Maailman ymmärtämisen mahdollisuudesta

Onko maailman ymmärtäminen mahdollista? Mitä tapahtuu tänä aikana, joka on täynnä informaatiometeliä? Voiko nykyihminen kaiken tämän kaaoksen keskellä nähdä jotain olennaista ja käsittää sitä mitä näkee?

Ihminen yrittää peittää omaa henkistä tyhjyyttään kaikin mahdollisin tavoin. Maailma on rakennettu liian valmiiksi. Ympäristö viestittää mieliimme ärsykkeitä valtavalla nopeudella. Tajunta täyttyy massaviihteestä, mainoksista, joka puolelta syötettävästä informaatiotulvasta, impulssseista.

Ihminen on tyytyväinen kun hänen maailmansa täytetään valmiiksi. Pakotetaan kaikkialla ottamaan vastaan äänten ja värien, muotojen loputtomia kerrostumia. Maailma on kakofoninen viestintäverkko, jossa tyrkytettävien, pakkosyötettyjen määrä korvaa laadun.

Kun ihmisen mieli täytetään jatkuvasti toistuvilla sisällöttömillä kuvilla ja äänillä, hän menettää kykynsä eritellä, arvioida ja nähdä. Mielikuvitus ja luovuus tuhoutuvat kaupungin yliherkässä elämänrytmissä. Menetämme kykymme etsiä ja tavoitella jotain.

Jos äkkiä joudummekin tilanteeseen, jossa ulkopuolelta tulevat virikkeet loppuvat, meidän henkinen tyhjyytemme ilmenee pelottavana, musertavana toimettomuutena. Se on kaikkein syvin hetki, kerrankin meillä on mahdollisuus olla vastakkain oman tyhjyytemme kanssa. Mutta uskallammeko me kokea sitä? Onko maailman ymmärtäminen mahdollista?

(Tajunnanvirta 1/81)