Kritiikistä

Kritiikistä on paskamaista kirjottaa yhtään mitään, ainakaan jos sattuu olemaan sekä runoilija, kuvataiteilija että kriitikko. Kirjotanpa nyt kumminkin.

Jääurheilija Kiira Korven esikoisrunoteos Hyppää vaan! on lyöty pataluhaksi sekä Helsingin Sanomissa että sitä seuranneissa televisiokeskusteluissa. Sylttytehtalle on tuomittu sekä kustantaja joka toisaalta väittää kirjaa tietoteokseksi voimaantumisesta että ennen kaikkea siis kirjailijaparka itse.

En ole lukenut kyseistä teosta enkä myöskään Helsingin Sanomien katujyräkritiikkiä kirjasta. enkä aio kumpaakaan koskaan lukeakaan. Ihmettelen vaan et jos kirja on niin paska kuin HS väittää, niin eikö ko kriitikolla olis mitään parempaa lukemista tai kirjottamisen aihetta ollut. Me lukijathan haluisimme kaiketi ennen kaikkea tietää jotain hyvistä, emme huonoista kirjoista. Vai onko kriitikon tarkoitus yleisemmin hyökätä runoutta, kustannustoimintaa vai mitä vastaan vai vain purkaa henkilökohtaista vitutustaan. Melko ala-arvoista aikanaan maan merkittävimmäksi väitetyn päivälehtilipareen kulttuuritoimitukselta.

Ps. Sen verran sanon et parikymmentä vuotta "kritiikkiäkin" kirjottaneena mun pyrkimys on ollut aina löytää siitä mistä kirjoitan hyviäkin puolia, toisin kuin Seppo Heikinheimo joka kirjoittikin itsestään Kusipään muistelmat.

 · 

Eino Leinon tuonpuoleista elämää Kajaanin Kaupunginteatterissa

                                           Perttu Hallikainen, Teija Töyry ja Ella Eronen.

                                           Kuva Ia Samoil

Ruisräikkä - runoilija Eino Leinon kuulumiset tuonpuoleisesta

Nukketeatteria aikuisille

Kajaanin Kaupunginteatteri, Sissilinna, kantaesitys 21.1.2023

Käsikirjoitus, ohjaus ja visuaalinen suunnittelu: Markku Hernetkoski

Näyttämöllä:

Eino Leino: Perttu Hallikainen

Marjatta: Teija Töyry

Lavalla nähdään myös Ella Eronen, Yrjö Jyrinkoski, Kalastaja Martti, Kyntäjä, Ruustinna, Hauki, Kasvoton tyttö ja Jenni Haukio (Teija Töyry)

Valosuunnittelu:Henri Pyy

Äänisuunnittelu: Sinikka Isoniemi

Nukkien valmistus:

Markku Hernetkoski, Satu Husu, Marko Heikura, Ralina Matikainen

                                           Perttu Hallikainen, Eino Leino, Kalastaja Martti, 

                                           Teija Töyry ja Hauki. Kuva Ia Samoil.

I

Mitä kuuluu Eino Leinolle nykyään, lähes sata vuotta runoilijan kuoleman jälkeen? Sitä lähdetään selvittämään Kajaanin Kaupunginteatterin tuoreessa kantaesityksessä Ruisräikkä.

Kaupunginteatterin lavastajana yleensä toimiva Markku Hernetkoski on nyt tehnyt suurtyön. Hernetkoski on käsikirjoittanut, ohjannut ja kokonaissuunnitellut esityksen, joka edustaa lajityypiltään ammattiteattereissa harvoin nähtyä nukketeatteria aikuisille. Tai oikeastaan esitys liikkuu perinteisen teatterin ja nukketeatterin välimaastossa, sillä lavalla liikkuvat aitoina näyttelijöinä Perttu Hallikainen Eino Leinona ja Teija Töyry Leinon taloudenhoitajana Marjattana. Tämän lisäksi Hallikainen ja Töyry herättävät näyttämön nuket elämään.

Eletään siis vuotta 2023. Runoilija Eino Leino viettää laatuaikaa tuonpuoleisessa. Sulkakynänsä hän on heittänyt nurkkaan heti kuoltuaan, mutta totilasi maistuu runoilijalle tuonpuoleisessakin. Siellä hän asuu huoneessa, jota nimitetään ikuisuudeksi. Leinon päivät ikuisuudessa kuluvat lupsakasti keksintöjä nikkaroidessa. Leinon seurana ovat ennen kaikkea nöyrä taloudenhoitaja Marjatta ja Oulujärven kalastaja Martti. Mutta ikuisuudessa aikaansa viettävät myös sinne Leinoa paljon myöhemmin päätyneet suomalaisen lausuntataiteen legendat Ella Eronen ja Yrjö Jyrinkoski, jotka edelleen tulkitsevat Eino Leinon runoja vaikuttavasti.

                                                         Perttu Hallikainen ja Eino Leino.

                                                         kuva Ia Samoil

Päivien tasainen soljunta ikuisuudessa häiriintyy, kun Leino yllättäen saa kirjeen merkittävältä taholta. Eihän kukaan ylipäätään tapaa ikuisuuteen kirjeitä kirjoitella, mutta nyt sellainen on perille tiensä löytänyt Suomesta, pääkaupungista ja ihan presidentin rouva Jenni Haukiolta. Haukio on joutunut pulaan, kun Korppoon ja Iniön kalastajat ovat riitaantuneet keskenään siitä, kummat tänä vuonna saisivat toimittaa perinteisen jouluhauen presidenttiparille. Tilannehan on yhtä hankala kuin se ettei jouluhaukea saataisi lainkaan. Niinpä Haukion päähän pälkähtää idea! Hän päättää kirjoittaa runoilija Eino Leinolle kirjeen, jossa pyytää tätä toimittamaan jouluhauen Tuonelan kalavesiltä. Ja hauen mukaan Jenni toivoo runoilijakolleegaltaan myös pientä runoa.

Haukion kirje saa Leinon hämmennyksen valtaan. Eihän tuollaista kirjettä olankohautuksella voi sivuuttaa. Kyllähän siihen on vastattava ja hauki toimitettava. Mutta mistä runoilijaparka tähän hätään saisi hauen pyydettyä, kun Kalamiehen kalenterin mukaan kala ei juuri nyt edes liiku saati käy pyydykseen.

Ei auta muu kuin lähteä matkaan kysymään pappilan kopealta ja pelottavalta Ruustinnalta neuvoa ongelmaan. Ja Marjatalta runoilija saa kuin ennalta-aavistettuna valmiit eväätkin matkaan. Ruustinna onkin kaikkineen hurja ilmestys, joka kuitenkin ohjaa Leinon kalarenkinsä Martin puheille ja tämän kanssa kalaa pyytämään. Ja Martti uskoo kyllä järvestä moderneilla vehkeillä eli dynamiitilla muutamankin hauen nostavansa.

Haukeakin suurempi ongelma on runo. Miten hän nyt pystyisi runon kirjoittamaan, kun ei ole runonsäettäkään enää 96 vuoteen riimitellyt. Tyhjän paperin kammo on armoton. Mutta näytelmässähän ongelmat ovat sitä varten, että ne lopulta ratkeavat. Ja niinpä Jenni Haukio voi lopulta saapua taksilla sekä haukea että runoa tuonpuoleisesta noutamaan. Eikä hauki olekaan mikä tahansa pötikkä, vaan jättiläishauki, joka soittaa nokkahuilua ja osaa kaiken lisäksi puhua, tosin hieman käärmemäisesti sssshuhistellen. Runonkirjoittamiseen Leino taas on saanut apua kalastaja Martilta, joka on jonkin verran rustaillut runojakin. Ja näytelmän varrella paljastuu myös mikä on Ruisräikkä sekä aivan lopussa myös mikä on Marjatan salaisuus.

                                           Teija Töyry, Yrjö Jyrinkoski, Perttu Hallikainen ja                                                                                       Eino Leino. Kuva Ia Samoil.

2

Tässä on Ruisräikän kehyskertomus, mutta itse näyttämöllä pääosassa ovat Perttu Hallikaisen Eino Leinon ja Teija Töyryn Marjatan ohella. nuket. Markku Hernetkosken työryhmän käsinuket ovat hienoa näköisrealismia Hallikaisen näköisestä Leinosta Jyrinkoskeen ja Jenni Haukioon. Näyttämön keskiössä on kuitenkin valtava Ella Erosen pää ja kädet. Erosen kasvot ovat kuin Kohtalo kaiken takana. Hän näyttää juuri sellaiselta femme fatalelta ja suurelta diivalta, jollaisena Eronen yleisölle aikanaan näyttäytyi.

Perttu Hallikainen ja Teija Töyry eläytyvät Leinoksi ja Marjataksi luonnollisesti omana itsenään. Hallikainen on näyttämöllä siis välillä Leinona itse, välillä itsensä näköisenä nukkena, mutta koko ajan Leinona pysyen. Teija Töyry taas esittää näytelmän kaikki muut roolit ja hänen äänensä taipuu milloin Jenni Haukioksi tai kalastaja Martiksi ja kaiken huipuksi vielä haueksikin. Käsinuket todella heräävät eloon Hallikaisen ja Töyryn käsissä aivan kuin he olisivat tehneet nukketeatteria koko ikänsä. Ja Ella Eronen (Teija Töyryn lausumana) ja Yrjö Jyrinkoski (ääninauhalta) tuntuvat olevan näyttämöllä aidosti läsnä nukkien ja niiden lausumien runojen välityksellä.

                                                         Teija Töyry ja Ella Eronen.

                                                         Kuva Ia Samoil.

Vaikka näytelmän juoni on pohjimmiltaan varsin yksinkertainen, sille antaa vaikuttavaa syvyyttä Ella Erosen ja Yrjö Jyrinkosken nukkien esittämät koskettavat runot ja runoilijan elämä, joka Elämäni kuvakirjan tavoin avautuu katsojalle ja tuonpuoleisen horisontin kautta tulee kätevästi päivitettyä nykyaikaan. Näytelmän käsikirjoituksessa Hernetkoski on nerokkaasti rakentanut kollaasin tai palapelin Leinon runouden eetoksesta maustettuna Raamatun kuningastenkirjan ja Kalevalan Kullervon sitaateilla sekä vain hieman ennen Leinon kuolemaa vuonna 1925 ilmestyneestä Elämäni kuvakirjasta, joka vie muistoihin runoilijan lapsuudesta ja nuoruudesta (nykyisen Kajaanin) Paltaniemesssä, sen luonnon herkkiin tunnelmiin ja muistoihin.

Ja kun palapelin viimeinenkin pala on paikoillaan on käsissä kokonainen ja vahva teatterielämys. Näytelmän pieteettinen lavastus ja Henri Pyyn upea valaistus nostavat hienosti esiin tärkeimmän eli näyttelijät ja ennen kaikkea vahvasti elävät ja eläytyvät nuket. Kajaanissa tarjotaan nyt yleisölle hienoa modernia kansainvälisen tason teatteria ja nukketeatteria. Ainakin minut Markku Hernetkosken Ruisräikkä veti esityksen jälkeen sanattomaksi.