Vaelluskirjaa 20. - 31.8. - Vaellus Välikylään osa IV

Välikylä-Kristiina 24.8.

I

Heräsin kun kello soi 6.30. Keitin aamukahvit sähköhellalla. Luin jonkin aikaa Alkemisteja ja lähdin pysäkille parikymmentä minuuttia ennen koululaisbussin tuloa. Kurjet huutelivat kahdesta suunnasta pellolla. Kuulin paikallisten kurkien huutoa myös hakkuuaukealta. Yritin laittaa kännykkää kuvausasentoon kurkien varalta. Kaksi kurkea lensikin yli vain parinkymmenen metrin korkeudelta, mutta auringonvalossa olin sählännyt ja päällä olikin soitin. Kuva jäi ottamatta, mutta löytyyhän niitä välineurheilijoiden kurkikuvia luontosivustoiltakin.

Linja-autossa Kristiinaan. Olin perillä puoli 9 aamulla ja pohdin mihin pääsisin paskalle. Päätin kuitenkin ensin kävellä jonkin matkaa Pohjoislahden rantaa pitkin. Kaislikko oli vallannut puoli lahtea. Sen ruoppaamista on suunniteltu kohta 20 vuotta, mutta rahaa ruoppaamiseen ei ole löytynyt eikä kaislojen niittokan viime vuonna onnistunut. Eräästä aikanaan Pohjanlahden parhaista lintulahdista ovat kahlaajat ja suurin osa harvinaisista sorsalinnuista hävinneet.

Kuutisenkymmentä heinäsorsaa ruokaili kaislikon laidassa ja himan kauempana hohti valkoisena ja vaaleanruskeana kyhmyjoutsenpoikue, emo ja 7 – 8 täysikokoista poikasta. Muistan erään aiemman vuoden, jlloin ilmeisestisamalla emolla oli 11 poikasta, mutta luultavasti mikit söivät poikaset yksitellen niin, että lopulta jäljellä oli van emo yhden poikasen kanssa. Olin näkevinäni harmaahaikaran pudottautuvan täälläkin kaislikkoon.

Etsin rannalta linnunsulkia. Sulkaympyrän sulat olin jättänyt teokseeni Multialle. Joitain naakan ja lokin sulkia löysin nurmikoilta ja rannalta.

Käännyin takaisin ja kävelin katsomaan olisiko entisen Alman ulkosivulla oleva yleinen vessa auki. Sen ovi oli lukossa. Tämän vessan historia on hauska. Kristiinassa asui aikanaan originelli matemaatikko Pekka Wihuri, jolla parta kasvoi navan alapuolelle asti. Hän liikkui aina siniseen verkkaripukuun puettuna, housut vedettynä puseron päälle lähes kainaloihin asti vedettynä. Hän oli närkästynyt yleisen vessan puuttumisesta kaupungissa ja meni perjantai-iltana torille odottamaan kylällä kiertelevää poliisiautoa. Kun hän näki poliisiauton ajavan sillan yli toria kohti, hän veti housut kinttuihin ja ryhtyi kyykkypaskalle jalkakäytävälle torin ylälaidassa. Poliisit pysähtyivät ja Wihuri selitti heille mielenosoitustaan. Juttu levisi ja kaupunginhallitus päätti että kaupunkiin on saatava kyseinen yleinen vessa.

Mutta nyt aamutuimaan ravintola oli kiinni ja yleinen vessa lukossa. Kävelin ylätorille ja Corneriin, jonka ovi oli auki. Se on läpikulkukäytävä viistoon vanhan puutalon halkaisten. Käytävän varrella on erilaisia liikkeitä. Kahvila täällä oli vaihtanut omistajaa ja oli juuri nyt suljettu. Vessan ovessa luki: Ei käytössä. Menin kysymään viereisestä dataliikkeestä neuvoa. Omistaja kehotti kokeilemaan olisiko ei-käytössä olevan vesan ovi auki ja tuli itse mukaan tutkimaan tilannetta ja pääsin hädästäni.

Menin uudestaan Alman rantaan lokinsulkia keräämään. Kun kauppa oli jo auki, menin ostamaan juotavaa ja jatkoin rantaan sähkökaapin taakse penkille istumaan. Penkki oli siinä samassa paikassa, missä se oli ollut jo 10 yli vuotta, mutta onkilaiturini oli hävitetty. Sillä hävitetyllä laiturilla istuin yhden kesän ongella, katselin miten kaislat kasvoivat ja kirjoitin noin neljänneksen Rajakivet-kokoelman runoista.