keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Sjöbergin puiston ja Satiaisojan liepeiltä I


Olen pariin kertaan aiemminkin mainostanut pientä luontoparatiisia keskellä Kauhajokea. Paikka on parin hehtaarin niemeke Kauhajoen mutkassa, siinä on luonnonniitty ja kauniisti säästetyt rantapensaikot. Paikkaan ei oikeastaan pääse mistään, ellei halu kulkea viereisen maalaistalon pihan läpi. Itse olen kuitenkin kuolkenut puistoon pienen puirontapaisen yli toisaalta ja viime viikon lopulla näin paikassa syksyn ensimmäisenä pähkinähakkini. Tavallaan puisto liittyy myös läheiseen Sedun kotitalousoppilaitokseen joka taas tuli tunnetuksi Kauhajoen veriteosta jossa siskontytön lukuisat luokkatoverit kuolivat. Siskontyttökin olisi ollut luokassa mutta piti sapattivuotta.

Sedun ranta ja Kauhajokivarsi sekä kyseinen joenmutkan takana oleva niemeke ovat Kauhajoen kauneinta jokivarsimaisemaa keskellä kylää. Viime keväänä sitten löysin puistosta vanhan lankkupenkinkin eräänlaiselta laiturilta sekä sen viereen sijoitetun perunalaaria muistuttavan rakennelman joka kasvaa nokkosia. Pari vuotta sitten puiston ja SEDUn koulukeskuksen välissä uiskenteli ja rantautui saukko. Syksyisin puisto on rastaiden ja tilhien ääntä, kesällä siellä lauloi muun muassa viitakerttunen.

Olen siis istunut puistossa monesti. Penkki on tähän tarkoitukseen laiskahkolle luonnonharrastajalle mitä mainioin apuväline, ei tarvitse muuta kuin istua penkillä, kuunnella lintuelämää ja tyhjentää ruokintapäniköitä siinä aikaa ja elämää kuluttaessaan.

Mutta minua on alkanut kiinnostamaan myös kyseisen paikan historia. Penkin takana on pylvässä pieni metallilaatta: "1808" ja hieman etäämpänä "Sjöbergin puisto 1880". Olen jo aiemmin vähän saanut vihiä paikan historiasta mutta kun eilen näin läheisen maatalon miniän pihamaalla menin kyselemään paikan taustoista tarkemmin. Kävi ilmi että oja tai puronen jota olin mennen tullen ylitellyt luonnonniitylle kulkiessani on nimeltään Satiaisoja. Sen ja Sjöbergin puiston historia alkoi avautua tarkemmin kun talon isäntä Pentti Rauska antoi minulle audieenssin ja ryhtyi kertomaan puiston sekä Ala-Knuuttilan tilan sekä Rinta-Knuuttilan tilan historiasta. Kyseiseen Rinta-knuuttilan tilaan Sjöbergin puisto kuuluu nykyään ja nyt puiston vaalimisen perinnettä jatkaa Pentti Rauska poikansa Jarkon kanssa.

Koska kirjastoaikani on kuitenkin rajallinen ja sulkeminen häämöttää, joudun kirjoittamaan tämän hyvin mielenkiintoisen kappaleen Kauhajoen kotiseutuhistoriaa useammassa osassa. Vakuutan kuitenkin että kertomuksesta ei puutu veritekoja, ruumiita, omalaatuista liiketoimintaa tai mitään muutakaan värikkään kertomuksen juonenkäänteitä. Kotiseutuhistoriasta kiinnostumatontakin Ala-knuuttilan tilan vaiheet saattavat siis jonkin verran kiinnostaa.

II

Pentti Rauska, tilan isäntä (s. 1954) jatkaa Sjöbergin puiston perinteiden vaalimista yhdessä poikansa Jarkko Rauskan kanssa. Mutta palataanpa vaelluskertomuksessani palan matkaa taaksepäion, puiston ja paikan varhaisempiin vaiheisiin.

Pentti Rauskan isä Paavo Rauiska on viljellyt Kauhajoella peltoja ja isännöinyt Rinta-knuuttilan tilaa noin vuodesta 1948. Tarkkaa rajaviivaa on mahdoton piirtää, koska tuohon aikaan sukupolvenvaihdoseläkkeitä ei tunnettu. Tila siirtyi Paavo Rauskan omistukseen kuitenkin hänen isältään hieman viime sotien jälkeen. Rauskan sukuun taas tila siirtyi vuonna 1910, jolloin Pentin isoisä Nestori Rauska osti tilan Sjöberg nimiseltä suurtilalliselta. Uusi päärakennus paikalle valmistui vuonna 1914 ja karjarakennus vuotta aiemmin 1913.

Mutta paalu ja paalussa kyltti: 1808? Mitä paikalla tapahtui Suomen sodan aikaan vuonna 1808?

- Suomen sodan aikaan poltettiin tilan tuolloinen Ala-Knuuttilan tilan päärakennus. Tuolloin 1808 poltettiin koko tilan rakennukset, tapettiin isäntä ja isäntärenki. se oli venäläisten kosto, ne polttivat käytännössä koko Kauhajoen kirkonkylän. Kerrotaan, että täällä olis kauhajokelaiset ryöstäneet venäläisten kuorman. jotain arvokasta siinä oli. tuolloin Ala-Knuuttilan tilan omisti Imberg ja siitä kerrotaan kirjassa Kapina Kauhajoella.

- Tilanne oli sellainen että Imbergit tiesivät venäläisten tulevan tänne ja olivat lymyssä. Mutta kun he olivat tulleet takaisin piilopaikastaan venäläiset tulivatkin takaisin eikätalon väki ehtinyt pakenemaan, Pentti Rauska kertoo.

Jokirannassa oli saunarakennus, joka ilmeisesti säästyi tuhotöiltä. Taloon jäi leski joka myöhemmin meni uudelleen naimisiin. He eivät kuitenkaan enää kauaa poltetulla tilalla viihtyneet vaan tilalle tuli toinen omistaja ja 1800-luvulla useampikin henkilö asui Ala-Knuuttilaa, joka sitten lopulta 1875 siirtyi Kristiinasta tulleen laivanvarustajan ja myöhemmän suurmaanomistajan Sjöbergin omistukseen. 

Mutta tässä vaiheessa kertomus saakin puolipisteen uja jatkuu ylihuomenna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti