1.
Vuonna
1994 ajoin punaisella Kadetilla Kirkkoniemen ja Vesisaaren kautta
Hamningbergiin ystäväni kanssa. Eckeröyssä kävelimme vuoren ja meren
välissä, pystysuoran jyrkänteen alla katselemassa lähes 100 000 kajavan
yhdyskuntaa kallioseinämissä. Löysimme nuoren lampaan/karitsan joka oli
pudonnut louhikkoon kallioharjanteen pystysuoran 50 metriä korkean
harjanteen päältä. “Se katsoi minua silmillään/ ikäänkuin olisin voinut/
jotenkin auttaa.” kirjoitin kokoelmaan Joet palaavat lähteilleen.
Juoksimme
lähimpään taloon ja puhuen ruotsia, englantia, saksaa ja muita
tuntemiamme kieliä selitimme tilannetta. Lopulta ihmettelimme, kun talon
väki ei liikahtanutkaan, mutta he soittivat lampaan omistajalle.
Katsoimme Eckeröyn kuilun reunalta kun omistaja noin tunnin kuluttua
saapui paikalle. Nosti lampaan syliinsä, koitti etujalkoja, jotka
molemmat olivat reidestä poikki, otti pistoolin taskustaan ja ampui
lammasta otsaan.
Kyseessä
oli armomurha, jollaisia tehdään tietoisille eläimille lampaista
kissoihin, koiriin, lehmiin ja hevosiinkin. Ne ovat hyväksytty tapa
päästää rakas kotieläin kärsimyksestä. Kyse on kuitenkin armomurhasta,
koska eläimen mielipidettä tilanteessa ei kysytä.
2.
Eduskunta
alkaa nyt vatvoa yli 50 000 kansalaisen allekirjoittamaa
kansalaisaloitettaa eutanasian hyväksymisestä Suomessa.
Kansalaisaloitteen puuhaajana on ollut muun muassa pitkäaikainen
kansanedustaja Esko Seppänen, joka itse sairastaa Parkinsonin tautia ja
jonka poika kuoli pitkään parantumattomasta sairaudestaan ja kivuista
kärsittyään ilman mahdollisuutta eutanasiaan.
Eutanasia
ei tarkoita armomurhaa vaan armokuolemaa. Siihen vaaditaan potilaan
tietoinen tahto päästä pois kärsimyksestä sairauden viimeisessä
vaiheessa kun jäljellä on enää kuoleman odotus ja kärsimys.
Merkillisesti lääkärikunnan ja kansankin mielipide on jakautunut
jyrkästi kahtia tässä asiassa. Noin puolet lääkärikunnasta kannattaa
eutanasialakia, puolet ei. Asiasta on tehty myös eettinen kysymys.
Merkillisesti
sanalla tarkoitan sitä, että esimerkiksi kristillisen lääkärin Päivi
Räsäsen edustama neljäs herätysliike vastustaa armokuolemaa ehdottomasti
ja jyrkästi, samoin kuin lääkärikunnassa nimenomaan ja ensisijaisesti
lähinnä uskonnollisella vakaumuksella perustellaan armokuoleman
vastustamista. Sen sijaan ateistisissa tai vähemmän uskonnollisissa
piireissä ja yleisemmin vasemmistossa eutanasiaan suhtaudutaan
myönteisemmin. Merkillistä tämä on siksi, että juuri kristittyjen sielu
armokuoleman jälkeen vilahtaa suoraan taivaaseen, kun taas nämä
eutanasiaa kannattavat ateistit joutuvat kuoleman jälkeen helvetin
pätseihin.
Lakialoitteen
tunnen melko huonosti, mutta siinä ei käsittääkseni vaadita ketään
toteuttamasta eutanasiaa, jos eettiset syyt estävät sen. Teon tekemiseen
vaaditaan sekä itse kuolevan toivomus (vaatimus) että lääkärin itsensä
eettinen hyväksyntä teon suorittamiseen. Ketään ei armokuolemassa
pakoteta mihinkään kuten alussa olevan lampaan tapauksessa.
3.
Olen
seurannut elämäni matkan varrella muutamaa hidasta kuolemaa läheltä
sivusta. Isäni päätti taistella syöpää vastaan loppuun asti. Viimeiset
kaksi vuotta olivat ahdistavia katsoa sivustakin, mutta silti hän
nykyaikaisen kivunhoitotieteen avulla saattoi elää elämänsä loppuun
suhteellisen kärsimyksettä ja kuoli periaatteessa kotonaan 2004. Vain
elämänsä viimeiset tunnit ja hengenlähdön ajan hän kärsi kauhistuttavaa
kuolemaa sairaalassa.
Mutta
olen ollut myös hoitotyössä. Eräällä osastolla aikoja sitten oli muuan
henkilö jolla ei ollut muuta ennustetta kuin kuolema. Hän oli
mongoloidi, mutta aikanaan suhteellisen hyväkuntoinen, osannut puhua ja
tehnyt jonkinlaisia talonmiehen töitäkin laitoksissa. Sitten kunto
heikkeni. Hän oli maannut viimeiset kaksi vuotta osastolla lähes
tiedostamattomassa tilassa, saanut hirvittävästi makuuhaavoja
rasvaamisesta huolimatta, oksensi puolet ruokaansa juottopillistä
suuhunsa ja nieli loput, kitui, kitui, mutta säilyi hengissä. koko
henkilökunta toivoi hänen pääsevän kärsimyksistään ja kuolevan.
Silloinen
kiertävä lääkäri teki lainvastaisen teon. Hän kutsui koko
hoitohenkilökunnan palaveriin. “Sovitaanko yhdessä, että ensi kerralla
kun hän tarvitsee happipullon, kukaan ei huomaa eikä soita siitä
ensiapuun.” Näin sovimme yksimielisesti. Olen avustanut murhaa.
Armomurhaa, koska eutanasia ei ollut laillista ja tässä tapauksessa kyse
ei ollut edes eutanasiasta.
Tietyissä
tilanteissa olisin valmis kannattamaan jopa armomurhaa. Mitäpä
ajattelisitte ystävästäni, joka joutui samassa hoitolaitoksessa
omahoitajaksi henkilölle, jonka älykkyysosamäärä oli 8. “Mitä tämä 8
tarkoittaa???” “Hänen silmänsä reagoivat valoon.” “mitä minun sitten
omahoitajana pitää tehdä, pyörittää jotain valodiscoako.” Tai suomen
suurin 12-vuotias vesipää, jonka pään halkaisija oli 60 senttia, mutta
vartalon pituus 35 senttiä.
4.
Olen
eutanasian kannalla. Toivon että se hyväksytään eduskunnassa,
allekirjoitin adressin ja allekirjoitan oman eutanasia-testamenttini jo
etukäteen. Olen nimittäin sitä mieltä että eutanasiaa pitää voida vaatia
jo silloin kun henkilö on vielä järjissään samaan tapaan kuin nykyään
voidaan tehdä elinluovutustestamentti. Siis että sen toimeenpano olisi
mahdollista siinä vaiheessa kun mitään tulevaisuudentoivoa kärsimyksen
ja lähestyvän kuoleman ohella ei enää ole.