Helmikuun runot

Helmikuun runot

haiku 10.2.2012 

pellot mustina

taivas on lopunharmaa

kastun sateessa

Eurooppa 2016

Europe, sinä olet nainen, 

Zeus-nimisen härän selässä ratsastit Kreetalle, 

sait hänelle kolme lasta, 

voidaanko puhua Euroopan ryöstöstä? 

Nyt pakolaiset kuka minkinlaisilla veneillä 

purjehtivat Välimerellä sinne Kreetaan, 

jota ei vielä ole ympäröity piikkilangoilla, 

pienten lasten silmissä kauhu ja huuto 

ja mereen hukkuvia ruumiita. 

Eurooppa, 1993 Maastrichtin sopimus, 

sinusta tehtiin sisämarkkina-alue, talousunioni, 

yhteisen valuutan toimimaton idea, 

äänestin vastaan. 

Väitin ja väitän edelleen, 

että Euroopan muureja sisältä purettaessa 

ulkorajoille rakennetaan korkeampaa muuria 

kolmannen maailman pakolaistulvaa

ja köyhyyttä vastaan. 

Nyt aitoja rakennetaan Euroopan sisälläkin pitkin Eurooppaa, 

piikkilanka-aitojen takana 

turvapaikkaa haluavien epätoivoisia kasvoja, 

lapsi joka ojentaa kättään aidan läpi kohti Eurooppaa. 

Eurooppa, sinun olisi pitänyt ymmärtää tämä 

viimeistään kun Afrikan vallankumous alkoi 

ja levisi Lähi-itään, 

että nämä tulvat ennen pitää tulevat, 

mutta Eurooppa nukkui 

omahyväisyyden vuosikymmenistä unta. 

Europe, laitan sinuun toiveeni äitinä, 

auta nämä lapset ja äidit Eurooppaan. 

Ojenna kätesi Välimeren yli 

ja saata ihmiset turvaan pakolaisleireiltä, 

tänne maanosaan joka ei ole koskaan ollut köyhä, 

niin että rajoilta tarvitsisi käännyttää ketään 

matkalla turvaan ja parempaan huomiseen. 

Europe, minä rukoilen sinua, 

tee nyt vihdoinkin jotain, 

vaikka monella tavalla kaiken tapahtuneen jälkeen 

suurin osa on jo liian myöhäistä. 

Eurooppa, hukkuneiden lasten hätähuudot; 

eikö ole jo aika, että kuulisit ne 

ja kuuntelisit tarkoin, ihmisyyden nimissä!

Haiku 15.2.2016

tikka touhuaa

lentää käpy nokassaan

hakkuutyömaalle

Haiku 15.2.2016 

kevyt pakkanen

pelloilla uutta lunta

tule jo kevät

Kolme haikua 17.2.2016 

I 

lumikon jäljet 

yöllä lumeen piirtyneet 

jokirannassa 

II 

aurinko paistaa 

linnut laulavat kevättä 

kuusen oksilla 

III 

nuokkuva lumi 

vanhan riihen katolla 

vihjaa keväästä

Haiku 20.2.2016 

viiltävä viima 

silmistä valuu vettä 

jäätyy poskille

Haiku ja yks vanhempi 23.2.2016 

I 

lumisateessa

illan hämärtymössä

häämöttää koti 

II 

suojakelillä

pyrstötiaisparvi

vaeltelemassa

Yöhaiku 23.2.2016 

täysikuu jälleen

iskee silmänurkkaani

verhon lävitse

haiku 25.2.2016

kuuntelen kevään

yön jäljiltä katselen

lumi paljastaa

Haikuja viime päiviltä 28.2.2016 

I 

talon pihassa

lippu puolitangossa

roikkuu apeana 

II 

lumet nuokkuvat

vanhan riihen katolla

seinätkin vinot 

III 

kirkonkoskessa

ahtojäät törröttävät 

kuin ladon päädyt

Haiku 29.2.2016 

tähtikirkas yö 

puolikuu matalalla

melkein selällään

Haikuversioita 29.2.2016

I 

haavoittuneet puut 

auringon laskiessa 

vuotavat verta 

II 

metsänrajassa 

aurinko haavoittunut 

koivukeihäistä 

III 

haavaisina puut 

oranssissa valossa

hangella verta 

IV 

illankoitossa

laskeutuu horisonttiin

kylmä aurinko 

V 

metsänreunassa 

verestävät puunrungot 

aurinko laskee 

VI 

talviaurinko 

verestäväsilmäinen 

sulkee luomensa 

VII 

pikkupakkasta 

auringonlaskun hetki 

lumenpunaista 

VIII 

puiden grafiikka 

haavoittunut aurinko 

kuivaneulassa 

IX 

lehtipuu piirtää 

taivaanrajaan auringon 

veriset kasvot 

X 

aurinko laskee 

keskelle lakeutta 

karkauspäivänä

Runo runosta 29.2.2016 

runo on ajatus 

joka ensin käännetään ylösalaisin 

ja sitten takaisin paikalleen 

sanoi runouden opettajani 

siis kuin siinä pienessä lasipallossa 

jolla lapsena leikin 

käännetään ensin pallo väärinpäin 

ja sitten takaisin 

ja kuvusta sataa lunta kylän ylle 

ja hiutaleet tippuvat uudelleen alas 

mutta eivät koskaan samaan paikkaan 

koska käännöstyössä 

on syntynyt uusi ajatus 

satoja uusia ajatuksia 

joista yksi on niin hyvä 

että siitä syntyy ehkä runo