tiistai 21. kesäkuuta 2016

Kaikki runous osa II

23.10.2009


Haiku on runo,/
jossa on/
liikaa tavuja./
Tanka on haiku, jossa/
on kaksi turhaa riviä.




7.12.2012
Haiku
 
Fasaanin jäljet/
kuin lumeen maalattuina:/
kalligrafiaa.


8. joulukuuta 2012 ·
Haiku
Lähden liikkeelle/
illan hämärtyessä./
Jää lumen valo.


Kolmen sillan vaellus 7.3.2013


1.
Pajuluoman silta:

ei saukkoakaan

2.
Ruutipuiston kävelysilta:

Viimeöinen ketun jäkijono
juoksee sillan ali.

3.
Björkenheimin silta:

UPMn leimaama tukkipino
ja 4 metrin korkuinen rankakasa
luonnonsuojelualuetta vastapäätä.




Kauppamatkalla
puut olivat jo täynnä linnunääniä.





Pientä luonnonkuvaa
pelkistettyä, hiljaisuutta.
Tai kuuluu sen läpi
joskus hento linnunääni.



Runo
(hermoromahduspäivänä 18.9.2013)

Katselen havunneulasta,
joka roikkuu seittilangan varassa tyhjässä.
Niin haurasta elämä on.






sumussa puut
junan ikkunassa
sateen itku




Ei tarvita muuta
kuin poppeli joen rannassa
lehtensä riisuneena;
sen heijastus
ja virtaus joen kalvolla,
johon tihkusade puhkoo pieniä reikiä,
niiden ympärille hetkellisiä renkaita
jotka nopeasti katoavat.

Ei tästä saisi valokuvaa.
Luontovideo kulkee silmänpohjan valkokankaalla.
Tämä on yksi täydellisiä hetkiä eklämässäni.





Varis pudottautui
rantapajun oksalta
vettä kohti
ja sieppasi saaliin
joen pinnalta.
Ensimmäistä kertaa näin variksen
kalastavan avovedessä.
Iskukoukkuja ne kyllä kokevat
Kristiinankaupungissa
avannoista talvisin.




19.11.2013

Maa kuurassa
rannalla jään säleikkö
hiekanjyvien varjot
tulitikun mittaisia asvaltilla
keskipäivälläkin

21.11.2013

Kissan tassuttelu
ensilumen pehmeässä:
äänetön ääni.
Sillä on pensasaidan
varpuset mielessä



Pilven silmässä
aurinko välähtää
hetken








Minä halusin niin rakentaa erakkomajani Bhutaniin
enkä oivaltanut,
että Bhutan on jo täällä:
Minun erakkouteni syvempi kuin koskaan.


Jo 30 vuotta sitten
minuun oli tullut tämä kaikki,
mutta olin unohtanut,
että se on minussa yhä:
vaatii vain pölyhuiskaa.


23. heinäkuuta 2014 ·

Älä itke kuolleita kaloja.
Itke ihmistä,
joka tämänkin aiheuttaa.



25.7.2014


Tuo musta kissa vihaa minua.
Sen vihreät silmät hehkuvat,
kun se katsoo.
Se yrittää livahtaa ohitseni asuntooni.
Se uskoo omistavansa tämän
ja aikoo häätää minut.





Taivas, minkä värinen sinä olet nyt
ja mäntyjen pimenevät latvat sinua vasten




Haarapääskyt rupattelevat keskenään innokkaasti.
Antaa niiden puhua.
Kohta on syksy.








I
Katsoin peilistä itseäni.
En nähnyt siellä ketään.


II
Eikö tämä ole epäluonnollista,
tällainen hyvä mieli,
jota on jatkunut jo monta päivää
maailman kauheudesta välittämättä.





Banaanikärpäsiä;
ne ilmestyivät asuntooni
banaaninkuoresta kuin tyhjästä.


Näin kerran unta,
että pitää kävellä kaksi kertaa viikossa
ulkona paljain jaloin.
Kesäisin kävelen joskus.
En niin usein.


Pellon takana raksuttaa punarinta.




Pajulintu on aloittanut syyslaulun.



6. elokuuta 2014


Kurikkalainen vanha hippi -
ei hänellä ole polkupyörässä ketjulukkoa -
intialainen päähuivi päässä
ja siinä pystyssä naakan sulka,
polttelee pysäkillä sätkää,
pyörä on vihreäksi maalattu:
greenpeace, vihreä liike,
juttelee tuossa bussikuskin kanssa,
Rolex kuitenkin kädessä.





I
Lähdin Seinäjoelle ilman syytä
ikään kuin olisin halunnut
olla jossain toisessa paikassa missä olen
sinne asti en kai koskaan pääse.

II
Jokivarressa rastaita parveili
uhkaavia pilviä taivaalla
enteilevät syksyä.

III
Vesimittarit mittailivat rannassa
lumpeenlehtien ympärysmittaa
ei niillä ollut siinä työssä mihinkään kiire
eikä minullakaan; olin vain

IV
Siitepölylautta alempana joella
muuan taiteilija keräsi siitepölyä
ja teki siitä taideteoksen
näyttelysalin lattialle
sellaista väriä en ole missään nähnyt

V
Vihko oli mukana mutta kynän
olin unohtanut kotiin:
monta runoa ajelehti jokea pitkin ohi
ja unohduksiin.








Tupakasta irtoaa tulipää,
lentää pihanurmikolle,
hohtaa vielä hetken
ja sammuu sateeseen
kuin elämä kerran.








Istuin rannalla
aamusumu alkoi hälventyä joelta
joku oli tuonut sinne rottinkituolin
vihervarpusia lenteli parvittain ohi
osmankäämit olivat täydessä putkessa
eilen tiltaltti kävi ikkunalaudallani tervehtimässä
sieniä on metsässä
kohta on syksy








fasaanin saha halkoi
aamusumua
ne olivat hätähuutoja
valtatie täyttyi
liikenteen äänistä








fasaanin saha
halkoo aamusumua
hätähuutoja
poikasista huolissaan
liikenne virtaa ohi








Lehdet lentävät
leijoina tuulessa
rastaat parvena
väritetyissä puissa
on tämä vuodenaika








joen partaalla
kivipaadella
istun kuin rodinin ajattelija
käsi leukaan nojaten
kyynärpää polveen nojaten
mietin ajatuksiani
ja katselen jokea
joka on elämäni
joka virtaa
läpi







syksy lensi ohi
raskain siivin







koivun latvassa 
harakat päivystävät
lumen tuloa




Seurailen yön ja aamun jälkiä
tuoreessa lumessa.
Kissa on tassutellut pihassa
omintakeisia reittejään.
Harakan lento on päättynyt tuohon,
jäljellä pää, siivet ja läjä sulkia.







ensilumi eilen
yön jälkiä lumessa
maa valaistunut






Ystävällä aivoverenvuoto.
Lähden jokivarteen kävelemään.
Pysähdyn partaalle.
Joki vie ajatukseni jonnekin pois.







puut riisuutuneet
on tämä vuodenaika
lumen odotus







Pihlajanmarjat
puu niistä punaisena
taipuvat oksat



Pakkassavu verhoaa maiseman
ohut lumi kuin lakana maassa
paljaiden koivujen grafiikka
negatiivina taivasta vasten




Katuvaloissa rännänriekaleet
puhkovat taivaanpimeää
leijaillen putoavat tähdet





Mietin tekisinkö mutta jalkaani särkee
menen nukkumaan





Haiku jäljet lumessa
kertovat tarinoita
viimeöisestä



Historian pisin
talvipäivänseisauksen
yö viime yönä



3 haikua 23.12.2014

rastaita vielä
parvina pihlajissa
talvehtimassa




pihlaja kantaa
raskasta marjataakkaa
rastaat kiittävät




tilhiä ei ole
näkynyt parvellistakaan
viipyvät vielä








Pakkanen puissa
tähtikirkas iltayö
oksan rasahdus
se rikkoo hiljaisuuden
lintu pakenee yöhön









Hämärä mies hiihtää
umpihankea, jänkää
koskematonta lumiaapaa
ja jatkaa ja jatkaa.
Pohjoinen tuuli puree posket rikki.
Mies alkaa menettää lumituiskussa
hahmoaan, muotoaan:
ensin nahkansa, lihansa
lopulta jo varjonsakin.
Luut hajaantuvat maisemaan.
Ahma jatkaa jolkotustaan
pitkin kaamoksen kummaa tummaa.


(90-luku)








Pesässä tuli
sauna lämpenemässä
liekkien ihme








Yön pimeässä
tähdenlento ylöspäin
sääilmapallo








Jäniksen ääni
käpälien rapsahdus
pihassa yöllä







Tähtikirkas yö
pakkanen ei kiristy
valoa kohti








Aamun rauha.
Veneen pressu pelmahtelee
ajoittain autotallin takana.
Töyhtötiainen rikkoo
lumimetsän hiljaisuuden.


26. joulukuuta 2014 


Taivas pimenee
tähdet neulanreikinä
kuiva pakkasyö




Pyy lensi huristen pihakoivuun.
Ryhtyi puhdistamaan lumesta latvaoksaa.


30. joulukuuta 2014

pihlajanmarjat
puoli puuta tyhjätty
liiskaksi lumeen
rastaat ja tilhet
tyhjentävät pihlajaa
ylhäältä alas
ilma lauhtunut
yöllä satanut lumi
jo sulamassa
tilhet saapuneet
riisuvat pihlajia
marjataakasta

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Kaikki runous osa I


1979 (?)

Ruokokerttusen laulun kuulemisesta

I

On hämärää. Seison lahden rannalla.
ilman tuulettomuus
heijastaa ruokokerttusen äänen lahden yli.

II

On hämärää. Seison lahden rannalla.
Heikko tuuli minun kasvojani vasten
tuo ruokokerttusen äänen lahden yli.

III

On hämärää. Seison lahden rannalla.
kovassa vastatuulessa vain laulun hellittämättömyys
kantaa ruokokerttusen äänen lahden yli.

IV

On hämärää. Seison lahden rannalla.
Ruokokerttusen ääntä ei kuulu.

2.10.2011

Tuuli tanssittaa syksyn lehtiä ilmassa.
Pilvet soutavat taivasta.
Tilhen kutsuääni lentää yli.
Minä istun kuistin portaalla
ihan hiljaa hetken.

19.1.2012

Se alkoi nyt.
Taivas putoaa niskaan
valkoisten hiutaleiden ryöppyinä.

20.1.2012

Matsuo Bashõ vaelsi aikanaan
Uenosta Kapeaa tietä pohjoiseen:
seutuja joilla on tuhatvuotinen kulttuuriperinne.
Miten kauniita nuo paikat ovat mahtaneetkaan olla!
Miten vaikuttavia vanhat temppeli ja pyhäköt,
vuoret, purot ja kok0 maisema.
Nyt Fukushiman ydintuhon seurauksena
yksikään elävä ihminen
ei enää koskaan voi seurata
hänen runojensa kaikkia reittejä.

16.11.2012

Ikään kuin jokin olisi pyrkimässä
alitajuisesti ulos, esiin minussa,
sanoiksi, kirjoitukseksi.
Ei,
ei se irtoa vielä,
en yritä väkisin,
annan kerääntyä.

3.12.2012

Sillä vaelluksella
tärkeää ei ole kuljettu matka,
suunta tai päämäärä,
vaan kulkijan mieli
tällä matkalla.

7.12.2012

Haiku

fasaanin jäjet
kuin lumeen maalattuina
kalligrafiaa.


8.-10.9.2012

I


Yöllä, Välikylän mökillä
huomaan että syyskuun yö
ei tarkoita täälläkään pimeyttä.
Tietenkin on, omista ikkunoista
ulosvirtaava kodikas valo,
mutta sitä uhkaavampana
taivaanrajassa häälyy
Kaskisten satamasta ja Närpiön kasvihuoneista
lähes 30 kilometrin päästä
tunkeva etäinen valo,
joka kuin likainen auringonlasku
tuo mieleen inhimillisen tuhoamiskulttuurin,
joka täälläkään ei ole riittävän etäällä.
Miten pitkälle minun pitäisi mennä
päästäkseni tämän sivilisaation ulottumattomiin?

II


Yö mökillä.
Puolikuu valaisee pihaan puiden varjot,
selkeinä, teräväpiirteisinä.
Ilma on seestynyt yöksi,
pilvet lähes kadonneet.
Katselen taivasta,
jossa tähdet hohtavat kirkkaina.
Yksinäinen satelliitti lentää hitaasti
keskitaivaan yli, sen viivottimen suora
lentorata viiltää taivaaseen naarmun,
ihmisen jäljen.
Mietin kaikkia näitä naarmuja avaruudessa,
taivas on niitä täynnä,
kuljen ajotielle, nähdäkseni avarammin.
On täysin hiljaista. Jostain kuuluu
muutama puhahdus, ehkä pöllö, jota en tunne.
Löydän Otavan helposti, Ison Karhun,
ja sen avulla Pohjantähden ja Pikku-Otavan.
Tarkistan Pohjantähdestä ilmansuunnat.
Kyllä: torppa on rakennettu pohjois-eteläsuunnassa
kuten ennen tavattiin rakentaa,
ilman karttaa tai kompassia,
Pohjantähden mukaan.
Vaikka tie kulkee kokonaisuudessaan länsilounaasta itäkoilliseen
se tällä kohdalla tekee mutkan
ja kaartaa pohjoisen kautta länteen
hämäten omaa sisäistä kompassiani.
Murehdin hetken viime talvena torpan taakse
tien toiselle puolelle ilmestynyttä hakkuuaukiota
ja palaan takaisin sisään.

III


Pihassa kuuntelen punarintojen napsutusta
aamun rauhassa.
Talitiaiset, sinitiaiset ja töyhtötiaiset tiitittävät kutsuääniään.
Hakkuuaukean männyssä
yksinäinen räkättirastas.
Tämä on kulttuurin rajamaata.
Joskus tämä seutu on ollut sitä,
mitä Gary Snyder nimittää yhteiseksi maaksi, mutta kaikki täällä on yksityistä,
kuten hakkuuaukea ja sen laidassa
metsäkone osoittaa: keltainen hirviö
perässä teksti HITACHI, bensatankissa ZACIR 130 LCD.
Hakattu maa-ala on linnuista tyhjä
tuota rastasta lukuunottamatta.
Tällä puolen tietä lintuja ja ääniä on enemmän.
Hippiäisparvi vaeltaa
latvaoksia pitkin tontin yli,
käpytikka tai palokärki nakuttaa puuhun muutaman terävän iskun,
mustarastaspari pulisee toisilleen metsässä.
kulttuurin rajamaa: toisaalta kuuluu naakkojen ääniä,
hakkuuaukion takana huutelevat korpit,
naakat ovat monena kesänä pesineet savupiippuun
johon nyt on laitettu peltikate niille esteeksi.
Ensimmäiset autot ajavat ohi,
tie on kesällä saanut öljysorapinnan,
onneksi liikenne on vähäistä,
auto ohittaa paikan kerran noin 10 minuutissa.
Minulla alkaa tulla ihoon kylmä
ja palaan takaisin sisään.

IV



Sytytän tulet, hella vetää.
Ryhdyn kahvinkeittoon.
Äiti herää, vie öisen kusiämpärin ulos.
Ulko-ovi on jäykkä,
äiti pelkää että ei saa yksin sitä auki,
pelkää yöllä herättävänsä minut,
piha on yöllä pimeä, ruoho märkää,
siksi kusiämpäri.
Äiti paistaa kananmunat,
aamukahvilla munaleipää syödessä
tulee mieleen,
että juuri näin pitäisi elämän olla.

V

Tämä mökillä oleminen
on eräänlaista meditaatiota.
Mieli ja ajatukset ovat erilaisia kuin kaupungissa,
puhtaampia.
Ja ulkona sataa jälleen,
ruohonleikkuu ja muut pihatyöt
on jätettävä huomiseen.
Pitkään ruohoon ovelta huussiin
muodostuu nopeasti poluntapainen.
Mutta sade puhdistaa maiseman.


Mökki on paitsi tila ja olinpaikka
myös tämän paikan ja maiseman keskus.
Koska torppa on vanha
se saa miettimään tässä mökissä
ja ympäristössä aikanaan eläneitä.
Kuulen äidiltäni,
että joen toisella puolella,
vastaavassa torpassa,
jonka pihassa usein kalaretkillä istun
lintuja kuuntelemassa,
on aikanaan tapettu vanha nainen.
Nykyisin tapetun naisen mökki on autio,
ruoho on vallannut sen pihan
ja porraspään
ja tuntuu kuin kukaan ei enää
sitä omistaisi.

VI

Kävin sienimetsässä.
Ei tällaisella säällä pitäisi mennä
sienimetsään lainkaan.
On satanut kaksi päivää melkein taukoamatta.
Polku, jota olen tottunut metsään kulkemaan
on levennetty traktorin mentäväksi;
se kasvoi pitkää suoheinää.
Polvet kastuivat, reikäiset saappaat
kastuivat, ja sukat ja jalat niissä.
Muistin vanhan neuvon, että vaellukselle
lähtiessä ainakin varusteiden tulisi olla kunnolliset.
Kiinalaiset Otso-kumisaappaat kestävät vain
yhden metsäretken.
Olin hirvikärpäasten syöttinä, niitä on onneksi
vähemmän kuin viime vuonna,
jolloin metsään ei ollut edes menemistä.
Nyt se oli marjoista tyhjä, ei mustikkaa,
ei puolukkaa, mutta vain neljä möngertäjää päässäni,
rouskuja oli, mutta ne olivat jo aivan nuorina
tummuneet alapinnalta,
orakaspaikan löysin, orakkaat olivat pilaantuneet
sateessa kaikki.
Lähes tyhjin toimin, kastuneena, palasin mökilleni.

VII


VIII


Löysin taas helposti
Ison Karhun, Pikku Karhun
ja vielä kolmannen samankaltaisen
kirkkaiden tähtien kuvion,
jota nimitän isoimmaksi karhuksi.
Ja sahanteräinen tähtikuvio taivaan laessa,
sen nimeä en nyt muista.
Mietin muinaisia astronomeja,
jotka ovat nähneet tähtikartassa eläimet,
astrologeja, jotka kehittivät horoskoopit,
johonkin niidenkin ennustusten täytyy perustua.
Taivas, tähtitaivas, on varmasti ollut
alkukantaiselle ihmisiselle jumaluus ja ihme
niin kuin se on sitä ihmettelevälle
minälle vieläkin.

VIII



Kurjet viestittivät
pesimäsuolta viljapellossa ruokaileville
ja takaisin.
Huudot kantavat kilometrien päähän.
Kommunikaatioon ne eivät tarvitse
lankapuhelinta tai kännykkää.
Parven yhteinen elinpiiri
rajoittuu huutomatkan sisään.
Pian ne nousevat siivilleen auraksi
ja lähtevät muuttoon.
Hanhen yksityinen kaakahdus taivaalla.
Seuloin katseellani taivasta,
mutta en löytänyt lintua mistään.
Perunapellot kasvavat vielä apulannan voimin,
mullattuja perunoita, olen sitä mieltä,
että koko perunanviljelyn periaate
multauksineen on Suomessa alunperin
käsitetty väärin, eivät perulaiset ja bolivialaiset,
joiden mailta perunat Eurooppaan ovat kulkeutuneet
viljelleet sitä noin.
Kannatan kateviljelyä, tai vuokraisäntäni tapaa
kasvattaa muutamaa perunaa
autokatoksen takana heinäkompostissa.
Taas kotipihassa,
korpit rähisevät lähellä jollekin,
ehkä haukalle, pöllölle, kissalle tai ketulle.
Minulla ei ole tänään mihinkään kiire.



maanantai 13. kesäkuuta 2016

Toukokuun runot

Haiku 1.5.2016

mustavarikset
isänmaan vartijoina
kynnöspellolla



Vaellusrunoja 3.5.2016

Näillä lakeuksilla
vuoria näkee vain kiinalaisissa akvarelleissa,
kunnes pienen metsäkaistaleen takaa
junan ikkunaan sukeltaa esiin
uljas itse tehty Jouppilanvuori,
jonka pohjoisrinteellä vielä
laikkuina auringon ruskettamaa lunta.

Lähden asemalta kävelemään.
Poimin laukkuuni
kaksi pulunsulkaa.

Kirkon alapuolella
suvannon reunalla
telkkänaaras soutaa ja sukeltelee
pitkin rannanreunaa.
Koiras laskeutuu kaartaen paikalle.
Sillä on parittelu mielessä.

Kurjenmiekan lehtisapelit
kasvavat kohisten koskessa.
Sudenmarjat avaavat lehtikääröjään.
Haavansilmut ovat jo puhjenneet lehteen.



2 haikua 17.5.2016

puron varressa
kukkivia rentukoita
kultasilmiä

kaksi joutsenta
keskellä viljapeltoa
pesimäaikaan



Runo 17.5.2016

Metsien onneton tila:
Ikimetsää ei ole missään,
vanhoja metsiä puolen hehtaarin laikkuina
hyvin harvassa.
Rivistöissä kuin sotilaat
alle kolmikymmenvuotiaat männyt
istutusmetsissä.
Äkkiä ymmärrän metsien tasapäisyyden:
Jokainen sukpolvi haluaa muuttaa
perintötilansa ja puunsa paperirahaksi,
ottaa enemmän kuin osansa
hupenevista luonnonarvoista,
niin että katsojan silmiä särkevät
avohakkuut ja raskiot.
Kolmeakymmentä vuotta vanhemmiksi
metsät eivät enää koskaan ehdi.


Runo 17.5.2016

Syväjärvellä
ilves on syönyt kukon
ystävän kanalasta.
Kuikan iltahuudot järveltä
kertautuvat kaikuina korviin.

Runo 18.5.2016

Puistonurmikolla
parvittain keltaisa vaahterankukkia.
Kärpänen lennähtää housunlahkeelle
pesee eturaajoilla verkkosilmiään.
Haiku 20.5.2016

tuomet kukkivat
etuajassa jo nyt
tuoksuu kesältä

Runo 22.5.2016

Koho kelluu kevyesti laineilla.
Aurinko lämmittää takin selkää,
kun istun venelaiturilla.
Kolmipiikit askartelevat onkimadon kanssa,
kiskovat sitä koukusta.
Kolme joutsenta purjehtii lahden pohjukassa.
Rantasipi lentää kivelle katselemaan.
Silkkiuikku on rakentanut kelluvan pesän,
sitonut sen viime kesän kaisloihin kiinni,
hautoo munia pesässään.
Minulla ei ole tänään tärkeämpää:
vain olla tässä,
katsella vastarannan kallioita ja metsänrajaa
ja sen ylitse etäisyyteen.
Haiku 26.5.2016

naakka pesällään
kirkon kiviaidassa
pesäkammio