Sjöbergin puiston ja Satiaisojan vaiheilta V (Sjöbergin puisto ja päätila)

IX Sjöbergin puiston synty

Olen taas Pentti Rauskan kanssa Rinta-Knuuttilan tilan tuvassa. Pentti Rauska muistelee ja kertoo tietämäänsä Ala-Knuuttilan ja sittemmin Rinta-Knuuttilan tilan vaiheista ja Sjöbergin puistosta alkaen noin 130 vuoden takaa osaksi jo aiemmin kerrottua omin sanoin täsmentäen sekä jatkaa myös Rauskan suvun ajasta Rinta-Knuuttilan (entisen Ala-knuutt6ilan päätilan) isäntinä:

- Sjöberg tuli tänne noin 1875. Hän osti Ala-Knuuttilan suurtilan ja syhtyi raivauttamaan tilaa. Peltoa syntyi satoja hehtaareja. Iso navetta valmistui tilalle 1881. Samana vuonna syntyi Sjöbergin puisto. Jokivarteen istutettiin koivuja. Lamminmaan metsäsaralta läheltä Kauhajoen nykyistä lentokenttää haettiin kymmeniä koivuntaimia.

Kauhajoen lentokenttä ja Lamminmaan metsäsarka on lähes Kauhajoen ja Jalasjärven puolivälissä ja koivuntaimien siirto sieltä oli hevospelillä oma hommansa. Mutta suurtilallinen Sjöberg omisti tuolloin koko Lamminmaan kylän ja sieltä alkaen yhtenäiset metsämaat Teuvan rajalle asti.

Sjöbergin puistossa on kyltissä vuosiluku 1880, mutta tämä selittyy sillä, että puisto jouduttiin istuttamaan kahteen kertaan:

- Tapahtui vahinko. Kun Sjöberg sai koivut istutettua, ne kasteltiin liika väkevällä lantavedellä. Kaikki taimet kuolivat ja uudet taimet jouduttiin hakemaan tilalle.

Edelleen puistossa on pystyssä muutama lähes 130 vuoden ikäinen koivu. Lisäksi puiston alueelta löytyy sammaloituneita lähes metrin halkaisijaltaan olevia koivunkantoja: Tuulenkaatoja on siivottu puistossa jo kymmenien vuosien ajan jättäen kuitenkin osan kaatuneista puista sijoilleen.

Sjöbergin ajoinsta lähtien rantaniemekkeessä on myös luonnonniityksi ajateltu alue, jossa vielä 1980-luvulla oli pari lammastakin. Nykyisin lampaan virkaa hoitaa kuitenkin Pentti Rauskan niittoleikkuri, jonka terää saa säädettyä niin että niityn luonnonheinä jää kasvamaan normaalia pidemmäksi ja sama kone voi hoitaa myös vesurin virkaa.

X Sjöbergin kartanon kukoistus ja hajoaminen

Sjöbergin Ala-Knuuttilan suurtilalla harjoittama maatalous oli edistyksellistä. Jo 1800-luvun lopulla Sjöbergillä oli konekuivaamo, jossa saatiin kuivattua viljaa. Maatalouden koneellistamisessa Pohjanmaa oli viime vuosisadan lopulla eturintamassa Suomessa ja Sjöbergin tila oli alan edistyksellisimpien tilojen joukossa. Tilalla oli oma meijeri jossa koneellisella separaattorilla kirnuttiin maidosta voita joka myytiin Englantiin. Karin Sjöberg puolestaan huolehti tilan edistyksellisen puutarhan hoidosta.

Sjöbergin uudempi päärakennus oli nykyisen kotitalousoppilaitoksen puolella ja siellä oli myös Karin Sjöbergin edistyksellinen maisemapuutarha. Se oli englantilaistyylinen puutarha hiekkakäytävineen ja taimilavoineen. Vielä kotitalousoppilaitoksen perustamisen jälkeen puutarhaa vaalittiin, kotitalousoppilaitoksessa puutarhanhoito oli aluksi tärkeä oppiaine ja puutarhaa vaalittiin "millimetrin tarkoilla" puutarhasuunnitelmilla. Joskus 1960-luvulla puutarha sitten loppulta hävitettiin ja tilalle rakentuivat nykyinen Sedun koulutuskeskus ja päiväkoti Linnunpesä.

Mutta Rinta-knuuttila jäi ja Sjöbergin puisto. Sillä näin tapahtui vuosisadan vaihteen jälkeen:

- Poliittiset olot muuttuivat. Torppien kanssa tuli ongelmat, myöhemmin torpparikapinat. Sjöbergiä painostettiin. Isännän terveys rupesi heikkenemään eikä lapsistakaan löytynyt tilalle jatkajaa, Pentti Rauska kertoo

Vuonna 1910 koko Ala-Knuuttilan suurtila pilkottiin. Päätilan joka sai kaupan jälkeen nimen Rinta-Knuuttila osti Pentti Rauskan isoisä Nestori Rauska. Loppu suurtilan maa myytiin ja jaettiin kunnan välityksellä torppareille. Sjöbergeille itselleen jäi Ala-Knuuttilan tilaan samat 20 hehtaaria viljelysmaata mitä Ala-Knuuttilan tilalla sjöbergien sen osatessa oli ollutkin. 1930-luvulla koko tila joutui sitten Kotiteollisuusoppilaitoksen kannatusyhdistyksen haltuun.

Mutta Nestori Rauska jatkoi Rinta-Knuuttilan tilalla perinteiden ja Sjöbergin puiston vaalimista. Hänen työtään on jatkanut 1940-luvun lopulla Paavo Rauska ja sen jälkeen nykyään Pentti Rauska, mutta kaksi nuorempaakin sukupolvea liikkuu jo haastattelua tehdessä pihapiirissä ja puutarhatöissä, nuorimmainen vielä hieman nokka valuen. Pentti Rauska kertoo puuhastelleensa tilalla puusepänhommia ja kesäisin hoidellut lisäksi påuutarhaa ja puistoaq, johon suuntaamme kuusiosaisen trilogian viimeisessä osassa kulkumme.