Henki joka elää tätä hetkeä mutta tavoittelee ikuisuutta

Sartre, Diogenes, Sapher Jetzira, Koraani...
Henki joka elää tätä hetkeä mutta tavoittelee ikuisuutta

On kehitetty teoria helvetistä, jossa ihmisiä ruokitaan viihdykkeillä (väritelevisio, miesten ja naisten lehdet), rikkaudella ja maallisella kunnialla ja näillä aseilla pitäisi taistella ikuisuutta vastaan, kestää ikuisuus.

Onko tässä elämässä mitään tarkoitusta. Onko maailman ymmärtäminen mahdollista? Joku on sanonut että elämän tarkoitus on sen etsimisessä. Mitä etsii nykyihminen väritelevisiosta mainoksen ja amerikkalaisen sarjafilmin välistä?

Sartre väittää eksistentialismin perusteesissä, että ihmisen olmassaolo on ennen olemusta. Ihminen luo itselleen olemuksen, joka hänestä tulee.

Yrittää tulla joksikin, kasvaa, kehittyä, itää. Taistella tyhjyyden virtaa vastaan. Rikkoa tyhjät kuoret ja murtautua ulos liian helpoista ratkaisuista.

Syntiinlankeemus... Heikko tahto, joka vie yksilön takaisin massaan, tahdottomaan virtaan. Etsiä jotain, ponnistella uudelleen ylös.

Tämä loputon aaltoliike: Välillä tuntee, että löytää jo, on löytämäisillään jotain. Sitten taas uppoaa henkiseen tyhjänpäiväisyyteen.

Tiedostamisen pelko: Kun äkkiä irtoaa melkein kaikesta totunnaisesta, jää jäljelle vain oma pelottava mitättömyys kaiken keskellä. Perusihminen, joka kamppailee päivästä toiseen kuluttaen tai tuhlaten aikaa, käsittämättä että aikaa ei tarvitse voittaa tai sille ei tarvitse hävitä. että aika ei ole itsetarkoitus.

Elää tätä hetkeä... Joka hetki ympärillä tapahtuu niin paljon käsittämätöntä ja merkittävää, mutta nykyihminen, joka on joukkoviestinnän ja sieltä syötetyn informaatiotulvan uhri, ei käsitä hetken merkitystä.

Henki joka elää tätä hetkeä, mutta tavoittelee ikuisuutta. Etsii jotain mikä on syvemmällä kuin surffaajien pintaliito. Ajattelemisen keskittäminen siihen mikä on olennaista. Näkemys tästä ajasta, elämästä, kaikkeudesta, jostain. Miten voi oppia ajattelemaan tai näkemään intensiivisesti? Ihmetellä kaikkea, asettaa kaikki kyseenalaiseksi, elää kriittisesti, sitoutumatta mihinkään? Käyttää luovaa tajuntaa?

Ihmisen vaikeus, jos hän etsii jotain, on mistä löytää tie, mistä tienviitat. Sitten olla sitoutumatta niihin tienviittoihin.

On mahdollista elää yksin ja kokea oma voimattomuus, virikkeettömyys, yksinäisyyden tyhjyys. On mahdollista elää tynnyrissä niin kuin Diogenes. Tai illalla lähteä sieltä öljylyhdyn kanssa vaeltamaan pitkin katuja, nostaa lyhty vastaantulijan kasvoille ja mutista: Etsin ihmistä. Sitten pettyä ihmisiin. Palat takaisin tynnyriin.

Uusimpien tutkimustulosten mukaan Diogenes ei elänytkään tynnyrissä vaan viiniruukussa. Siihen on vielä helpompi hukuttautua kuin tynnyriin.

Eri uskontojen pyhät kirjat ovat vain osa jumalan tahdon ilmentymää. Kirjoja verrataan jumalan muihin luomistöihin. Kirjojen vertaaminen luonnonvoimiin tai maailmaan...


Pyhässä kirjassa, Sapher Jezirassa, sanotaan että jumala on luonut maailmankaikkeuden 22 kirjaimesta. Näistä elämää merkitsevän kaf-kirjaimen avulla jumala on luonut muun muassa auringon, keskiviikon ja ihmisen vasemman korvan.

Islamilaiset väittävät, että Koraani on kopioitu alkuperäisestä pyhästä kirjoituksesta, jota säilytetään taivaassa. Kristityt (ainakin jotkut) väittävät, että on olemassa kaksi pyhää kirjaa, joista toinen on Raamattu, toinen maailmankaikkeus.

Kulkea ulkona, luonnossa jota ihminen on yrittänyt muuttaa mieleisekseen. tutkia tätä kirjoitusta. Mutta luonnon kirjoittamat tekstit ovat vaikeaselkoisia, eikä aina jää voimaa keskittyä puiden ja lintujen merkkeihin.

Jäljelle jäävät kirjat. Niihin voi paeta todellisuutta, joka tapahtuu ympärillä ja josta ei jaksa kiinnostua. (Höyheniään pörhistelevä sotkuinen varpunen kaupungin puistonpenkillä.) Lukea paljon ja kaikenlaista.

Ihmisten puheet ovat useimmiten tyhjiä. Jos haluaa löytää ajatuksia, on kai mielekkäämpää lukea kirjoja kuin kuunnella umpimähkäisiä puheita. Kirjaan on monesti tiivistetty ajatusrakenteita, joiden kehittäminen on saattanut kestää koko elämän.

(Tajunnanvirta 1/1981)