Keijo Nevaranta:
Lintujen silmissä kivien kylmyys
omakustanne 1981
1
prologi
hiekkaan hautautuneelle ajalle
2
Jonain määrittelemättömänä aikakautena
ennen kuin kukaan oli keksinyt
aurinkokelloa mittaamaan tunteja
tiimalasia valuttamaan hiekkaa
kun oli vain meriä ja tyhjä manner
ja ainoastaan yksi satelliitti
kiertämässä sitä, kuu
pieni vesieläin ui kömpelösti
liimautui kallion kylkeen
piirsi vaatimattoman merkin
itsestään kiveen, jäi siihen
kiven kirjoitukseksi
vesi vaihtoi paikkaa ja laski
olento nousi maihin, kasvoi
kehittyi, muuttui lopulta
itsensä näköiseksi, tähtäsi avaruuteen
kaiken aikaa eli epävarmuuden vallassa
etsi jotain, joku löysi
---------
46
epilogi
hiekkaan hautautuneelle ajalle
47
tulee aika jolloin on vain meriä
tyhjä manner
jota lukemattomat satelliiti
kiertävät, hylättyä avaruusromua
merenkulkijoita ei enää ole
rantaan huuhtoutuneena
suolaveden syövyttämänä
raudankappale
jostakin uponneesta laivasta
kukaan ei mittaa aikaa
auringonkehä kiertää vääjäämätöntä rataansa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti