Vappumuistoja Top 4

 

Vappumuistoja TOP 4

Mä aloin kelaan muistini pohjaltavappumuistoja kun tänään on hallituksestamme huolimatta työväen juhla. No nykyäänhän vappumarssit on kuolleet ja se on lähinnä erilaisten teekkariryhmien biletyspäivä ja syy riehua kännissä kadulla. Mut kirjotan kuitenkin viidestä elävimmin mieleenijääneestä vappumuistosta 67 vuoden elinajaltani. Nää ei siis oo missään paremmuusjärjestyksesä mut aikahorisontis ainakin osittain kyllä.

Nurmijärven vappu 1960-luku

Olin noin 4-vuotias kun pääsin mukaan elämäni ensimmäistä kertaa vappumarssille. Asuimme tuolloin Rajamäellä, mut vappumarssi oli Nurmijärvellä. Isoäitini, isäni ja minä matkustimme sinne linja-autolla. Äiti jäi kotiin hoitamaan kahta nuorempaa sisarustani.

Mun mielestä kulkuees oli ihan hirveesti ihmisiä, vaikka oli tyypillinen vappusää: Sato räntää ja tuuli vinhasti vastaan. Punaset liput liehuiva ja työväenlauluja laulettiin. Vaikka me lähdettiin käveleen alkujoukois niin iästäni johtuen me taidettiinntulla lähes loppupäässä perille. Mulla oli kamalan kylmä noin kilometrin marssin jälkeen mut työväentalolla sai simaa ja munkin. Minusta tuntui luultavasti silloin et mulla on pissahätä mut oon poliittisesti valveutunut.

Vappu Vaasassa 1980-luku

1980-luvun loppupuolelta muistan yhden vapun Vaasasta. Itse asias tää kertomus on lyhyt. Olin Vaasan torilla kuuntelemas tylsiä vappupuheita ja ihmettelin miks aikuset ihmiset viitti kantaa mukanaan jotain ilmapalloja. Jo tuohon aikaan oli kaks eri vappujuhlaa: SDPn ja SKDln vappujuhla.

Mutta Vaasan torin läheisyydes oli myös ulkoilma-rock-konsertti. Olisko joku ylioppilaskunta järjestänyt sen. Menin kattoon sitä.

Oli tyypillinen vappusää. Oli pari astetta astetta pakkasta jataivaan äydeltä sato lunta jota tuuli viskoi vasten sitä suoraan vasten soittajien naamaa. Ismo Alanko ja kumppanit kesti noin kolme biisiä, jonka jälkeen niiden sormet oli niin jäässä et he luovuttivat.

Mut parimetrinen Jukka Orma ei luovuttanut. Hän jäi lavalle yksinään, veti niskaa vaan enemmän kyyryyn ja soitti yksinään koko keikan läpi. Aloin tuolloin arvostaan Jukka Ormaa muusikkona.

Vappu 1 Kemissä 1990-luku

Maakunnallisen työväenfreelance toimittajana mä menin tekeen juttua sosialidemokraattien vappujuhlasta. Edelleen Aikusilla ihmisillä oli rintanappeihin kiinnitettynä punasia heliumilmapalloja, joissa luki SDP ja tais siellä olia jotain kylttejäkin työväenaatteesta. Vappupuheen pitäjäksi oli tullut joku Paavo Lipponen ihan Helsingistä asti. Oli tyypillinen vappusää eikä väkee ollu paikalla ku parisataa ihmistä.

Puoluelehden toimittajana sain tehdä Paavo Lipposesta erityishaastattelun. Sääolosuhteista johtuen päätimme tehdä sen läheisessä ravintolassa. Otimma siellä muutaman oluen ja ilta vähän venähti. Vaikka Lipponen on iso mies ja hyvä vesipalloilija hän loppuillasta herkistyi. Hän itki mn olkapäätäni vasten ja itki miten hän on aina joutunut oppositioon SDPssä eikä oo päässyt yhteenkään Paasioiden hallitukseen ministeriksi.

No kun Lipposesta sittemmin Ulf Sundqvistin tyrittyä kaiken tuli pääministeri niin aloin melko nopeasti ymmärtää miksi.

Vappu 2 Kemissä 1990-luku

Olin jo melko kuuluisa kemiläisissä taiteilijapiireissä, mut elintasoni ei siitä ollut noussut yhtään. Asuin vanhan mineriitti talon toises kerrokses. Alapuolellani oli pimeän viinan kauppa ja toises asunnos kaks kroonista alkoholistia joista ainakin mies oli ollut ennen tuon asunnon saamista ollut yli 10 vuotta asunnoton. Nää kaikki oli oikeen mukavia ihmisiä.

Pariskunta oli tehnyt vapusimaa, siis saavillisen kiljua vedestä, hiivasta sokerista ja kahdesta sitruunasta. No olin yhdes heidän kanssaan nauttimas sitä. Heillä oli kyllä vahvemmat pohjat ku mulla ja jossain vaihees nainen alko itkeen et kun hän ei edes vappumarssille pääse ku jalat on niin heikot. Niin mä ryhdistäydyin ja sanoin et mä voin mennä vappumarssille heidän puolestaan. Nainen alko itkeä uudestaan mut nyt ilosta.

No lähdin kaupunkiin. Siihen aikaan puolueet oli kyllästynyt vappukulkueiden järjestämiseen mut ay-liike marssi yhä työtätekevän väestön puolesta. Mä menin sinne marssin lähtöpaikalle ja menin kysyyn järjestäjiltä et mis täällä on työttömien ja osattomien osasto. Se katto mua vähän pitkään ja sano et tää on ay-liikkeen marssi jos saa kulkee vaan ay-liikkeen jäsenet. Mää olin kauhean hämmästyny.

Mut yks rakennusliiton pomo li kuullu sivusta melko kovaäänisn keskustelumma ja lupas et saan kulkee rakennusliiton peräs jonon hännillä. No niin sit lähdimme kulkemaan. Entises punases Kemiski väkeä oli katujen varsilla moninkertanen määrä ihmisiä siihen nähden mitkä itse kulkueeseen uskalsi tai viitti osallistua. Näin kadun varrella muutamia tuttuja ja taiteilijakavereitakin. Jostain syystä ne hurras ja osotti suosiotaan MINNUlLE !?

No toki kylähullun maineessahan olin Kemissä ollut jo ennestäänkin.