Tutustuin Kai Vaaraan Koijärvellä ja Suomussalmen "Äiti maan" puolustusleirillä ja Nordisk Samaktionissa 1980-luvun vaihteessa. Vaara oli vihreän ruohonjuuriliikkeen keskeisiä ideologeja, kunnes ruohonjuuriaatetta ryhdyttiin kehittämään poliittiseksi aatteeksi ja puolueeksi. Muistan että siinä vaiheessa moni lähti liikkeestä omiin suuntiin, minä takaisin Kristiinankaupunkiin, Kai Vaara muistaakseni ainakin joksikin aikaa Christianiaan. Ville Komsi ja muutama muu saapasteli eduskuntaan.
En ole kuullut Kai Vaarasta mitään 30 vuoteen. Nyt törmäsin häneen Elonkehä lehden haastattelussa. Siteerasin jo aiemmin facebookiin pätkän haastattelusta: "Ole realisti, vaadi mahdottomia" "Modernin ympäristöliikkeen toinen protestiaalto käynnistyi öljykriisin ja laman jälkitunnelmissa 1979 Forssan Koijärvellä. Koijärvi-liike - merkittävin yksittäinen tapahtuma suomalaisen ympäristöliikkeen historiassa - muuttui sittemmin massiiviseksi poliittiseksin liikkeeksi. Ainakin yksi jäi sinne, missä ruohon oli vihreintä: ruohonjuuritasolle.
Siteeraan Kai Vaaran ajatuksia Elonkehästä lisää. Hän oli perehtynyt norjalaiseen ekososialismiin, Hartwig Saetran ja Arne Naessin ajatteluun muun muassa. Nyt hän tuo esiin Tere Vadénin kaksijalkaista ympäristövallankumousta: "Toiveikkuus elämässä rakentaa mielekkyyttä. Ihmisellä tulee olla oikeus ympäristöön jossa hän voi käyttäytyä luovasti, riippumattomasti. Tätä kautta kuvaan astuu kestävyys. Kahlittu ihminen ei ole riippumaton.(...)sopeutumisvaikeudet, tyyppiesimerkkinä alkoholismi - johtuvat itsellisen kulttuurin menettämisestä.
Paradoksaalista kyllä, kulutus- ja pärjäämisyhteiskunnassa sivuraiteelle ajautunut nimenomaan rakentaa - heikoissa olosuhteissa - takaisin tätä itsellistä, kadonnutta kulttuuria. Kieltäytyminen vaikkapa asettumasta jonoon tehokkaksi työntekijäksi on vastalause moniin reunaehtoihin kytketylle palkkatyölle.
- Oleminen määrää tajunnan, eivät niinkään arvot. Vaikka arvoni sanoisivat että elinympäristö on säilytettävä terveenä, elintapani saattavat olla siihen nähden ristiriidassa. mitä opimme ylläpitämään? Mihin koulumaailma meidät työntää? Se opettaa meidät roolisuoritukseen kulutusyhteiskunnassa. Olennainen tarkoitus on saada ihmiset työmarkkinoille. sivistykselliset arvot ovat romukopassa.
- Vieroitusoireet tulevat olemaan melkoisia. Puhumme alkoholiriippuvuudesta mutta emme öljyriippuvuudesta, vaikka kysymyksessä on vastaavanlainen asia. Tällaiset riippuvuudet ovat suoraan kytköksissä yhteisöjen oikeuksiin.
- Hallintajärjestelmät lähtevät siitä, että paikallisyhteisöjä ei haluta vahvistaa ja tukea. Lähdetään siitä että ihmisten väliset eturistiriidat voidaan korvata rahalla. Tämän logiikan lähtökohtana on nimenomaan se, että emme pidä huolta toisistamme.
Lopetan ensimmäisen osan Kai Vaaran kommenteista tähän. Muistan kun hän 1970-luvun lopulla muun muassa pamfletissa ympäristö yhteiskunta ja elämäntapa puhui erilaisista ajattelutavoistan ja elämänmalleista, erilaisesta politiikasta kuin vhreä liike ja puolue sittemmin toteutti politiikassaan.
Kaipaan toisinajattelua vihreään politiikkaan. Haluaisin että se olisi lähempänä saksalaista radikaalivihreyttä kuin helsinkiläistä Soininvaaran ja kumppanien kalkulaattorimatematiikkaa. toivoisin että vihreys olisi oikeasti ruohonjuuritason aate edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti