keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Vuodenaikojen runot marraskuu II

Tanka 2.11.2016


Yönpimeässä
kävelen mäntykujaa
isän haudalle.
Hautakynttilän liekki
valaisee muistokiven.
 
 
Haiku 2.11.2016

maa on kuurassa
pietaryrtit kukkivat
parkkipaikalla
 


tiistai 29. marraskuuta 2016

Vuodenaikojen runot heinäkuu


runo 10.7.2015



Yöllä torpassa
en saa nukuttua
menen ulos kuunteleman
katselemaan valoisaa yötä
kiiltomato on varmuuden vuoksi
sytyttänyt vihreän ajovalonsa sateen jälkeen
Kahden lehtokurpan kiertoradat kohtaavat
ja niille syntyy hetkeksi rajariitaa
en saa vieläkään unta
kuulen pellolta
kahdeksan kurjen kutsuhuutoa
enkä saa unta
lähden kävelemään pitkin aamusumua
niin hiljaa että pelästytän hirven
rytisemään parinkymmenen metrin päästä
metsään pahki
lepakko lentelee pihassa mitaten tontin rajaa
ja vaikka tiedän että seuraavana päivänä
on palattava takaisin ihmisiin
saan vihdoin unen
kuullessani myyränpoikasten vikisevän
hellan takana torpassa pesässä
ruokaa emoltaan.


runo 4.7.2016

ajatusten virrassa 
tekstini katoaa nopeammin 
kuin ehdin vaihtaa aluspaitaa 
neljäkymmentä vuotta sitten 
olisin ollut ajan hermolla


Haiku 11.7.2016

iltatunnelma
ruohonleikkurin ääni
nirhaa sen poikki


runo 16.7.2016

Tiedän että edessä on uneton yö,
mietin kaikenlaista, en kykene mihinkään,
kärvistelen.
Milloin minusta tuli tämä ruumis,
en ota enää kantaa maailman tapahtumiseen
enkä ymmärrä mitään siitä.
Aamuisin katselen seiniä,
jotka kaatuvat päälleni
joka helkkarin aamu.
Ja samaan aikaan tajuan,
että tämä on huonoin runo,
minkä koskaan olen kirjoittanut,
koska tästä puuttuu toivo,
joka vielä hiljaa syvällä sisimmässä
kylkiluita koputtelee.



Runo 20.7.2016

täysikuu kurkistaa
ohuen verhon läpi ikkunasta
suoraan työpöydälleni.



Runo 21.7.2016

Kävelin valtatien vartta kylälle.
Istuin jokivarressa.
Kuljin nevapolkua pitkin kotiin.

 
Haiku 22.7.2016

jokirannassa
tuuli heiluttaa heinää
tat tvam asi


Vaelluskirjaa 25.7.2016

Kävelin kylille.
Ajattelin hoitaa sosiaalisia asioita,
mutta toimisto on kiinni elokuun puoliväliin.
Menin uimarannalle.
Vanheneva mies ja nainen uivat vesikivelle.
Seisoivat pitkään siellä ja suutelivat.
Pikkupojat etsivät vedestä kiviä karimerkiksi.
Mopopojat kävivät ja lähtivät pois.
Poltin toisen sätkän.
Nainen kävi uimassa joella valasta,
puki mekon päälleen ja otti kätevästi uimapuvun pois.
Pyöräili kotiin ilman alushousuja.
Kävelin kotia kohti.
Näin jonkin ruosteperhosen joka oli törmännyt autoon
lähes tajuttomana hyppi siinä.
Helteinen päivä,
istuin puun varjoon.
Pikkutyttö etsimässä pokemoneja postilaatikoltani.
Tulin sisälle asuntooni.
Täällä ei enää tänään tapahdu mitään.
 
 

maanantai 28. marraskuuta 2016

Vuodenaikojen runot elokuu 1


Vaellusrunot 20.-31.8.2015

22.8.2015


Kello 23 uutisten jälkeen menen ulos
katsomaan yön ensimmäisiä hetkiä.
On vaikea ajatella, että on kesäaika
ja yön pimein hetki vasta
kahden tunnin kuluttua.
Ja kaikki aurinkokellot ovat tunnin väärässä.

Jupiter loistaa kirkkaimpana läntisellä taivaalla,
suoraan hakkuuaukealle pystyyn jätetyn
EU-hongan yläpuolella.

Sumu verhoilee harsoon hakkuuaukean;
voin melkein nähdä sen tanssivan.

 Piirrän mielessäni tähtikarttaa.
Altassa kivikautiset ihmiset
olivat piirtäneet sen niin,
että Otavan tähdet
olivat sammakoiden näköisiä
taivaalla lentäviä ihmisiä.

Juon lasin viiniä loppuun
ja menen maate.



 

Vaellusrunot 20.-31.8.2015





Välikylä 21.8.


Korjasin sahapukkia.
Sahasin kokeeksi kolme lautaa mittaan.
Piharakennuksen takana on
ruostunut katiska.
Jokiranta 300 metrin päässä,
mutta polku sinne on
kynnetty perunapelloksi.
Poimin suuhuni kesän viimeisiä
metsämansikoita.


Yötaivaalla yksinäinen kirkas tähti.
Kun silmä tottuu,
niitä alkaa näkyä lisää,
mutta vielä ei ole tähtien katselun kuukausi.
Yölläkin pohjoisessa taivaanrajassa
ohut kellertävä kajo.
Harmaa usva kohoaa hakkuuaukean yläpuolelle.

Suden hetkellä
kaikki taivaan tähdet
ovat kirkastuneet näkyviin.
Maitorata halkaisee taivaan.



 

Välikylän ja Kauhajoen runot 20.- 31.8


1.

On lintujen sulkasadon aika.
Kerään taas linnunsulkia
vaelluksen varrelta.
Edelliset jäivät Multialle
sulkaympyrään.

2.

Naakkojen pilvi lensi ohi,
muotoutui lennossa yhä uudestaan,
tuhat naakkaa...
Pikkulapsi huusi: "Äiti, lintuja paljon!"

3.

Sain päivän valmiiksi.
Nämä vähäiset tapahtumat mökillä
tyynnyttävät mielen:
Tein kaivonkannen,
keräsin mustikoita,
kuuntelin lintuja
ja katselin perhosia.
Muuta ei täydelliseen päivään tarvita.

4.

Iltayöstä sumu verhoilee
taas hakkuuaukean.
Puolikuu hehkuu pilvettömällä taivaalla.
Tunnen että tänään on taas ollut
yksi elämäni mielekkäistä päivistä.

5.

Kaksi kurkea liihotti
kirkonkylän ja pääni yli pellolle.
Keräsin parisataa naakansulkaa nurmikolta.
Menin vaikeasti Sjöberginpuistoon
ohdakemetsän läpi ja Satiaisojan yli.
Toisella puolella huomasin,
että sinne oli tehty polku ja silta
10 metriä alavirtaan.
Istuin puiston rantaan
tulva-aikaan ajelehtineelle penkille.
Katselin siinä kaikkea.
Vastarannalle on rakennettu
kaksikerroksisia puutaloja.
Kauhajoen korkeimmat rakennukset
kirkkoa lukuunottamatta.
Vihervarpunen lauloi kuusen
äärimmäisessä latvassa.
Sen vatsa hohti auringossa aivan valkoisena.
Rusakko hyppeli metsän suojasta
muutaman metrin päähän ja pysähtyi siihen.
Se alkoi aavistaa minut
ja nosti vaaleanmustat pitkät korvansa pystyyn.
Koikkelehti sitten laiskasti rannan suojaan
niin että mieleen jäi harmaa töpöhäntä.
Pysähtyi sinne.
Näkymään jäi vain pää ja korvat.
Parvi pikkuvarpusia lensi yli.
Orava tuli rapisten männynkylkeä pitkin alas.
Oli alkuillan hetki.
Tunsin olevani omassa paikassani
juuri nyt
ja join hitaasti oluen loppuun.

6.

Tänään huomasin,
että sateenkaaren alta
ei voi ajaa edes linja-autossa.
Pilvenlaidan voi kyllä tavoittaa,
mutta kun saavutat sateenkaaren,
se katoaa.
Tuulihaukka söi puhelinlangalla myyrää
Saveenkylän kohdalla.

7.

Pajulinnut ovat aloittaneet syyslaulun.

kurkien huudot
kuulen marjametsässä

muuttomatkalla

perjantai 25. marraskuuta 2016

Kuolinrunot 2


1.
Maurille II

Minä olen kammioitunut
tähän huoneeseen, mökille.
Odotan että kirjoittaminen
alkaa itsekseen, luonnollisesti.
Valo lampussa on heikko
silmät rasittuvat, ajatukset
eivät siirrä vuoria.

Tila, joka on ympärillä,
jossa on reikä,
sinun hahmoisesi tyhjyys,
se laajenee hämärässä huoneen mittoihin
ja ulkopuolelle
kaikkiallaolevaksi.

Kuljen hautausmaata.
Näen sinut umpeenluotuna.
Tunnustelen maata, en kuule
sinun kevyttä hengitystäsi.
Et ole huoneessa, kun olet täällä,
olet kaikkialla.

Mutta peltoa ei viljele
tänä vuonna kukaan, polku ruohottuu
tai sitten joku muu kulkee sitä.
Annetaan polkujen ruohottua, ajattelit,
ja jätit hattusi ja lähdit.

Nyt minä tänne lukittuun huoneeseen
asettuneena odotan,
että maa puhuisi,
että se valo, jonka kannoit mukanasi
maan sisään, paljastuisi.
Mutta miten näkevät silmät
voisivat havaita lampun.

Sammutan lampun
ja ympärillä on elokuun yön pimeys.


2.

Isälle II

Tanka 2.11.2016

Yönpimeässä
kävelen mäntykujaa
isän haudalle.
Hautakynttilän liekki

valaisee muistokiven.

Vuodenaikojen runot huhtikuu 1


Haikuu 23.4.2015

1. 
Kevätmyrskyä!
tuuli katkoo oksia
viskoo mennessään

2. 
kuljen kirjastoon
jo tuttua reittiä
kassissa runot


3.
istun kivelle
mietin siinä aikani
kirjoitan haikuun

4. 
kyyhkynsulalla
maalasin akvarelliin
veneen rannassa

Vuodenaikojen runot maaliskuu1


 3 haikua 30.3.2015


1.
mustavarikset
madonmetsästyksessä
sadepäivänä

2. 
tihkusadetta
intiaanikyykyssä
kuuntelen, olen

3.
kaatosateessa
kivellä tulee kylmä
märkänä kotiin



4.
Lintulyriikkaa 26.3.2015
Aurinko pistää silmään,
kun istun kivipaadella jokivarressa.

Töyhtöhyyppä lentää
kuin humalassa horjahdellen
vaappuu jokiuoman rannalta toiselle
merelle päin.

Telkkäpari narskuu
ja sukeltelee vastarannalla.

Naakkaparvi partioi ja päivystää
rantametsissä joen molemmin puolin.

Fasaanin sirkkeli silloin tällöin
särähtää vastarannalta.

Kaksi villapaitaa päällekkäin
täällä tarkenee jo istua.

Viherpeipon laulu
tarttuu pulppuilevina aaltoina korviin.

Kirjoitan muistiin kevään merkkejä.

Pikkuvarpuset ja sinitiaiset
suunnittelevat jo pesäntekoa.

Minulla on koko päivä aikaa
istua tällä rannalla,
antaa ajatusten tulla ja mennä.

Tuttu naakka,
jonka jalka sojottaa murtuneena lennossa,
on invalidinakin löytänyt puolison.

Yksinäinen lehti
lentää ilmavirrassa
kuin perhonen,
laskeutuu veteen.

Kalalokki kävi tarkastuskierroksella
sulan reunassa.

Istun jokirannassa.
Runot kirjoittuvat luonnollisesti
kuin hengitys.

Suihkukoneen vana
halkaisee taivaan
kuin lasiveitsi.

Hetket jotka elän
voisi elää arvokkaamminkin,
arvostaen.

Tunteiden varassa minä elän ja kirjoitan
- olen hylännyt kirjanoppineiden tiedon -
puhdasta lintulyriikkaa.





Haikuilua 20.-25.3.2015


5.
naakka kajahtaa
savupiipun nokassa
vartioi pesää


6.
korvat kohmeessa
pyöräilen vastatuuleen
pohjoinen puhuu


7.
kaksi joutsenta
muuttamassa takaisin
etelää kohti


8.
mustavarikset
muuttaneet jo takaisin
pesäpaikoilleen

9.
räntähiutaleet
pyörteilevät tuulessa
viiltävä ilma


10.
kolea aamu
kevät tulee keikkuen
västäräkki


11.
pajunkissoja
kiipeämässä oksiin
räntäsateessa

12.
pakkaspäivänä
kerran sulanut puro
vetää taas jäähän


13.
linnut vaienneet
lämpimän kauden jälkeen
kohmeiseen päivään

14.
tuli kirjeitä
miten se ilahduttaa
niin harvoin enää


15.
jokirannassa
tihkusateessa istun
kunnes hytisen

16.
kuusen juurella
kyykin sateensuojassa
ihmettelemässä


17.
vastatuulessa
räntää viskoutuu silmiin
kevät odottaa


18.
maassa uudelleen
ohut valkoinen peitto
tuoretta lunta

19.
yöllä sadetta
rummutti peltikattoon
kuuro herätti


20.
alati tuuli
lakeudella vastainen
viiltää korvia


21.
tuulen suojassa
kahden aarin puistossa
olen ja mietin


22.
vanhan lehmuksen
juurella lehtimatto
syksyn muistoja


23.
leivosen laulu
lentää joen ylitse
taivaankirkkaana


24.
jokivarressa
aurinko iskee silmään
kevään merkkejä


25.
tuuli kääntynyt
ei enää niin koleaa
sittenkin kevät


26. 
Haiku 1.3.2014
Pilven silmässä
aurinko välähtää
hetken


17.3.2014



27.
Minä halusin niin rakentaa erakkomajani Bhutaniin
enkä oivaltanut,
että Bhutan on jo täällä:
Minun erakkouteni syvempi kuin koskaan.

28.
Jo 30 vuotta sitten
minuun oli tullut tämä kaikki,
mutta olin unohtanut,
että se on minussa yhä:
vaatii vain pölyhuiskaa.


torstai 24. marraskuuta 2016

Vuodenaikojen runot helmikuu



haiku 9.2.2015

Jouppilanvuori
kuin kadonnut tyhjyyteen
pakkassumussa
Sulamisvedet
virtaavat jo puroina
suojapäivinä

Tulin ajatuksiin.
Toisen ihmisen ajatuksiin.
Haiku 22.2.2015

Askel askeleelta
mieleen tulee sanoja
joskus runoja.

Runo 23.2.2015

Askel kerrallaan
mieleen tulee sanoja.
Vaelluksen mittaan
niistä kasvaa lauseita,
joskus runojakin.
Parhaimmillaan ne ovat kuin ilmestys:
en osaa selittää mistä ne tulevat
elämän matkan varrelta.

Runo 23.2.2015

Käveleminen on ajattelemista
ja meditaatiota.
Kun tulen kotiin
kirjoitan vain vihkooni
valmiin runon.

Runo 23.2.2015

Ohdakkeinen on runoilijan taival:
Eilenkin jokivarressa
ne tarttuivat olkalaukkuuni
ja takkini liepeisiin,
kun kuvasin koskentapaista sulaa,
jonka keskellä luminen karikivi
kasvatti yksinäistä pajua
kevättä haikaillen.

Haiku 22.2.2015

Mieli tekisi
en muista tavutusta
kirjoittaa haiku

Runo 23.2.2015

Minua ihmetellään
miten aikuinen mies kirjoittaa runoja
eikä juuri muuta teekään.
"Runoolu, sehän on valehtelemista",
sanoi poliisi Siriuksen vieraissa.
Tämä on sisäänrakennettu pakko,
joka tuli minuun vuonna 1974
eikä hellitä.
Runoni ovat kuin muukin puhe,
mutta yleensä siinä on vähemmän sanoja.

Iän myötä
taivas lähenee.

Iän myötä
taivas lähenee
ja maa.

Kuusten katveessa
syksyn ruoho vihertää
hanget haihtuvat
näinä suojapäivinä
odotan jo kevättä

Tuulen jälkiä
sulavaan lumihankeen 
viskotut oksat

illan hämärä
joku lämmittää saunaa
kevään hajua

Eurooppa 2016

Europe, sinä olet nainen,
Zeus-nimisen härän selässä ratsastit Kreetalle,
sait hänelle kolme lasta,
voidaanko puhua Euroopan ryöstöstä?
Nyt pakolaiset kuka minkinlaisilla veneillä
purjehtivat Välimerellä sinne Kreetaan,
jota ei vielä ole ympäröity piikkilangoilla,
pienten lasten silmissä kauhu ja huuto
ja mereen hukkuvia ruumiita.

Eurooppa, 1993 Maastrichtin sopimus,
sinusta tehtiin sisämarkkina-alue,
talousunioni, yhteisen valuutan toimimaton idea,
äänestin vastaan. Väitin
ja väitän edelleen,
että Euroopan muureja sisältä purettaessa
ulkorajoille rakennetaan korkeampaa muuria
kolmannen maailman pakolaistulvaa ja köyhyyttä vastaan.

Nyt aitoja rakennetaan Euroopan sisälläkin pitkin Eurooppaa,
piikkilanka-aitojen takana turvapaikkaa haluavien
epätoivoisia kasvoja, lapsi joka ojentaa kättään
aidan läpi kohti Eurooppaa.
Eurooppa, sinun olisi pitänyt ymmärtää tämä
viimeistään kun Afrikan vallankumous alkoi
ja levisi Lähi-itään,
että nämä tulvat ennen pitää tulevat,
mutta Eurooppa nukkui omahyväisyyden vuosikymmenistä unta.

Europe, laitan sinuun toiveeni äitinä,
auta nämä lapset ja äidit Eurooppaan.
Ojenna kätesi Välimeren yli ja saata ihmiset turvaan
pakolaisleireiltä, tänne maanosaan
joka ei ole koskaan ollut köyhä,
niin että rajoilta tarvitsisi käännyttää ketään
matkalla turvaan ja parempaan huomiseen.
Europe, minä rukoilen sinua,
tee nyt vihdoinkin jotain,
vaikka monella tavalla kaiken tapahtuneen jälkeen
suurin osa on jo liian myöhäistä.

Eurooppa, hukkuneiden lasten hätähuudot;
eikö ole jo aika, että kuulisit ne
ja kuuntelisit tarkoin, ihmisyyden nimissä!

Kolme haikua 17.2.2016 
lumikon jäljet 
yöllä lumeen piirtyneet 
jokirannassa 
II 
aurinko paistaa 
linnut laulavat kevättä 
kuusen oksilla 
III 
nuokkuva lumi 
vanhan riihen katolla 
vihjaa keväästä

Haiku 20.2.2016 
viiltävä viima 
silmistä valuu vettä 
jäätyy poskille

Haiku ja yks vanhempi 23.2.2016 
lumisateessa
illan hämärtymössä
häämöttää koti 
II 
suojakelillä
pyrstötiaisparvi
vaeltelemassa

Yöhaiku 23.2.2016 
täysikuu jälleen
iskee silmänurkkaani
verhon lävitse

haiku 25.2.2016
kuuntelen kevään
yön jäljiltä katselen
lumi paljastaa

Haikuja viime päiviltä 28.2.2016 
talon pihassa
lippu puolitangossa
roikkuu apeana 
II 
lumet nuokkuvat
vanhan riihen katolla
seinätkin vinot 
III 
kirkonkoskessa
ahtojäät törröttävät 
kuin ladon päädyt


Haiku 29.2.2016 
tähtikirkas yö 
puolikuu matalalla
melkein selällään

Haikuversioita 29.2.2016
haavoittuneet puut 
auringon laskiessa 
vuotavat verta 
II 
metsänrajassa 
aurinko haavoittunut 
koivukeihäistä 
III 
haavaisina puut 
oranssissa valossa
hangella verta 
IV 
illankoitossa
laskeutuu horisonttiin
kylmä aurinko 
metsänreunassa 
verestävät puunrungot 
aurinko laskee 
VI 
talviaurinko 
verestäväsilmäinen 
sulkee luomensa 
VII 
pikkupakkasta 
auringonlaskun hetki 
lumenpunaista 
VIII 
puiden grafiikka 
haavoittunut aurinko 
kuivaneulassa 
IX 
lehtipuu piirtää 
taivaanrajaan auringon 
veriset kasvot 
aurinko laskee 
keskelle lakeutta 
karkauspäivänä

Runo runosta 29.2.2016 
runo on ajatus 
joka ensin käännetään ylösalaisin 
ja sitten takaisin paikalleen 
sanoi runouden opettajani 
siis kuin siinä pienessä lasipallossa 
jolla lapsena leikin 
käännetään ensin pallo väärinpäin 
ja sitten takaisin 
ja kuvusta sataa lunta kylän ylle 
ja hiutaleet tippuvat uudelleen alas 
mutta eivät koskaan samaan paikkaan 
koska käännöstyössä 
on syntynyt uusi ajatus 
satoja uusia ajatuksia 
joista yksi on niin hyvä 
että siitä syntyy ehkä runo