Blad
1
Det änkla som ändå är allt och bärande
finns överallt att fånga.
Ändå måste det länge sökas.
År efter år kastas det av och an bortblandat
i förvirringen,
dolt av fallande spillror eller spridande groddar.
Strömmar och krafter omkring dig förrycker alla grep efter
nyckeln.
Så blir det ofta tusen mil närmaste sanning.
2
Somrarna kommer med allt du glömt.
En bortsuddad mängd av minnen om livet
står åter fram.
Nya fjärler runt tistlarna upprepar stundens väsen.
Då minns du åter med ens det flygtigas hemlighet,
den att levande fly bort över ängen och aldrig mer återkomma.
Fåglarnas röster en sommarmånad läser för dig ur en grön och susaande bok.
Du dröjer dig längre kvar men fåglarna tystnar.
Läsande taltrastar somnar snart över gulnade blad.
3.
Blicken följer tyst en insekt
ut i ängens mängd och susning.
Livets lätta ouppnåelighet
bor i dessa obestigeliga torn av strån.
Tjugo steg dit ut i fjärran
fladdrar allt vi aldrig når.
Endast ögonblicken klättrar där
upp och ner och sommarsjälen klänger
högt mot solen, ned i strånas skogar
ängen andas och en insekt tickar
likt en klocka som ibland hörs stanna
medan nuet och det andelätta ljuset växlar tecken.
Lehdet
1
Yksinkertainen joka kuitenkin on kaikki ja kantavaa
on saavutettavissa kaikkialla.
Kuitenkin sitä pitää etsiä pitkään.
Vuosi vuoden jälkeen se viskataan ajoittain pois hämmennyksen vallassa.
putoavien roskien tai leviävien versojen kätköön.
Ympärilläsi olevat virrat ja voimat vääristävät kaikki otteet avaimesta.
Niin joudutaan kulkemaan usein tuhannen peninkulman matka lähimpään totuuteen.
2
Kesä tulee mukanaan kaikki
minkä olet unohtanut.
Joukottain muistoja eletystä elämästä
nousee jälleen esiin.
Hetken olemus kertautuu uusisssa perhosissa ohdakkeiden ympärillä.
Silloin muistat jälleen katoamisen salaisuuden
että elävä lentää pois yli niityn eikä koskaan enää palaa.
Lintujen äänet kesäkuukautena lukevat vihreää
ja kahisevaa kirjaa.
Sinä viivyt vielä mutta linnut vaikenevat.
Lukevat rastaat nukahtavat pian kellastuneiden lehtien matolle.
3
Katse seuraa hiljaa hyönteistä
niityn runsauteen ja suhinaan.
Elämän kevyt saavuttamattomuus
asuu näissä kiipeämättömissä korsien torneissa.
Kahdenkymmenen askelen etäisyydessä
lepattaa kaikki mitä emme koskaan saavuta.
Vain hetket kiipeilevät siellä
ylös ja alas ja kesäsielut kapuilevat
korkealle kohti aurinkoa, alas korsien metsään
niitty hengittää ja hyönteinen tikittää
kuin kello jonka joskus kuulee pysähtyvän
kun nykyisyys ja henkinen valo vaihtavat signaalejaan.
(K.N.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti