Jämsäläisten valkoisten suorittamissa teloituksissa Jämsässä ammuttiin noin 80 henkeä, valtaosin työväenliikkeen aktiiveja. Mikä teki Jämsän vuoden 1918 tapahtumista poikkeuksellisia koko Suomea ajatellen, kysyy käsikirjoittaja, ohjaaja, freelance-toimittaja Risto Hakola kuusiosaisen artikkelisarjansa aluksi. Julkaisen nykyisen kotipaikkakuntani Jämsän historian surullisimmat lehdet 1918 tapahtumista tiivistelmänä Hakolan laajoista Jämsän Seudussa ilmestyneistä artikkeleista.
I
"Vanginvartija Saari (Jalmari, "Saaren Jallu") oli telefoonissa käskenyt todistajan kaivamaan useampia hautoja muistamatta montako, muistamatta keitä varten, minkä todistaja oli tehnytkin. Illalla oli vanginvartija Saari telefoonitse sitten käskenyt Mäkisen taloon ruumiita noutamaan, minkä todistaja oli tehnytkin. Ruumiit olivat olleet Saaren talon nurkan takana ja Jalmari Saari ja Aleksander Mäkinen yhdessä Saaren hevosella kuljettaneet ruumiit hautausmaahan, mihin ne oli Saaren kaivamiin hautoihin haudattu.
Jonkin päivän kuluttua oli Jalmari Saari ilmoittanut todistajalle, että koska ampuminen heidän talonsa nurkissa herätti kyläläisten huomiota, tapahtuisivat teloitukset tästä lähtien kirkon kellotapulissa. Jalmari Saaren, jonka seurassa oli ollut useita todistajalle tuntemattomia miehiä, käytös oli siksi uhkaava, ettei todistajan auttanut kuin taipua tuohon määräykseen.
Melkein joka yö tämän jälkeen vangittuja henkilöitä tuotu kellotapuliin, milloin 2, milloin 3, milloin 5, kerran kokonaista 12. Saari oli aamulla anatnut todistajalle määräyksen, montako hautaa oli kaivettava."
1918 Suomessa tapahtui sekä punaista että valkoista terroria. Poikkeukselliseksi Jämsän tapahtumat tekee kuitenkin se, että varsinaisia punaisten ja valkoisten välisiä taisteluita ei Keski-Suomessa käyty. Jämsän tapahtumat voidaan nykynäkökulmasta nähtdä puhtaasti teloituksiksi tai murhiksi. Jämsässä punaista terroria ei esiintynyt, ei osattu tai ehtinyt esiintyä. Jämsässä keskiössä on ainoastaan valkoinen terrori.
Sisällissodan historiankirjoituksen uranuurtaja Jaakko Paavolainen pitää Jämsän teloituksia niiden häikäilemättömyyden johdosta "poikkeuksellisessa määrin oikeudenmukaisuutta loukkaavina".
Merkittävänä poikkeuksena Paavolainen pitää sitä, että teloituksia toteutettiin pitkän aikaa ja järjestelmällisesti helmi-toukokuun aikana. Näin kyse ei ollut mistään pikaistuksissa tehdystä teosta kuten joukkoteloitukset Länkipohjassa tai Varkaudessa taisteluiden jälkeen.
Merkittävin poikkeus on kuitenkin juuri se, että Jämsä ei koskaan ollut sotatoimialuetta. Seudulla ei ollut aseistettua punakaartia, punaisten terroria ei ollut eikä mitään muutakaan, mikä vkivallanteot olisi oikeuttanut.
Lisäksi on muistettava, että Jämsän uhreja ei tuomittu missään siviili- tai sotatuomioistuimessa, vaan Jämsässä teloitukset tapahtuivat salakähmäisesti öisin. Mikä tekee Jämsän tapahtumista poikkeukselliset koko Suomessa, sen kiteyttää Jukka Rislakki: "Täällä ei ollut missään vaiheessa sodankäyntiä, ei punakaartin terroria, eikä oikein mitään rauhoitettavaa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti