keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Vuodenaikojen runot lokakuusta lokakuuhun (noin 150 runoa)


Tanka 12.10.2015

Hevonen haassa
syö apetta saavista
närhi tarkkailee
ja odottaa vuoroaan
kukot vapaina pihassa


Runo 13.10.2015

Tänään tuulee.
Kuvat eivät kertaudu veden pinnasta.
Laituri on nostettu rannasta talviteloille.
Parvi sorsakoiraita lentää jokiuomaa pitkin ylävirtaan.
Urpiaisia on vaeltanut jo pohjoisesta tänne talvehtimaan.
Minä kirjoitan muistiin yksinkertaisia luonnonkuvia.
Suuria ideologioita tässä iässä ei enää ole.
Vain luonnon hiljaisia puheita kuuntelen.


Runo 14.10.2015

Tuuli on tyyntynyt.
Veden pinnasta heijastuvat kaikki värit.
Vastarannan pajujen ruskea,
kaislojen oljenkeltainen,
kuusten vihreä, koivunrungon valkoinen,
taivaan siniset laikut
ja taustan ruskea umbra syventää kaiken.
Kuka vielä väittää että vesi on väritön?


Tanka 14.10.2015

Vastarannalla
fasaanikukko yskii
kuin vanha wickström.
Kukko on kylmettynyt
eikä wickström saa bensaa.


Runo 15.10.2015

Parvi koivunlehtiä putoaa veteen
vesi kareilee,
tuuli kuljettaa kevyitä aaltoja vastavirtaan
pintaa pitkin.
Aallot eivät liiku minulle sanotaan,
ne vain nousevat veden pinnassa ylös ja alas.
Sitä on vaikea uskoa silmilläni,
kun katselen niiden virtaavaa rytmiä vedessä.
Katselen tätä jokea,
olen kuin Linnanmäellä peilimaailmassa.


Haiku 15.10.2015

Fasaanin jäljet
hiekkaan tatuoituna
pakkasyön jälkeen


Runo 20.10.2015

En enää etsi runoja,
ne tulevat,
iskevät kuin naula silmään.
Vaellan vaellustani,
sen varrelta kerään
luonnonhavaintoja, kuvia,
täsmennän lausetta tarkemmaksi.
Ei minulla mitään suurempaa ole:
luonnon pieniä yksityiskohtia,
lehden lentoa tuulessa,
takiaisten höytyväpalloja ilmavirrassa
tai myöhäisen amiraalin lepattavaa lentoa lokakuussa,
kun se lopulta istahtaa olkavarrelleni
ja katselee minua silmiin.
Ja kun saavun vihdoin kotiin,
otan kynän ja runovihkoni
tai avaan tietokoneen,
niin runo on siinä edessäni työpöydällä,
mieleen kirjoitettuna,
muistiinmerkitsemistä vaille valmis


2 haikua 23.10.2015

lintu särähtää
peukaloinen mittailee
rankapinoa


lakeus virtaa
junan ikkunan ohi
pisaroi lasiin


Runo (raakile) 23.10.2015

Jokivarresta on kaadettu
kaksi pikkutikkametsää
Kauhajoen keskustassa.
Kirkon takana vastarannalla
kaadettujen rantapuiden muiston läpi
kasvaa nyt rakennustyömaa.
Sedun vastarannalta
haapametsikkö on kaadettu
ilman suurempaa tarkoitusta,
hukkapuuna, paikalla on
hormapeltoa, etäisyydessä
metsänreuna ja omakotitalon sininen seinä
joka ennen piiloutui katseelta.
Näen evakkoon joutuneen puukiipijän
kapuavan runkoa pitkin
ja menen asemiin.
Heittolaukauksella saan kännykkä kuvan
vajaan metrin etäisyydeltä.
Tilhiparvia kiertelee pitkin kylää.


Runo 24.10.2015

Syksyn viimeisiä aurinkoisia päiviä
vietän Kauhajoen varrella
jokivarsipusikossa
intiaanikyykyssä.
Joen vesi virtaa määrätietoisena ohi.
Vastarannan kannonpäähän kasvanut sammalmätäs
hehkuu kirkkaanvihreää
kylmän auringon hohteessa.
Tiaisparvi tulee ihmettelemään minua
ympäröivien paljaiden lehtipuiden oksiin.
Yli neljäkymmentä vuotta olen opetellut
kirjoittamaan tarkemmin, tarkasti.
Minulle sanotaan, että se on lahjakkuutta.
En tiedä olenko vieläkään oppinut.
Mutta jatkan kyykkimistä tässä,
urpiaisparvi ohittaa etäämpää,
tunnistan linnut äänistä.
Elämässäni olen oppinut kaikenlaista
mitä ihmiset ylipäänsä nimittävät hyödyttömäksi
ja mitä ei saa vaihdettua rahaksi.
Enkä kyllä vaihtaisikaan
näitä syksyn hetkiä mihinkään muuhun.
Intiaanikyykyssä, kunnes jalat puutuvat,
niin että on vaikea päästä ylös.
Kun tunto palaa, jatkan vaellustani
etäisen auringon suuntaan.


Haiku 28.10.2015

joki on tyhjä
vesilinnut lähteneet
kaislat kuurassa


Runo 30.10.2015

Hämähäkin seittilanka
putoaa pystysuoraan katosta alas
tietokoneen näytön kulmaan.
Matala auringonvalo
ikkunalasin ja verhon läpi
kiillottaa sen näkyviin.
Pieni ihme. Ihastelen sitä.
Vahvinta tunnettua orgaanista ainetta.


Runo 31.10.2015

Matalan auringon valo
muuttaa metsänseinän oranssiksi.
Vien lintulaudalle jyviä,
joita varpuset rohmuavat.
Tilhet räpistelevät paikoillaan
ilmavirrassa
miettien laskeutumista pihlajaan.
Haen maalaukseni hirsiateljeesta.
Kana juoksee vapaana tien yli.
Ja on lokakuun viimeinen päivä.




Kaksi runoraakiletta 10.11.2015

I
Emäkallioon
on louhittu luolasto,
josta valvotaan koko Pohjois-Itämerta
ja sen ilmatilaa.
Sotilaspoliisiauto
pysäköitynä pommisuojan eteen;
sotilaat vartioimassa tutkakeskusta,
jonka armeija on rakentanut
mitaristisiin tarkoituksiinsa.
Kaksi korppia tutkamaston päässä
suorittavat omaa ilmavalvontaa
rauhanmaisesti, ronkkuen.
Puukiipijä kipuaa käärmekuusen runkoa
myöhäisiä hönteisiä etsien.
Hippiäisparvi askartelee männynlatvustoissa
sinne tänne lennellen.
Linnut eivät piittaa vähääkään
tutkavalvonnasta
tai siitä kuka ilmatilan omistaa.



II
Illanpimeässä
tutka-aseman suulla
kalmankeltainen valo.
Sotilaspoliisiauto parkissa
luolaston oven edessä,
miehet valvontalaitteita valvomassa.


Kolme haikua ilman vuodenaikaa 10.11.2015

I
kaksi korppia
tutkamaston kärjessä
ilmavalvontaa



II
puukiipijä kiertää
käärmekuusen runkoa
ruokaa etsien



III
hippiäisparvi
puuhailee latvuksessa
hiljaa siristen


Tanka ja kaksi haikuuta 12.11.2015

Tanka

Olla samooja,
vaeltaa paikasta paikkaan
ilman päämäärää.
Lopulta tulee vastaan
ainoa välttämätön.


Haikuut
1.
kaksi joutsenta
ui usvaverhon alta
näkymättömiin



2.
kaksi haikua
jo valmiina mielessä
hukkasin toisen



Pariisille 16.11.2015 (i.m. 13.11.2015)

Rauhankyyhkynen
päättömänä kävelytiellä
verta kainalossa



Haiku 19.11.2015

poijut tyhjinä
veneet nostettu maihin
talven aavistus


Ja sama tankana 19.11.2015

Poijut tyhjinä.
Veneet nostettu rantaan.
Kaislanruskeaa.
Vastarannalta piirtyy
emäkallio veteen.


Haiku II - 19.11.2015

sienet metsässä
eivät vielä aavista
talven tuloa


Haiku 20.11.2015

metsänpeitossa
samooja kuljeskelee
pyrkimättä pois


2 haikuversiota (ilman vuodenaikaa) 21.10.2015

I
puolikuu hohkaa
pilviverhon lävitse
kylmää valoa


II
kylmä puolikuu
hohkaa iltataivaalla
luista valoa


Haiku 22.11.2015

viimeiset sienet
sinnittelevät vielä
lakit huurteessa


Tanka ja haiku (kaksi versiota) 23.11.2015

Tanka

Ruosteinen kehä
kuun ympärillä lupaa
lumisadetta.
Mutta yöllä selkenee.
Aamulla maa kohmeessa.



Haiku

kuun ympärillä
pilviverhossa hehkuu
ruosteinen kehä




Haikuilua 25.-27.12.

joulupäivän yö
täysikuun valaisema
paljas lakeus

aamuyöllä kuu
hehkuu pilvien läpi
sataa, myrskyää

tapaninpäivä
pellot lumettomina
viiltävä tuuli

on pakastanut
tuuli viskoo rakeita
kohmeiseen maahan

hyytävä tuuli
iskee veitsiä naamaan
paluumatkalla

urpiaisparvi
lentää jokivartta
talvipäivänä

kohmettuneena
kasvot tunnottomina
asunnon suojaan

täysikuu nousee
tähdenreikien joukkoon
iltataivaalle


23.12
   
Sjöberginpuistossa
joki on jäätön,
maa sula ja märkä,
puut pisaroivat.

Istun tulvaveden mukana
puistoon ajelehtineella laituripenkillä;
horisontissa kajastaa
lyhyen päivän valo.

Vastarannalla pitkä horsma,
auringon kultaamana
jo hieman langenneena talven odotuksessa.

Luonto vaikenee,
etäämpää kuuluvat
maalaiskaupungin äänet:
joku on käynyt traktorilla kaupassa.

Jatkan jokivarteen, rannassa
vesi syö hitaasti
satavuotisten kuusten juuria,
kuuset kenottavat vettä kohti
pitäen vielä toistaiseksi
juurillaan kiinni penkereestä,
jota aika ja vesi syövät.

Runoon ui saukko samasta paikasta
muutama vuosi sitten,
se nousee maihin ja juoksee
pitkin runoa ja rantatöyrästä.

Fresbee-kentällä ei ole ihmisiä,
vain vanhat omenapuut
lehtensä menettäneinä, paljaina,
ja kentänreunapensaikosta
kuuluu talvehtivan mustarastaan varoitus,
kun ilta alkaa jo hämärtyä.

Parvi punatulkkuja lentää yösijoilleejn
suoraan pääni yli.


Kuljen kaupungin läpi kirjastoa kohti.
Kahden vanhan lehtipuun latvukset
ovat yhtä pulinaa,
suuri taviokuurnaparvi tuo terveisiä pohjoisesta.

Ilta on jo pimentynyt,
kun tulen hautausmaalle,
jota joulukynttilät valaisevat.

Pysähdyn haudalle,
jonka hautakiven olen suunnitellut,
kiviveistämö sen veisti,
siellä maan alla arkussa lepää isäni.
Sytytän oman kynttiläni
hänen muistokseen.

Hautausmaan laidalla
jokirannassa poltan tupakan.
Yritän kuvata täysikuuta
ja sen heijastusta vedestä.
Mietiskelen kaikenlaista vaikeaa
kuten elämää.

Otan viinipullosta ryypyn
ennen kuin jatkan
takaisin sinne mistä lähdinkin.


Runo eilisestä 23.12.2015

Vuoden lyhyin päivä meni niin nopeasti ohi
etten ehtinyt kirjoittaa mitään


Haiku 20.12.2015

joki on sula
aurinko matalalta
valaisee pilvet


liian lyhyt haiku 19.12.2015

kaatosade
ei ainakaan lunta
viikko jouluun


Haiku II 14.12.2015

vihdoin pakkasta
yötaivaalla liekehtii
vihreää tulta


Haiku 14.12.2015

tähdenlentoyö
ketunhäntä taivaalla
iskee kipinää


haiku 5.12.2015

lumi näyttäytyi
ja katosi jälleen pois
tiet iljanteella


 
Haiku 2.1.2016

rannoilta jäätyy
ensi yönä uomakin
talvea kohti


Runo 2.1.2016

Taisin menettää
yhden ystävyyden tänään.
Se on joskus niin pienestä kiinni.
Joskus ei mistään.


Runo 6.1.2016

Paha mieli.
Mistä minulle voi tulla paha mieli?
Siitäkö että en saanut taaskaan sosiaalista apurahaa ajoissa?
Siitäkö että Suomessa kiistellään turvapaikanhakijoiden
ja katupartioiden oikeuksista.
Siitäkö että maailmassa vaeltaa noin 70 miljoonaa pakolaista
ilman kotia, turvaa ja tietoa tulevaisuudesta.
Siitäkö että maailmassa soditaan, tapetaan ja raiskataan?
Ei, minulla on paha mieli ainoastaan omasta itsestäni,
siitä että en tänäänkään kyennyt olemaan
sitä mitä olen.


Haiku 10.1.2016

pakkaspäivänä
vaelluksella vajosin
syvälle mieleen


Haikusarja 12.1.2016

varpushaukalla
naakkaparvesta uhri
jo valittuna

kirikilpailu
naakalla pelissä henki
haukka häviää

vastarannalla
haukka luovuttaa vihdoin
turhautuneena

jokivarressa
lumeen kyyristyneenä
seuraan näytelmää


Haiku 13.1.2016

viiltävä viima
kasvot kohmettuneina
mittaan lakeutta


Runo 13.1.2016

Pakko on tunnustaa voimattomuutensa
ikääntymisen edessä:
harmaantuvien karvojen,
vähenevän viehätysvoiman,
puuttuvan potentiaalin,
syvenevän yksinäisyyden.
Miten vähän aikaa siitä on
kun vasta opin
kävelemään, lukemaan, kirjoittamaan.
Tänään otin pitkästä aikaa käteeni kirjan.
Huomenna joudun nöyrtymään,
tunnustamaan että kohta kelpaan enää kaatopaikalle,
pitää matkustaa kaupunkiin
ja ostaa Halpa-Hallista lukulasit.


Haiku.14.1.2016

oksalla istuu
talvehtiva räkätti
kylmää vapisten


Haiku radikalimista 14.1.2016

kun olin kerran
nuori ja radikaali
en ole enää


Runo alkemia 15.1.2016

Ajatus kypsyy
ja minä olen kännissä.
Runous on alkemiaa,
viisasten kiven etsimistä.
Olemme hukanneet sen jo kauan sitten
kuten graalin maljankin.
Käyn Jouppilanvuorella
ottamassa kuvan lumitykeistä
ja jatkan yhä lyhenevää matkaa.


Aforismi 15.1.2016

En halua puhua mistään enkä tietää mitään.
Tällaista on ihmisyys.
Lopulta ajan perillä ollessa
ymmärrämme miksi.


2 haikua 20.1.2016

tintti valittaa
lintulaudalla jyvät
lumen haudassa

sydäntalvella
kauppamatkakin kestää
pari tuntia


Runo 22.1.2016

Nälkääsi taiteilija
syö juustoa;
se tukkii ruuan pakoreiät
ja poistaa siten nälän tunteen.


Haiku 24.1.2016

mustan kissan yö
yönvärisenä hiipii
lumen keskellä


Haiku 25.1.2016

viiltävä tuuli
lakeudella alati
repii kasvoja


Haiku 26.1.2016

lumet nuokkuvat
pakkaskausi takana
kengissä nuoskaa



haiku 10.2.2012 

pellot mustina
taivas on lopunharmaa
kastun sateessa


Eurooppa 2016

Europe, sinä olet nainen, 
Zeus-nimisen härän selässä ratsastit Kreetalle, 
sait hänelle kolme lasta, 
voidaanko puhua Euroopan ryöstöstä? 
Nyt pakolaiset kuka minkinlaisilla veneillä 
purjehtivat Välimerellä sinne Kreetaan, 
jota ei vielä ole ympäröity piikkilangoilla, 
pienten lasten silmissä kauhu ja huuto 
ja mereen hukkuvia ruumiita. 

Eurooppa, 1993 Maastrichtin sopimus, 
sinusta tehtiin sisämarkkina-alue, talousunioni, 
yhteisen valuutan toimimaton idea, 
äänestin vastaan. 
Väitin ja väitän edelleen, 
että Euroopan muureja sisältä purettaessa 
ulkorajoille rakennetaan korkeampaa muuria 
kolmannen maailman pakolaistulvaa
ja köyhyyttä vastaan. 

Nyt aitoja rakennetaan Euroopan sisälläkin pitkin Eurooppaa, 
piikkilanka-aitojen takana 
turvapaikkaa haluavien epätoivoisia kasvoja, 
lapsi joka ojentaa kättään aidan läpi kohti Eurooppaa. 
Eurooppa, sinun olisi pitänyt ymmärtää tämä 
viimeistään kun Afrikan vallankumous alkoi 
ja levisi Lähi-itään, 
että nämä tulvat ennen pitää tulevat, 
mutta Eurooppa nukkui 
omahyväisyyden vuosikymmenistä unta. 

Europe, laitan sinuun toiveeni äitinä, 
auta nämä lapset ja äidit Eurooppaan. 
Ojenna kätesi Välimeren yli 
ja saata ihmiset turvaan pakolaisleireiltä, 
tänne maanosaan joka ei ole koskaan ollut köyhä, 
niin että rajoilta tarvitsisi käännyttää ketään 
matkalla turvaan ja parempaan huomiseen. 

Europe, minä rukoilen sinua, 
tee nyt vihdoinkin jotain, 
vaikka monella tavalla kaiken tapahtuneen jälkeen 
suurin osa on jo liian myöhäistä. 

Eurooppa, hukkuneiden lasten hätähuudot; 
eikö ole jo aika, että kuulisit ne 
ja kuuntelisit tarkoin, ihmisyyden nimissä!


Haiku 15.2.2016

tikka touhuaa
lentää käpy nokassaan
hakkuutyömaalle


Haiku 15.2.2016 

kevyt pakkanen
pelloilla uutta lunta
tule jo kevät


Kolme haikua 17.2.2016 


lumikon jäljet 
yöllä lumeen piirtyneet 
jokirannassa 

II 
aurinko paistaa 
linnut laulavat kevättä 
kuusen oksilla 

III 
nuokkuva lumi 
vanhan riihen katolla 
vihjaa keväästä


Haiku 20.2.2016 

viiltävä viima 
silmistä valuu vettä 
jäätyy poskille


Haiku ja yks vanhempi 23.2.2016 


lumisateessa
illan hämärtymössä
häämöttää koti 

II 
suojakelillä
pyrstötiaisparvi
vaeltelemassa


Yöhaiku 23.2.2016 

täysikuu jälleen
iskee silmänurkkaani
verhon lävitse


haiku 25.2.2016

kuuntelen kevään
yön jäljiltä katselen
lumi paljastaa


Haikuja viime päiviltä 28.2.2016 


talon pihassa
lippu puolitangossa
roikkuu apeana 

II 
lumet nuokkuvat
vanhan riihen katolla
seinätkin vinot 

III 
kirkonkoskessa
ahtojäät törröttävät 
kuin ladon päädyt


Haiku 29.2.2016 

tähtikirkas yö 
puolikuu matalalla
melkein selällään


Haikuversioita 29.2.2016


haavoittuneet puut 
auringon laskiessa 
vuotavat verta 

II 
metsänrajassa 
aurinko haavoittunut 
koivukeihäistä 

III 
haavaisina puut 
oranssissa valossa
hangella verta 

IV 
illankoitossa
laskeutuu horisonttiin
kylmä aurinko 


metsänreunassa 
verestävät puunrungot 
aurinko laskee 

VI 
talviaurinko 
verestäväsilmäinen 
sulkee luomensa 

VII 
pikkupakkasta 
auringonlaskun hetki 
lumenpunaista 

VIII 
puiden grafiikka 
haavoittunut aurinko 
kuivaneulassa 

IX 
lehtipuu piirtää 
taivaanrajaan auringon 
veriset kasvot 


aurinko laskee 
keskelle lakeutta 
karkauspäivänä


Runo runosta 29.2.2016 

runo on ajatus 
joka ensin käännetään ylösalaisin 
ja sitten takaisin paikalleen 
sanoi runouden opettajani 
siis kuin siinä pienessä lasipallossa 
jolla lapsena leikin 
käännetään ensin pallo väärinpäin 
ja sitten takaisin 
ja kuvusta sataa lunta kylän ylle 
ja hiutaleet tippuvat uudelleen alas 
mutta eivät koskaan samaan paikkaan 
koska käännöstyössä 
on syntynyt uusi ajatus 
satoja uusia ajatuksia 
joista yksi on niin hyvä 
että siitä syntyy ehkä runo





Haikuja 1.3.2016


lumihangessa
juon viiniä, kirjoitan
kädet kohmeessa



joki on sula
voimalalla tuhottu
kuohuvat kosket



olen kuin tuuli
tuulen mukana kuljen
mieleni mukaan



Haiku 3.3.2016



lumikko juoksi
valkoisena hangella
sukelsi koloon



Haiku 11.3.2016



nelin tassuin
kissa hipelöi
hiuksiani



Haiku 19.3. 2013



kevät hämäsi
pohjoinen hyinen viima
taas lakeudella



Runo 19.3.2016



Istun tuulensuojaan
asemakatoksen penkille
katselemaan auringonvaloa
ja lumen haihtumista ilmaan.
Mietin omia asioitani.
Lopulta tulee juna
ja sivuuttaa pysähtymättä.
Mutta en minä ole mihinkään matkallakaan.
Tasoristeysvaroittimen kilkattaessa
lähden kävelemään takaisin kotiin.




Runo 29.3.2016



Selaan silmilläni metsänrajaa ja taivasta sen yläpuolella.
Pääsiäispyhinä saapuvat ensimmäiset tiedustelijat:
joutsenet, töyhtöhyypät, kiurut, kottaraiset.
Auringonpaiste haihduttaa hankia ilmaan.
Lakeuden laidalla metsän yläpuolella
tuulimyllyn siivet viipaloivat taivasta.
Maanviljelijän aivastus kuuluu aukean yli
kahdensadan metrin päähän kuin kiväärinlaukaus.



 
Runo 14. huhtikuuta

Vaellan vaellustani.
Kuljen nevan ylitse
sahanpuruista kuntorataa pitkin.
Pysähdyn laavulle,
nuotiopaikan ääreen.
Emmin pitkään osaanko vielä,
mutta toisella tikulla nuotio syttyy.
Käristän Atrillin
(maksettu mainos).
Savu tunkeutuu hajuna sieraimiini
ja saa silmistäni irti
onnellisuuden kyyneleet.
Olen vain siinä,
katselen tulen ihmettä,
alati muuttuvaa, alati leikkivää,
läsnäolevaa
ja tajuan miksi tuli on ajateltu jumalaksi
ja elementiksi.
Haluan savun hajua vaatteisiini.
Rakastan sitä (pervo).
Ja kurjet huutelevat korviin etäämpää pellolta.
Olen jo lähdössä pois kun huomaan,
ettei minulla tänä päivänä
ole muuta tekemistä kuin katsella tuota tulta,
liekkejä jotka hiipuvat,
katoamista ja lopulta hiillosta
joka hitaasti tummuu.



Haiku 15.4.2016



mustavarikset
pesäyhdyskunnassaan
mitä meteliä!
 

Haiku 15.4.2016

nuotiotulella
käristän makkaroita
kurjet huutavat
 

Runo 23.4.2016

Tänään on runon ja ruusun päivä, eilen oli Äiti Maan päivä. Toissapäivänä allekirjoittiin Pariisissa historiallinen ilmastosopimus joka oli helppo allekirjoittaa, koska se ei sido yhtään valtiota mihinkään. Siis ruusun päivän runon kirjoitan Äiti Maalle.
Äiti Maa
Minä pyydän anteeksi niitä rikoksia
joita me ihmiskuntana joka päivä
teemme sinua vastaan.
Esitän henkilökohtaisen virallisen anteeksipyyntöni,
toivon että maan ja maapallon johtajat tekisivät samoin.
Kulutan enemmän kuin tuotan,
luonnonvaroja, energiaa, kaikkea
ja ennen kaikkea haaskaan.
Yritän parantaa tapojani,
mutta oppiminen on hidasta.
Joka päivä me maapallon ihmiset
revimme peruuttamattomia arpia ihoosi,
saastutamme ilman, maat ja meret
uskomme ikuiseen kasvuun
ja hautaamme ydinjätteitä onkaloihin
100 000 vuoden ajan valvottaviksi haudoiksi.
Vientiteollisuutemme syö luonnonvaroja,
metalleja, puuta, kerskakulutustavaraa.
Kaivosteollisuus louhii maaperän rikki,
etelässä eroosio, sademetsien tuho, tsunamit
meillä pohjoisessa graniittikasvoihin
ylikansallisen kaivostoiminnan louhimat uurteet,
aukkohakatut metsät, ojitetut suot.
Kaikkialla vääjäämätön ilmastonmuutos,
hiilidioksidikehä maan ympärillä,
myrkkyjätteet maalla, ilmassa ja vesissä,
sukupuuttoon kuolevat lajit,
ilmasta kesken lennon kuolleena putoavat linnut.
Äiti Maa,
me olemme tuhonneet paljon, mutta
olemme jo menossa itsemme kaivamaan hautaan
muutaman vuosikymmenen tai vuosisadan kuluessa.
Valitan että ehdimme viedä niin paljon mukanamme
planeetan ekologisesta tasapainosta,
mutta sitä toivut vielä, tiedän,
seuraavan miljoonan vuoden kuluessa,
mutta et ennen sitä
ja sitttenkin sinusta tulee jotain muuta
kuin mitä ennen meitä olit.
Älä anna meille anteeksi,
sillä me tiesimme mitä me teimme ja teemme.
 

2 haikua 23.4.2016
 
I
harakanpesä
vanhassa poppelissa
seurailen sitä

II
luonnonhavainto
lasken tavutusta
riittääkö haikuun
 

Runo 30.4.2016

Leirinuotiolla:
Metsäkirvisen laulu
nousee lepattaen pystysuoraan lentoon
ja leijailee alas viereisen männyn latvaan.
Punarintojen keväänkiihkeä liverrys
virtailee puroina puista korviin.
Palokärki lentää kaula ojossa nuotiopaikan yli
surullista huutoaan huutaen.
Yksinäinen kurki viereisellä pellolla.
Liekkien loputon liike, elävä tuli,
ihmeellisesti vaihtelevin ilmenemismuodoin.
Juon termoksesta kahvia,
päätän ostaa nokipannun.
Käristän tikussa Atrillia.
Elämä on tänään
taas täynnä pientä onnellisuutta,
kiitollisuutta tästä kaikesta.




Haiku 1.5.2016

mustavarikset
isänmaan vartijoina
kynnöspellolla



Vaellusrunoja 3.5.2016

Näillä lakeuksilla
vuoria näkee vain kiinalaisissa akvarelleissa,
kunnes pienen metsäkaistaleen takaa
junan ikkunaan sukeltaa esiin
uljas itse tehty Jouppilanvuori,
jonka pohjoisrinteellä vielä
laikkuina auringon ruskettamaa lunta.



Lähden asemalta kävelemään.
Poimin laukkuuni
kaksi pulunsulkaa.



Kirkon alapuolella
suvannon reunalla
telkkänaaras soutaa ja sukeltelee
pitkin rannanreunaa.
Koiras laskeutuu kaartaen paikalle.
Sillä on parittelu mielessä.



Kurjenmiekan lehtisapelit
kasvavat kohisten koskessa.
Sudenmarjat avaavat lehtikääröjään.
Haavansilmut ovat jo puhjenneet lehteen.



2 haikua 17.5.2016

puron varressa
kukkivia rentukoita
kultasilmiä



kaksi joutsenta
keskellä viljapeltoa
pesimäaikaan



Runo 17.5.2016

Metsien onneton tila:
Ikimetsää ei ole missään,
vanhoja metsiä puolen hehtaarin laikkuina
hyvin harvassa.
Rivistöissä kuin sotilaat
alle kolmikymmenvuotiaat männyt
istutusmetsissä.
Äkkiä ymmärrän metsien tasapäisyyden:
Jokainen sukpolvi haluaa muuttaa
perintötilansa ja puunsa paperirahaksi,
ottaa enemmän kuin osansa
hupenevista luonnonarvoista,
niin että katsojan silmiä särkevät
avohakkuut ja raskiot.
Kolmeakymmentä vuotta vanhemmiksi
metsät eivät enää koskaan ehdi.



Runo 17.5.2016

Syväjärvellä
ilves on syönyt kukon
ystävän kanalasta.
Kuikan iltahuudot järveltä
kertautuvat kaikuina korviin.
 

Runo 18.5.2016

Puistonurmikolla
parvittain keltaisa vaahterankukkia.
Kärpänen lennähtää housunlahkeelle
pesee eturaajoilla verkkosilmiään.
 

Haiku 20.5.2016

tuomet kukkivat
etuajassa jo nyt
tuoksuu kesältä
 

Runo 22.5.2016

Koho kelluu kevyesti laineilla.
Aurinko lämmittää takin selkää,
kun istun venelaiturilla.
Kolmipiikit askartelevat onkimadon kanssa,
kiskovat sitä koukusta.
Kolme joutsenta purjehtii lahden pohjukassa.
Rantasipi lentää kivelle katselemaan.
Silkkiuikku on rakentanut kelluvan pesän,
sitonut sen viime kesän kaisloihin kiinni,
hautoo munia pesässään.
Minulla ei ole tänään tärkeämpää:
vain olla tässä,
katsella vastarannan kallioita ja metsänrajaa
ja sen ylitse etäisyyteen.
 

Haiku 26.5.2016

naakka pesällään
kirkon kiviaidassa
pesäkammio



haiku 18.6.2016

...
kattopeltejä riepoo
vihmova sade



Haiku 21.6.2016

valon päivän yö
täysikuu, kirkas taivas
kääntymispiste
 

haiku 22.6.2016



pirunpuntarit
mittaamassa siivillään
kesän lyhyyttä
 

haiku 25.6.2016

juhannusyönä
luhtakerttunen laulaa
mieleen jää kuva

 


runo 4.7.2016

ajatusten virrassa 
tekstini katoaa nopeammin 
kuin ehdin vaihtaa aluspaitaa 
neljäkymmentä vuotta sitten 
olisin ollut ajan hermolla



Haiku 11.7.2016

iltatunnelma
ruohonleikkurin ääni
nirhaa sen poikki



runo 16.7.2016

Tiedän että edessä on uneton yö,
mietin kaikenlaista, en kykene mihinkään,
kärvistelen.
Milloin minusta tuli tämä ruumis,
en ota enää kantaa maailman tapahtumiseen
enkä ymmärrä mitään siitä.
Aamuisin katselen seiniä,
jotka kaatuvat päälleni
joka helkkarin aamu.
Ja samaan aikaan tajuan,
että tämä on huonoin runo,
minkä koskaan olen kirjoittanut,
koska tästä puuttuu toivo,
joka vielä hiljaa syvällä sisimmässä
kylkiluita koputtelee.



Runo 20.7.2016

täysikuu kurkistaa
ohuen verhon läpi ikkunasta
suoraan työpöydälleni.



Runo 21.7.2016

Kävelin valtatien vartta kylälle.
Istuin jokivarressa.
Kuljin nevapolkua pitkin kotiin.

 

Haiku 22.7.2016

jokirannassa
tuuli heiluttaa heinää
tat tvam asi



Vaelluskirjaa 25.7.2016

Kävelin kylille.
Ajattelin hoitaa sosiaalisia asioita,
mutta toimisto on kiinni elokuun puoliväliin.
Menin uimarannalle.
Vanheneva mies ja nainen uivat vesikivelle.
Seisoivat pitkään siellä ja suutelivat.
Pikkupojat etsivät vedestä kiviä karimerkiksi.
Mopopojat kävivät ja lähtivät pois.
Poltin toisen sätkän.
Nainen kävi uimassa joella valasta,
puki mekon päälleen ja otti kätevästi uimapuvun pois.
Pyöräili kotiin ilman alushousuja.
Kävelin kotia kohti.
Näin jonkin ruosteperhosen joka oli törmännyt autoon
lähes tajuttomana hyppi siinä.
Helteinen päivä,
istuin puun varjoon.
Pikkutyttö etsimässä pokemoneja postilaatikoltani.
Tulin sisälle asuntooni.
Täällä ei enää tänään tapahdu mitään.




Haiku 1.8.2016

telkkä sukelsi
vedessä laajenevat
pyöreät väreet


vaelluskirjaa 2.8.2016

Kirjoittaisin jotain mutta mitä?
Kävelin joen rantaan,
katselin kun pikkukalat
noukkivat veden pinnalta perhosia.
vene oli kaadettu kumolleen
rantapuuta vasten.
Istuin siinä pitkään ja ihmettelin.
Rastaat kerääntyvät jo parveen
aavistaen syksyn.
Punarinta tiputteli äänipisaroita
vastarannalla.
Ja hetken kaikki oli hiljaa.



Runo 12.8,2016

Sateenharmaat pilvet purjehtivat yli taivaan
repaleinen taivas, repaleinen mieli
ja olen tyytyväinen katoksesta
kun kaatosade ryöppyää kaikkialta niskaan



Haiku 14.8.2016

rastaat parveilee
sataa päiväkausia
enteilee syksyn




runo 24.8.2016

Neitoperhosen siiveniskut
heijastuvat aamuauringon valossa
ikkunaan ja ikkunan läpi;
päätyvät tummana, suurentuneena
lepattavana varjona
harsoisiin oransseihin ikkunaverhoihin. 


Runoo ja haikuu 25.8.2016

Haiku
 
pajussa kukkii
isokierto on kasvanut
sitä halaamaan



Rakkausruno
 
Täi on pieni, nätti ja pullukka
kuten sinäkin rakkaani.
Kun hymyilet, naamasi on
kuin kuolleella hylkeellä.



Runo
 
liukastuin ja lensin
jokirannassa
selälleni rapakkoon



Haiku
 
Kaukolanranta
istumakivelläni
kiitän kaikesta



Runo 27.8.2o16

Ajattelin ihmisyyttä,
vaikka sillä sanalla on huono kaiku
paitsi ihmisten
myös eläinten, puiden ja kivien keskuudessa.



Mutta se voitaisiin laittaa pesukoneeseen
ja ottaa sen jälkeen uudestaan esiin
pyykkinarulle kuivumaan.

 
Runo 27.8.2016

Hiljainen kivi kestää,
aallot tulevat ja menevät,
katoavat.

(omistettu Helge Riskulalle joka keksi hiljaisen kiven)



Runo 28.8.2016

syysmyrsky riehuu
repii puita juuriltaan
silti on lämmin

 


runo 14.9.2016

harsoiset pilvet
olivat kuin islantilainen muusikko
olisi soittanut pyykkilautaa
taivaalle


kaksi haikua 24.9.2016

rastaat lentävät
rannalla kaikkiin suuntiin
valmiina lähtöön

kurkien muutto
ne kolaavat aurallaan
sinisen taivaan

Haiku 26.9.2016

perhonen uupui
se väsähti elämään
teki osansa

(in memoriam perhoselle, joka ehti asua luonani vain kaksi päivää, mutta johon ehdin kiintyä syvästi.)


Haiku 27.9.2016 (perhonen osa II)

jeesuksen ihme
yökkönen virkosi
nousi kuolleista


2 haikua 27.9.2016


jokirannassa
rastaiden levottomuus
lähdön odotus



tuhat rastasta
purjehti ylitseni
kuin hyttyspilvi
Unohtunut haiku (syyskuun alku)



kaakkurin huuto
rikkoo yöhiljaisuuden
palsanlahdella


2 haikua 29.9.2016

1.
istun rannalla
iltaa pitkin viilenee
hämärtyy yöksi
 
2.
rastaita parvi
ne pitävät kokousta
rupattelevat


Tanka 30.9.2016

Hyvästi lakeus!
Nomadi purkaa majan.
En jää kaipaamaan.
Lähden rastaiden matkaan.
Etsin ihmisen sijaa.
Runoja vaeltajan taskusta XV

 

4 haikua 1.10.2016

1.
meditaatiossa
kerään tyrnimarjoja
meren reunalta
 
2.
olen iloinen
että hengitän tänäänkin
elän yhä
 
3.
olen kotona
sanoin puhelimessa
missä olenkin
 
4. 
pyydän anteeksi
aina kun poimin marjan
tyrnipensaasta


Polut 5.10.2016

Polut, ikiaikaiset
risteilevät metsissä
eläinten polkuja, ihmisten polkuja
ne jakaantuvat ja haarautuvat
eri suuntiin
minun polkuni on oma
kuljen sitä pitkin tuntemattomaan
jokainen polun risteys on vaihtoehto
peruuttamaton
menit sinne tai tänne
et voi palata enää takaisin
koska hetki ja aika on mennyt
jo risteyksen ohi
silloin tällöin polkuni kohtaa metsässä
muita polkuja
joku polku tarttuu hetkeksi kiinni
joku kulkee kanssani pidempään yhtä matkaa
erotakseen jälleen
polkuni mukana olen lopulta umpimähkään
eksyksissä
kunnes lopulta jo kolmatta kerta tällä vaelluksella
tulen saman hiidenkiven luokse
ja tiedän että olen
melkein perillä, melkein kotona
kunhan oikaisen tästä metsän poikki suoraan



Haiku 13.10.2016

täysikuu kasvaa
illan hämärtymössä
hyvästelemään



Haiku 14.10.2016

olen nomadi
pakkaan majan ja lähden
huomista kohti



Haiku 14.10.2016

alaston nainen
solahti jokiveteen
mieli liikahti



Runo 16.10.2016
 
Ajattelin tragediaa
kirkonkellot soivat
Aleppo!



2 haikua 25.10.2016

1.
mielentilani
kuin väreilevä vesi
muutoksen alla

2.
tilhet töyhtöpäät
kaljun koivun oksilla
sirisemässä


Haiku 26.10.2016


yötaivaan äänet

punakylkirastaita
muuttomatkalla




2 haikua 26.10.2016

1
talven aavistus
puronkaarteessa riitettä
ruoho kuurassa

2
tänä aamuna
heinä on lakoontunut
maa hopeamatto



Haiku 28.10.2016

lehmuksen alla
kuuntelen sateen ääntä
lehdet satavat


Haiku 29.10.2016

maa on huurteessa
yöpakkasen jäljiltä
luvassa lunta



Haiku 31.10.2016

syyskirkas päivä
auringon kylmä valo
etääntymässä








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti