Katupartioista - välittäkää toisistanne!

Katupartioista on tullut moderni kansanliike. 

Kaikki sai alkunsa Kemistä, missä muuan kansallissosialisti perusti haalariporukan Soldiers of Odin turvaamaan ihmisiä mamuilta. 

Joukkue koostui entisistä rikollisista jotka nyt ryhtyivät rauhanturvaajiksi Kemin kaduille.

Ajatus levisi nopeasti. Soldiers of Odin levittäytyi Joensuuhun ja Tampereelle ja on ilmoittanut toimivansa jo yli 20 paikkakunnalla Suomessa. 

Lisäksi on syntynyt muita ryhmiä jotka kiistävät kuuluvansa Odinnin sotilaisiin ja ovat erilaisia Street Patrolleja, Pegidan kannattajia, 105th Guardians porukkaa ja ties mitä.

Helvetin enkeleillä ja Cannon Ballsillakin on taas jotain mielekästä tekemistä, kun turvaavat naisrauhaa ja mummojen kotimatkoja öisin kymmenen hengen porukoissa kaupunkien kaduilla. Maahanmuuttokriittisesti.

Oikeasti osa kansaa ja varsinkin naisia alkoi pelätä. Vastareaktio syntyikin nopeasti. Joensuussa sai alkunsa Kyllikin siskot. Sen haarakonttori perustettiin välittömästi Kemiin. Näille Soldiers of Odinnin pääkallonpaikalle. Naiset jyrkähkösti halusivat huolehtia rauhastaan ja vapaudestaan itse ilman soturipartioita.

Alkoi syntyä mielenosoituksia Rajat Kiinni ja Suvaitsevaisuuden puolesta ja hämminkiäkin syntyi.

En nyt puhu polttopulloiskuista vaan esimerkiksi Helsingissä tapahtuneista ilkivallanteoista mielenosoitusten tiimoilta.

Eräänä aamuna satuin katsomaan aamu-TVtä ja repesin. Tampereella oli ilmaantunut esiin uusi ryhmä Loldiers of Odin. Se oli puuhapelleryhmä joka pisti sekä Soldiersin rauhanturvajoukkojen että aamu-Tvn juontajien pasmat sekaisin. 

Kyse oli osallistuvasta katuteatterista jota on muun muassa Ranskassa aiemmin toteuttanut brasilialaissyntyinen Augusto Boal. Mutta tätä eivät sen paremmin Tampereen Odinnin soturit, YLEn juontajat kuin paikalla poliisitkaan ymmärtäneet. Kaksi vastamielenosoittajaa on myöhemmissä tempauksessa otettu kiinni, toinen tikkarin tarjoamisesta rasisteille.

Minä putosin sohvalta kun aamu-TVssä haastateltiin pääpellejä, jotka eivät suostuneet vastaamaan mihinkään kysymykseen juontajien pyytämällä tavalla, ratsastivat studiossa keppihevosella ja ryhtyivät itse haastattelemaan juontajia YLEn ja median suhtautumisesta rasismiin.

Sillä hetkellä päätin perustaa Ylistaroon oman yhden miehen katupartion LOL Dears of Odin -klovnit Ylistaro. Huomasin että Loldiers vertaisryhmiä oli jo perustettu Savonlinnaan ja heti perään loldiers haarakonttori perustettiin Keravalle, vai kenen haarakonttori se nyt olikaan.

Oma katupartioni lähti yhden hengen katupartion ajatuksesta ilman haalareita. Samanlaisia yhden hengen ryhmiä on nopeasti syntynyt pitkin maata, he puuhaavat ja partioivat ketään vahingoittamatta ja häiritsemättä omissa päivittäisissä askareissaan tuvasta navettaan tai Helsingissä kotoa työmaalle antikvariaattiin. Tällaista arjen partiointia minä arvostan.

En jaksa käsittää miksi katupartiointiin tarvitaan haalareita ja joukkueita. Tarvitaan vain Vuorisaarnan sanat ja jokainen ihminen auttaa lähimmäistään jos hän joutuu uhatuksi raiskauksella, väkivallalla tai muun rikollisella teolla tai on muuten vain pulassa tai sairaskohtauksen saaneena kadulla. 

Tätä nimitetään lähimmäisenrakkaudeksi ja välittämiseksi ja lähimmäisestä, lapsista, vanhuksista ja kanssaihmisistä huolehtimiseksi, jotka jokaisen pitäisi omaksua jo äidinmaidossa ja kotikasvatuksessa.

Mihin minä tässä nykyisessäkään maailmantilanteessa sotureita tarvitsen tai mihin kukaan niitä tarvitsee. Päin vastoin toivoisin että tulisi uusi rauhanomainen välittämisen ja huolehtimisen aalto.

Että pulassa olevia autettaisiin entistä enemmän. Että katupartioissa olisi jokainen Suomen kansalainen omalta osaltaan, katsomassa että mitään pahaa sen paremmin maahanmuuttajille kuin alkuperäiskansalaisille ei päivisin, iltaisin, öisin lähipiirissämme tai kaduilla pääsisi mitään pahaa tapahtumaan. 

Että jo kaupungistumisen jossain vaiheessa lähes kokonaan unohdettu lähimmäisenrakkaus kaivettaisiin uudelleen esiin.

Sen jälkeen katumme olisivat taas turvallisia jokaisen ihmisen elää.