Kajaanin Kaupunginteatterin
kantaesitys
ensi-ilta 16.2.2020
käsikirjoitus ja
ohjaus:Sanna Heikkinen
koreografia: Heidi Naakka
lavastus ja
valosuunnittelu: Jukka Laukkanen
äänisuunnittelu: Sinikka
Isoniemi
päärooleissa:
Päivi: Heidi Syrjäkari
Timo: Mika Silvennoinen
lapset Niko: Heta Hirvonen
ja Nina: Kristiina Koivumies
Timon ex, Nikon ja Ninan
äiti: Satu Turunen
Timon vanhemmat: Hilkka:
Tarja Heinula ja Pertti: Perttu Hallikainen
Päivin äiti Hannele:
Anna-Kaisa Korpinen
Uusperheen elämä voi
joskus ihan realitystikin olla melkoista draamaa. Kuvioon liittyvät
exät ja heidän yhteiset lapset, huoltajuudet ja huoltajuuskiistat,
uusperheen uudet lapset ja tietenkin appiukot ja anopit sekä
entisistä että nykyisistä parisuhteista. Tästä kaikesta
yhteenliitettynä Sanna Heikkinen on kirjoittanut ja ohjannut
Kajaanin Kaupunginteatterille melkoisen sekametelisopan. Ei ihme että
Suomen ja maailman kantaesitys on jo ennakkoon saanut Suomen
uusperheiden liiton sertifikaatin.
Jo näytelmän nimi
Syyllinen tuo mieleeni Franz Kafkan Oikeusjutun, jossa nuhteeton
virkamies joutuu oikeuslaitoksen labyrinttiin ja on jo ennakkoon
syyllinen tietämättä edes mitä syyte koskee. Tämän näytelmän
kohdalla syyllisyys siis merkitsee sitä, että on syyllistä olla
uusperheen uusi äiti. Näytelmän Syyllinen on
uusperheen äiti Päivi, jota vihaavat sekä puoliso Timon entisestä
avioliitosta oleva tytär Nina, ex-vaimo Kirsi sekä anoppi
Hilkka. Vain hetken lohtua tuo oma eronnut ja rokahtava äiti
Hannele. Timon ja Päivin yhteinen lapsi Onni on vielä liian nuori
(n. 3 kk) ottamaan kantaa asioiden tapahtumiseen. Ainoa sympatiaa tunteva tuntuu Timon ohella olevan Timon ja Kirsin poika Niko.
Esitystaiteilija Päivillä on siis ainakin uusanopin mielestä väärä ammatti eikä hän
keskity edes lastenhoitoon kuten kunnon äidin pitäisi. Tytär Nina
ei hyväksy uusäitiään ja etsii omalta äidiltään tukea
uusperheen valtataistelussa. Timon äiti Hilkka lisää pökköä
pesään vierailemalla appiukon Pertin kanssa uusperheen luona
sopimattomiin aikoihin ja sotkemalla perhekeskusteluja. Päivin
bailaavasta omasta äidistä ei saa paljon tukea perhekriisiin. Mies
Timo on sporttinen tohvelisankari ja myyntipäällikkö, joka tässä
tilanteessa kyllä yrittää mutta ei uskalla tehdä oikein mitään.
Nämä ovat suunnilleen
alkuasetelmat ja lopunhan voi käydä katsomassa
kaupunginteatterissa.
Siis kuka lopulta on
Syyllinen? Tätä kysymystä pitkin näytelmää salakuljetetaan
punaisena lankana roolihenkilöiden moninaisten oireilujen ja
käyttäytymismallien kautta.
Sanna Heikkisen
käsikirjoittama ja ohjaama Syyllinen on kokonaisuudessaan
puhutteleva teatteriesitys. Sitä mainostetaan uusperhedraamana
vaikka tyylilaji välillä saa farssin
piirteitä ja vakavasta aiheesta huolimatta yleisö purskahtelee
nauruun tämän tästä. Kuitenkin näytelmä on pohjimmiltaan
realistinen, aito ja tosi. Väliin on solutettu parisuhdeterapeutin
tietoiskuja uusperheongelmista ja lasten opettajan kasvatusopetusta
Päiville.
Jos jotain kritisoitavaa
käsikirjoituksessa ja ohjauksessa on, niin toisella puoliajalla
välillä on menty yli siitä missä aita on matalin eli oiottu
sumeilematta nytkin väliaikoineen yli 2,5 tuntisen draaman kaarta
löytämällä umpikujiin simsalabim-ratkaisuja. Näyttelijätyössä
jopa oman roolin sisällä on suuria vaihteluja, mikä ehkä olisi
sekä näyttelijöiltä että henkilöohjaukselta vaatinut syvempää
sisäistämistä.
Syyllinen on myös moderni
näytelmä, se yhdistää nykytanssia ja teatteria ja yllättävää
kyllä juuri tanssi tiivistää näytelmän kerrontaa sen lisäksi
että se rytmittää väliaikoineen yli 2,5 tunnin mittaista
esitystä. Uusperheen äiti Päivi vetää sekä tanssijana että
stressaantuneena äitinä loistavasti oman roolinsa läpi eli on
juuri sitä mitä esittää. Tanssikoreografi Heidi Naakalle ja
ohjaaja Sanna Heikkiselle papukaijamerkki tanssikohtausten osumisesta
suoraan maaliin.
Uusperheen isällä
Timolla tai hänen isällään Pertillä ei ole paljon sanottavaa
naisvaltaisessa ja sukupolvien välisessä ihmissuhdemyllerryksessä.
Ex-perheen tytär Nina vetäisee niin uskottavasti kiukuttelevan
murrosikäisen tytön roolin että se varmaan montaa vanhempaa
hengästyttää. Anoppi Hilkka on juuri niin tätimäinen kuin sopii
odottaa mutta erityisesti Päivin äiti Hannele ja Päivin poika
Niko vetävät roolinsa avustajina aivan ammattimaisesti läpi.
Usein unohdettuna puolena
kritiikintapaisissa ovat lavastus, valot ja äänisuunnittelu. Tässä
esityksessä Jukka Laukkasen pelkistetty lavastus yhdistettynä
oivaltavaan valosuunnitteluun ja äänisuunnittelija Sinikka
Isoniemen nauhamateriaalit tuottavat esitykseen hetkittäin aivan
uuden taiteellisen kokemustason.
Kaiken kaikkiaan Sanna
Heikkisen Syyllinen vetää niin sanotusti varpaat suuhun ja saa
miettimään ihmissuhdekysymyksiä muutenkin kuin epätoivoisten
uusperheiden kriisitilanteissa. Se on koskettavaa, ihmisen
perimmäisiä tunteita koskettavaa teatteria. Uskon että Kajaanin Kaupunginteatteri ei tule olemaan ainoa kotimainen teatteri joka
tulee esittämään tätä syyllisyyttä pohtivaa uusperhedraamaa.
