maanantai 28. marraskuuta 2016

Vuodenaikojen runot elokuu 1


Vaellusrunot 20.-31.8.2015

22.8.2015


Kello 23 uutisten jälkeen menen ulos
katsomaan yön ensimmäisiä hetkiä.
On vaikea ajatella, että on kesäaika
ja yön pimein hetki vasta
kahden tunnin kuluttua.
Ja kaikki aurinkokellot ovat tunnin väärässä.

Jupiter loistaa kirkkaimpana läntisellä taivaalla,
suoraan hakkuuaukealle pystyyn jätetyn
EU-hongan yläpuolella.

Sumu verhoilee harsoon hakkuuaukean;
voin melkein nähdä sen tanssivan.

 Piirrän mielessäni tähtikarttaa.
Altassa kivikautiset ihmiset
olivat piirtäneet sen niin,
että Otavan tähdet
olivat sammakoiden näköisiä
taivaalla lentäviä ihmisiä.

Juon lasin viiniä loppuun
ja menen maate.



 

Vaellusrunot 20.-31.8.2015





Välikylä 21.8.


Korjasin sahapukkia.
Sahasin kokeeksi kolme lautaa mittaan.
Piharakennuksen takana on
ruostunut katiska.
Jokiranta 300 metrin päässä,
mutta polku sinne on
kynnetty perunapelloksi.
Poimin suuhuni kesän viimeisiä
metsämansikoita.


Yötaivaalla yksinäinen kirkas tähti.
Kun silmä tottuu,
niitä alkaa näkyä lisää,
mutta vielä ei ole tähtien katselun kuukausi.
Yölläkin pohjoisessa taivaanrajassa
ohut kellertävä kajo.
Harmaa usva kohoaa hakkuuaukean yläpuolelle.

Suden hetkellä
kaikki taivaan tähdet
ovat kirkastuneet näkyviin.
Maitorata halkaisee taivaan.



 

Välikylän ja Kauhajoen runot 20.- 31.8


1.

On lintujen sulkasadon aika.
Kerään taas linnunsulkia
vaelluksen varrelta.
Edelliset jäivät Multialle
sulkaympyrään.

2.

Naakkojen pilvi lensi ohi,
muotoutui lennossa yhä uudestaan,
tuhat naakkaa...
Pikkulapsi huusi: "Äiti, lintuja paljon!"

3.

Sain päivän valmiiksi.
Nämä vähäiset tapahtumat mökillä
tyynnyttävät mielen:
Tein kaivonkannen,
keräsin mustikoita,
kuuntelin lintuja
ja katselin perhosia.
Muuta ei täydelliseen päivään tarvita.

4.

Iltayöstä sumu verhoilee
taas hakkuuaukean.
Puolikuu hehkuu pilvettömällä taivaalla.
Tunnen että tänään on taas ollut
yksi elämäni mielekkäistä päivistä.

5.

Kaksi kurkea liihotti
kirkonkylän ja pääni yli pellolle.
Keräsin parisataa naakansulkaa nurmikolta.
Menin vaikeasti Sjöberginpuistoon
ohdakemetsän läpi ja Satiaisojan yli.
Toisella puolella huomasin,
että sinne oli tehty polku ja silta
10 metriä alavirtaan.
Istuin puiston rantaan
tulva-aikaan ajelehtineelle penkille.
Katselin siinä kaikkea.
Vastarannalle on rakennettu
kaksikerroksisia puutaloja.
Kauhajoen korkeimmat rakennukset
kirkkoa lukuunottamatta.
Vihervarpunen lauloi kuusen
äärimmäisessä latvassa.
Sen vatsa hohti auringossa aivan valkoisena.
Rusakko hyppeli metsän suojasta
muutaman metrin päähän ja pysähtyi siihen.
Se alkoi aavistaa minut
ja nosti vaaleanmustat pitkät korvansa pystyyn.
Koikkelehti sitten laiskasti rannan suojaan
niin että mieleen jäi harmaa töpöhäntä.
Pysähtyi sinne.
Näkymään jäi vain pää ja korvat.
Parvi pikkuvarpusia lensi yli.
Orava tuli rapisten männynkylkeä pitkin alas.
Oli alkuillan hetki.
Tunsin olevani omassa paikassani
juuri nyt
ja join hitaasti oluen loppuun.

6.

Tänään huomasin,
että sateenkaaren alta
ei voi ajaa edes linja-autossa.
Pilvenlaidan voi kyllä tavoittaa,
mutta kun saavutat sateenkaaren,
se katoaa.
Tuulihaukka söi puhelinlangalla myyrää
Saveenkylän kohdalla.

7.

Pajulinnut ovat aloittaneet syyslaulun.

kurkien huudot
kuulen marjametsässä

muuttomatkalla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti