1.
Lintujen kompassin haluaisin
suunnistaa tätä maisemaa
muuttolennon tarkkuuden
itseni näköiseksi tulla
löytää paikka tyhjältä kartalta
2.
Yö hajoaa kuin kipsinen patsas
kello tikittää sen rikki
eikä huoneessa ole ketään
autiossa talossa ilta illan jälkeen
tuntematon vetää kellon
aamun valossa torso venus
himmenee ja häipyy avaruuden lasiin
kuvapatsas putoaa ikkunalta
portailta kuuluvat poistuvan askeleet
3.
Olen vanhentunut taas vuoden
tahtoisin nimittää tämän
muutokseksi
istua joen rantaan
kesän kukkien ajelehtia ohi
puunlehtien energia ehtyy
suonet käyvät hauraammiksi
parta, hiukset ja kynnet
kasvavat
päivä päivältyä olen luopunut
ehkä lähempänä saavuttamista
joen ylittämistä, perillepääsyä
puolet elämää on takana vasta
edessä ehkä muutama vuosi
ja joki palaa lähteilleen
käteen jää kaarnavene
kevyt tieto maan voimakkuudesta
4.
Hylätty lähde metsän silmässä
ikävöi kerran koskettanutta
kalpeaa neitoa
kättä joka hyväili hetken
ja liukeni
myöhenevän syksyn savuun
polku on unohdettu
kuten syvälle johtavat
kerran kuljetut polut unohdetaan
ja lähde
itseään heijastava kylmä vesi
kalpean kosketuksen ikävä
pohjaton vilu
joskus kuu kulkee ohitse
naavaisten varjojen lomasta
erottuu etäinen tähti
joskus ei mitään
5.
Etsin polkua
ihmisen vanhinta tietä
metsään jossa moottorisaha soi
kirjallisuutta ja filosofiaa
yritän aurinkokelloa mökin pihaan
mutta alkupiste? en löydä
hetkeä jolloin aika lähtee liikkeelle
en paikkaa missä se pysähtyisi
yhden ihmisen elämässä
6.
Eksyn hämärään metsään
kuuset varastavat kaiken valon
etsin aukkopaikkoja
joihin taivas tulee läpi
itse olen pimeä
syvällä sisällä metsän sydämessä
aavistan toisen kirkkauden
kiven sisälle naulatun
sen sisällåä metsän pimeys
ja minun pimeyteni lepäävät
7.
Hylätyn lähteen vesi on tummaa
kuin joku olisi kaatanut viiniä
sekoittanut häränverta
kuuset nousevat yli mittansa
valon pääsemättömissä
kenttäkerros kasvaa sudenmarjaa
kerran kuljetun polun peitoksi
taivas ei kuvastu veteen
eivät elokuun tähdet
8.
Pimeys, yön suru
yökehrääjä kehrää täyteen
yhden hetken kärsimystä ja unta
toivon valosta, liekin vapaudesta
kärventää ruumiinsa sulaan
steariiniin
tuntematon puhaltaa kynttilän
perhosen siivet värisevät
aineeseen sidottu henki kituu
kynttilän vaha on kuivunut
yökehrääjä kehrää hidasta unta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti