Vaelluskirjaa 3.11. 2013

I

Eilen muutto Ylistaroon. Illalla kävin saunassa. Tutustuin naapuriin, joka toi kaksi pussillista suklaapipareita tervetuliaislahjaksi. Yritän kotoutua ja kotiutua. Lähden tutkimaan seutua. Pihassa ruokintapänikkä on tyhjänä. Ensimmäiset lintuhavainnot: tiainen lensi talon yli, viherpeippoja ja varpusia kuului kauempaa. Naakkaparvi kajahteli pienessä metsässä jonka takana jymisee valtatie. Tiheä aamusumu verhoili maiseman. Lähden liikkeelle sumun hälvetessä, kirkonkellojen soidessa radiossa ortodoksisen jumalanpalveluksen alkamista. Pihassa aroniapensaassa vielä pari litraa marjoja poimittavaksi. Tilhille jätän vähän. nyt ootan tyhjän repun selkääni, kiikarin olkalaukkuun ja lähden asemanseudun kautta etsimään uusia reittejä kylille.

Lähdin kävelemään Möllintietä ja sieltä Sannantietä puusillan kautta asemalle, joka on lakkautettu. Junat sentään pysähtyvät vielä Ylistarossakin ja täältä Seinäjoelle on tavallaan lyhyempi mennä kauppaan kuin kävellä Ylistaron keskustaan, jonne yhteen suuntaan matkaa tulee kolme kilometriä. Olen kuitenkin päättänyt tutustua tähän ympäristöön ja jatkan Asemantietä Könnintielle ja siitä mällikkäläntietä keskustaa kohti. Tämä on maalaismaisemaa. Sooratien liian isot teräväsärmäiset kivet pistelevät kengänpohjien läpi jalkoja. Muuttolinnut ovat lähteneet ja ylipäättään lintuja näkyy vain vähän: asemalla muutama talitiainen ja pari harakkaa, Mällikkäläntiellä poeni viherpeippoparvi, kelltasirkkuja siellä ja täällä, jossain rääkäisee fasaani, naakkoja.

Vaikka aamusumu on hälvennyt, päivä on tuhruinen, pellot synkän harmaanmustia ja linnuttomia, hiljaisia. Pientä peltotietä ja heikkokuntoista kävelysiltaa pitkin ylitän Kainastonluoman ja siitä valtatien varrelle kulkemaan asvaltoitua kävelytietä pitkin.

Peltoniityllä törmään outoon autokauppaan. Kesantopellolle on ajettu muutamia kuorma-autoja ja sininen Transit. Koko autokompanja on myytävänä kylkiin maalattujen kylttien perusteella ja kyseessä on jonkinmooinen myyntiterminaali, mutta varsinaista "autoliikettä" tai mitään muutakaan rakennusta ei näy lähimaillakaan. Kauppias tuntuu olevan varsinainen "transitmies" sillä Transitin kyljessä roikkuu isolla pensselillä sudittu mainoskyltti:

OTSA
POIS!
KATS.
2.7. - 13
PIITKÄ
LEIMA!
p. 040-...

II

Alikulkutunnelia pääsen Valtatien alitse ja jatkan Rapakujaa pitkin kohti keskustaa. Rapakuja ei kuitenkaan ole nimensä veroinen vaan ihan asvalttitie, jonka reunassa kulkee jalkakäytävä keskustaa kohti. Jalkakäytävän risteyksessä huomaan maassa puukontupen. Onneksi puukonomistajaa ei kuitenkaan näy missään. Tämä on häjyjen seutua. Vain muutama viikko sitten Könnintien varrelta löytyi tienvierestä murhattu tai tapettu nuorukainen. Ylistaroon tullessa minulle esitettiin teollisuuslaitosta jonka omistajan poika takavuosina oli vihapäissään tappanut naisen. Asulantieltä alkaa kuulua sireenien ääntä, onko siellä jossain paloasema? Ambulanssi, päällikköauto ja yksi paloauuto leikkaavat Rapakujalle ja lähtevät pillit raikuen Vaasan suuntaan. Kolari jossain, ehkä? Ellei joku sitten polta taloaan...

Tutustun liikekeskukseen, jossa pikipäin olen ennenkin piipahtanut. Nordean pankki - josta ei kuitenkaan saa seinästä rahaa - sijaitsee samassa talossa kuuluisan Ravintola Taron kanssa, joka on ollut viime vuosina tiiuhaan konkurssissa. Nyt se näyttäisi olevan jälleen auki hieman omalaatuisten aukioloaikojen mukaan. Tien toisella puolella on uusikin ravintola Birtat joka vaikuttaa ruokapaikalta ja aukeaa puolöilta päivin, sen vieresä kukka- ja hautauspalvelu, tilitoimisto, vastapäisessä rakennuksessa fysioterapia ja kirjasto. Tarkistan kirjaston ovesta aukiolloajat ja huomaan julisteen:

Seitsemäs
Filmiä ja Valoa
elokuvafestivaali
Ylistarossa
Matin Tupa
14.-17.11. ja 27.11.2013

Tämähän on kulttuuripitäjä! Jään pohtimaan missä moinen Matin tupa mahtaisi sijaita.

Varsinainen kunnanvirasto sijaitsee sen sijaan Ylistaro Talossa. Tai niin lukee kartassa mutta kyltissä lukee Ylistaron palvelutoimisto. Virastotalossa olenkin asioinut jo asuntotoimistossa. Kunnanvirasto on siis saamani kartan mukaan edelleen olemassa, vaikka itse kuntaa ei olekaan; se liitettiin kaksi vuotta sitten Seinäjokeen. Paikallisliikennettä ei Seinäjoen ja Ylistaron välillä ei kuitenkaan kulje, vaan kätevin tapa autottomalle asemanseudulla asujalle Seinäjoelle pääsemiseen on juna.

Löydän S-Marketin ja ABC:n jossa olen jo käynytkin kahvilla. S-Marketin takana on Pohjolan prosenttipankki, mutta senkään seinästä ei saa rahaa. Kestää jonkin aikaa ennen kuin huomaan, että kylän ilmeisesti ainoa pankkiautomaatti on S-Marketin sivuseinässä. käyn kaupassa ja pakkaan reppuun ja olkalaukkuun ostokseni.

III

Vaellan takaisin tällä kertaa alikulkutunnelin jälkeen Mällikäntielle suunnaten. Pysähdyn Kainastonluoman ylittävälle sillalle. Ennen siltaa llasken 24 tyhjän virkaa toimittavaa jykevää kivipaatta, joiden varassa on aikanaan kulkenut ilmeisesti jonkinlainen suojakaide, nyt kilometripylväitä muistuttavat paadet seisovat tien laidalöla jyhkeinä mutta hyödyttöminä. Sillan alla on pohjapato, jonka jälkeen vesi ryöppyää pienenä koskena alavirtaan. Täältä ehkätalvella voisi tavoittaa koskikaran. Sillan pielessä on myös vedenkorkeusmittari. Se näyttää 3 jootaoin  asteikkoa, ei kuitenkaan metrejä. Asteikko yltää pariinkymmeneen ja siinä vaiheessa vesi olisikin jo sillalla.

Synkkien peltokaistaleiden välissä näenn kauniin kallioisen mäen rinteen. Sinne johtaa Pampunmäentie. Mäellä toisella puolen tietä sijaitsee jonkinlainen ökytalo, mietin asuuko kyseinen Pamppu eli Isoherra mahdollisesti siinä. Itse kiipeän kuitenkin kauniille kalliorinteelle, jonka laella odottaa yllätys: Kalliorinteestä on jäljellä vain reunat. Aita estää pääsyn pidemmälle, mikä olisi muutenkin mahdotonta, sillä näkyviin avautuu äkkiä louhos: koko kallion, vanhan graniittisden vuoren keskusta on louhittu pois! Parikymmenmetristen pystysuorien louhittujen seinien keskellä on vain peltotasolla oleva hehtaarin lajuinen matala kaislaa kasvava lampi. Peruskallio on murkattu soraksi!

Pysähdyn kalliolle, louhoksen ääreen ihmettelemään Ylistaron ehkä ainoaa "kalliovuorta", joka on kadonnut! Lasken repun ja olkalaukun maahan ja tyhjennän tölkillisen olvia saadakseni tyhjästä tölkistä asunnolleni tuhkakupin. Käpylintuparvi pysähtyy vähäksi aikaa läheisiin nuoriin männynlatvoihin. Kauempana huutaa käpytikka. Sentään jotain lintuelämää.

Kun kapuan kalliolta takaisin alas, näen omakotitalon pihassa (tämä ei ole aiemmin mainittu ökytalo) liikettä. Huomaan että påihassa askarteleekin asuntosihteeri miehensä kanssa. Täälläkin siis voi törmätä johonkin jonka on tavannut aiemmin. Heiltä saan kuulla selvityksen kadonneen Pampunmäen arvoituksesta. Kallio on louhittu murskeeksi Valtatietä Seinäjoelta Vaasaan rakennettaessa vuonna 1967. Pallaan takaisin Mällikäntielle, kotimatkalle ja mieleen nousee runontapainen ajatus:

Satoja vuosimiljoonia sitten
tälle paikalle kohosi vuori.
Aika on kuluttanut sitä kallioksi
ajanjaksolla joka on paljon pidempi
kuin ihmis- tai eliökunnan ikä.
Yhdessä vuodessa ikiaikainen peruskallion harjanne
sitten kallionharjanne louhittiin yhdellä rysäyksellä
nykyisen ihmissukupolven
tienrakennustarpeisiin.

IV

Jatkan tietä pitkin viimeisen kilometrin uutta kotiani kohti. Ihailen tienvarren heinäseipäistä tehtyä aidanpätkää, seuraan katseella koko ajan näköetäisyydellä hitaasti virtaavaa Kainastonluoman kulku-uomaa. Tulen Aseman seudulle. Siinä on tehdasalue, jonne on pääsy ja asiaton oleskelu kielletty. Ylitän sillan Könnintietä nähdäkseni, mikä tehdas oikein on. Mahtaakohan se toimia vielä? Vanhassa kyltissä lukee niilo Viljanmaan Nahkatehdas. Saisikohan sieltä pieksut? Mutta kenkäteollisuus on Suomessa käytännössä jo lakkautettu, vain Sievin jalkine sinnittelee vielä.

Epäilen että Niilo Viljanmaa on rakennuttanut sillan asemanpuolelle pienen kivilinnamaisen asuinrakennuksen, joka on arkkitehtuuriltaan jyhkeä, tyylikäs, painava ja kallis. Yksi piharakennus on lähes yhtä pramea ja samalla arkkitehtuurilla rakennettu, uudempi tallirakennuksen tapainen jo modernimppaa ja vaatimattomampaa tyyliä.

Tulen takaisin Asemantielle ja asemalle, jonka kautta lähdenkin jatkamaan kotiin. Agri-Marketin viljavaraston liepeillä viisi pulua harjoitteli muodostelmalentoa. Minua kiinnostaa asemaa vastapäätä oleva tiilitalo ja sen "talli", joiden kummankin katot ovat kauniin paksun vihreän sammalen peitossa. Aseman vieressäkin on pätkä heinäseiväsaitaa. Ylitän kävellysiltaa pitkin vielä kerran Kainastonluoman ja himan yli sadan metrin kuluttua olen kotipihassa.

Vaellukseni on tältä päivältä vaellettu, ensi tuntuma uuteen asuinseutuun saatu. Kotona ttarkistan vielä kartasta mistä Kainastonluoma saa alkunsa, parilta laajalta suoalueelta Ylistaron rajoilta: Se näyttää laskevan Vaasantien ja rinta-Kaukolan puistoalueen laidasta kyrönjokeen. Kainastonluomaan ja sen kulkuun aion perehtyä loppusyksyn päivinä.

Ostin kaupasta tänään
pussin auringonkukan siemeniä
laitoin lintulaudalle
ja tein toisen ruokintapaikan kuistille
takapihalle ripustin pari talipalloa
huomasin että ruokintapöniköitä
pitää tyhjentää vielä runsaasti
jotta lintuelämää
voisi seurata kaikista ikkunoista.