Voiko yhteisö toimia: Hermann Hessen sodanvastaiset visiot

Hermann Hesse kirjoitti romaanissaan "Matka aamun maahan" mystisestä idänmatkaajien veljeskunnasta, yhteisöstä joka oli syntynyt jonain tuntemattomana aikana, ja joka sitten oli tuhoutunut yhtä mystisesti kuin oli saanut alkunsakin. Mutta eräs veljeskunnan jäsen katsoo, että yhteisön merkitys aikakautenaan on ollut paljon suurempi kuin yleisesti on tunnustettu. Siksi hän ryhtyy kirjoittamaan muistiin veljeskunnan historiaa, toivossa että yhteisö jonain toisena aikakautena saataisiin koottua uudelleen, että sen jalot periaatteet toteutuisivat myöhemmin, jonakin valistuneempana aikana.

Yleensäkin ajatus henkisestä yhteisöstä ilmenee Hessen tuotannossa voimakkaana. Jokaisena aikakautena, jolloin Hesse on tuntenut kulttuurin ja ihmisen henkiset arvot uhatuiksi, Hesse on kirjoittanut vastineensa, kaunokirjalliset manifestit, joissa vaaditaan kaikkien taiteen ja tieteenharjoittajien liittoa, joka kohoaisi epävakaisten aikojen yläpuolelle, yhteisöä joka säilyttäisi kulttuurin arvot maailmallisten levottomuuksien yläpuolella.

Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Hesse keskeytti työnsä suppean elämäkertansa (Kurzgefasstener Lebenslauf) parissa ja kirjoitti artikkelin intellektuellin tehtävästä sodan aikana. Hän vaati, että älymystö asettaisi totuuden ja kulttuurin isänmaan yläpuolelle:
"Onko kehno saksalainen kirja tullut paremmaksi kuin hyvä englantilainen? Menettääkö ranskalainen kulttuuri arvonsa sodan aikana? Tätä meille yritetään uskotella. Tähän meidän on kieltäydyttävä osallistumasta.
Ketkä puolustavat totuutta, jos intellektuellit joutuvat sotakiihkon valtaan poliitikkojen tapaan?
Se joka kerran on uskonut ihmisyyden ajatukseen, tieteen universaalisuuteen, taiteeseen vailla kansallisia rajoituksia, ei saa pettää vakaumustaan nyt kun sitä koetellaan. Jos myös intellektuellit pettävät henkiset arvot, sota tulee ruhjomaan Euroopan."

Hessen artikkeli kuultiin, mutta siinä esitettyjä mielipiteitä ei kuunneltu. Artikkeli tuomitsi hänet sekä fyysiseen että henkiseen maanpakoon. Sota ruhjoi Euroopan. Akropolis oli raunioina.Idänmatkaajien veljeskunnasta oli jäljellä vain muisto, siihen osallistuneiden ristiretkeläisten kaipaus. Alfred Nobel keksi dynamiitin, Einstein oli mukana kehittämässä atomipommia. Oltiin eletty toiseen aikakauteen, rikottu ja sirpaleinen maailma natisi entistä lujemmin liitoksissaan. Shakkipelin asetelmat olivat valmiina toiseen maailmansotaan.

30-luvulla, fasismin nostaessa päätään Euroopassa, Hesse reagoi samoin kuin 1914. Hän ryhtyi kirjoittamaan pääteostaan Lasihelmipeliä. 1934 välittömästi Hitlerin valtaantulon jälkeen Hesse julkaisi teoksen johdannon, missä kerrotaan kuinka tieteenharjoittajat liittyvät yhteen ja muodostavat oman maailmansa verisen historian ulkopuolelle. Ja vuonna 1938, kun maailma oli vääjäämättömästi oli kulkemassa kohti historiansa verisintä vaihetta, alkoi Hesse kirjoittaa romaaninsa keskeistä osaa, Joseph Knechtin biografiaa.

Hessen vastalause toiselle maailmansodalle oli Lasihelmipelin yhteisö. Idea yhdyskunnasta, jossa taiteita ja tieteitä voitiin harjoittaa muun yhteiskunnan tuella, mutta siihen sitoutumatta. Suurin tavoite Lasihelmipelin yhteisössä oli rakentaa peli, joka yhdisti kaiken taiteellisen ja tieteellisen ajattelun, että kaikki henkinen pääoma saataisiin yhdistettyä pelissä, joka toisi ihmisen pisaran lähemmäs kuolemattomuutta.

Romaania kirjoittaessaan Hesse ajatteli, että olisi ehkä mahdollista muodostaa taiteilijoiden henkinen yhteisö, joka säilyttäisi henkisen ajattelun päämäärät ja arvot sodan yli ilman, että tiedemiesten ja taiteilijoiden luomisvoimat alistettaisiin sodan brutaaliuden ilmentäjäksi. Toisen maailmansodan aikaan Lasihelmipelin idea ei kuitenkaan millään tasolla toteutunut. Mutta tämä ajatus säilyy ikuisesti hänen kirjaansa kirjoitettuna, se on mahdollista toteuttaa minä aikakautena tahansa, jos ihmisillä vain riittää voimaa ja tahtoa tämän ajatuksen toteuttamiseksi.

Romaanin "Matka Aamun maahan" loppu on optimistinen. Veljeskunnan historiaa muistiin kirjoittava jäsen saa huomata, ettei veljeskunta sittenkään ole kuollut, se on ehkä voimakkaampi kuin koskaan, mutta hän itse on ajautunut veljeskunnan ulkopuolelle yhteiskunnallistuessaan, kääntyessään maalliseen elämään. Yhteisö tai ajatus yhteisöstä voi toimia hävityksen keskelläkin, ajasta toiseen, Lasihelmipelin idea on ikuinen. Hesse on nyt jo kuollut, mutta hänen ajatuksensa säilyvät katoamattomina.

On helppo kuvitella Hessen reaktiot nykyhetken tilanteeseen. Ajattelu ja kulttuuri ovat taas uhattuna. Sodan vaara ei ehkä ole ilmeinen, mutta jokapäiväinen elämä, mainonnan ja valmiiden ajatusten manipulaatio uhkaa ihmistä voimakkaammin kuin koskaan. Armi Aavikko turmelee lauluillaan lasten ja aikuisten mielet. Ajattelusta on tullut tyhjä fraasi, maailma mitataan lihakaupan tiskillä makkaran ja rahan suhteella. Kulutushysteria uhkaa ihmiskuntaa vakavammin kuin sota. Intellektuellit yritetään palkata tuotekehittelyn palvelukseen. Tämä on nykyinen uhka.

Nyt nousee Hessen vaatimus yhteisöjen perustamisesta voimakkaampana kuin koskan aikaisemmin. Jos yhteisön idea yleensä voidaan toteuttaa, sen tulisi tapahtua juuri tänä aikana, jolloin henkinen tyhjyys uhkaa tuhota koko kulttuurin. Juuri tähän aikaan tulisi kerätä yhteen kaikki saatavilla olevat voimavarat. Meidän on uskallettava olla idealisteja, meidän on jaksettava ilmentää luovuutta kaikessa, koko elämässämme. Pienyhteisöjen syntyminen on jo merkki siitä, että Lasihelmipelin henki on säilynyt ja ilmenee tässä ajassa. Mutta nyt tarvitaan enemmän, tarvitaan uutta taiteen tieteen ja kulttuurin välistä liittoa, tarvitaan uutta poikkitieteellistä ajattelua. Tarvitaan yhteisöä joka jaksaa kapinoida Listamusiikkia ja Mainosvaloja vastaan, säilyttää ja kehittää sitä mikä kulttuurissamme todella on arvokasta.

Me elämme keskellä mullistavia aikoja. Keskellä suunnatonta kehityshistoriallista kriisiä, merkittävämpää murrosta kuin yksikään tähänastinen sota. Sen tähden, jos yhteisöajatus ja sen toteutuminen yleensä on mahdollinen, yhtesöä tarvitaan juuri nyt. Nyt tarvitaan ihmisiä, jotka tekevät Lasihelmipelin ideoista totta, johtavat sitä mestarillisesti kuin Joseph Knecht aikoinaan. Sillä henkinen tyhjyys uhkaa kaikkialta. Ihmislajin kohtalo on taas uhattuna.

Palvelijasi Leo


(Tajunnanvirta 1/1981)