Vaelluksen varrelta -sarjasta
I
yöllä kuuntelen
lehdet kasvavat puihin
puut rahisevat
II
Istun kuistilla.
Punarinnan laulu solisee puroina
piharakennuksen takana havumetsässä
aamusta iltaan.
Pihapensaiden väliin on kasvanut
idänsinililjojen kukkamatto.
Neitoperhonen kiertelee bussipysäkin ympärillä.
Leskenlehdet kukkivat maantien pietareella.
Kuljemme jokivartta pitkin rakkaani kanssa
ja pysähdymme lintutornille syömään retkieväitä.
Uusia muuttolintuja ilmestyy maisemaan päivittäin.
Mustarastaat konsertoivat vastarannalla moniäänisesti.
Kellokallion rantaterassilla katselen
pienen ahvenparven uiskentelua vedessä.
Saavumme takaisin kotipihaan.
Minä istun pihakeinun katselemaan
ja kuuntelemaan kaikkea.
Aurinko paistaa niin lämpimästi,
että on riisuttava paita,
vaikka on vasta huhtikuu.
V
Auringon noustessa
mittaan varjoni pituutta.
Rautatiesillalta se piirtyy
koko jokilaakson ja metsien yli
kunnes etäisyydessä
lopulta himmenee ja häviää.
VII
Puut, vanhemmat veljemme,
ovat melkein kaikki tässä sodassa
jo kaatuneet.
Vanhat viisaat kuuset, entit,
eivät enää tee liittoa ihmisten kanssa,
vaikka niiden halaamisesta saa energiaa.
Männyt ovat jäyhiä ja yleensä hiljaa,
vaikka ne on istutettu määrämittaan
kuin sotilaat.
Ne antavat lintujen puhua puolestaan.
Koivu heiluttaa vihtalehtiään
kesällä ennen juhannusta
ja kuiskaa:
"Emme me omista tätä maata,
mutta et ainakaan sinä."
X
Ja lopulta yötä pitkin
kävelen takaisin kotiin
josta alun perin
olen tähän maailmaan tullutkin.
(Kainuun Eino Leino-seura järjesti 50-vuotisjuhlavuonna valtakunnallisen runokilpailun. Kilpailuun lähetetiin yhteensä 1908 runoa 424 kirjoittajalta. Kilpailun parhaimmistosta koottuun antologiaan valikoitui 150 runoa 49 kirjoittajalta.)
