Yukio Mishima, Kultainen temppeli ja pahan moraali

Yukio Mishima: Kultainen temppeli
suom. Sirppa Kauppinen
Otava, 1983, 2.p, 237s

Marraskuun 25. päivänä 1970 japanilainen kirjailija Yukio Mishima hyökkäsi aseellisesti armeijan tukikohtaa vastaan. Hyökkäyksen jälkeen hän teki harakiri itsemurhan.

Yukio Mishima oli Japanin viimeinen samurai, jolla oli oma noin 100 opiskelijan armeija. Yukio Mishiman kirja Kultainen temppeli päättyy tekoon, jota voidaan verrata Mischiman omaan hyökkäykseen. Mishiman kirja on monikerroksinen teos, joka tutkii nihilismiä, kauneuden traagisuutta ja pahan moraalia.

Kultainen temppeli liittyy siihen dostojevskiläisen kirjallisuuden perinteeseen, joka arvottaa pahaa. Nihilismissä kielletään kaikki positiiviset ja myönteiset arvot. Silti se ei ole arvottomuutta. Nihilismissä kaiken tyhjänpäiväisyyden läpikäymisestä tulee arvo. Kärsimys on ainoa merkityksellinen asia. Nietzsche julisti ensimmäisenä häijyyden, tuhon ja vaarallisen rohkeuden filosofiaa.

Yukio Mishiman romaanin päähenkilö on änkyttäjä, jonka tämä vika eristää ihmiskunnasta. Kirjan kantavana teemana on änkyttäjän suhtautuminen kauneuteen, joka ilmenee Kultaisen temppelin muodossa.

Kultainen temppeli on päähenkilölle ensin vain kuvitelma maailman kauneimmasta rakenmnuksesta. Temppelin näkeminen todellisuudessa luhistaa tämän kuvitelman. Silti jokin vetää päähenkilöä ja Kultaista temppeliä yhteen. Sitä mukaa, kun hän itse muuttuu yksinäisemmäksi ja kylmemmäksi, kasvaa temppeli kauniimmaksi.

Sodan aikana Mizoguchi uskoo vankkumatta temppelin tuhoutuvan. Tästä johtuen temppelin traaginen kauneus kasvaa jälleen. Mutta kauneimmillaan temppeli on sodan jälkeen, kun paljastuu että se ei tuhoudukaan. Tällöin paljastuu temppelin koko tyhjyys, merkityksettöm,yys. Se on Mizoguchille kuin jättiläismäinen "ei mikään".

Sodan päättyminen muuttaa lopullisesti myös Mizoguchin pimeyden ja pahuuden moralistiksi. Hän huomaa koko ajan pohtineensa vain yhtä kysymystä: onko paha mahdollinen. Järkkymättömän varmasti tapahtumat Mizoguchin elämässä tuntuvat kohti kirjan päätepistettä, pahan moraalin voittoa, päähenkilön kauneuskäsityksen tuhoutumista.

Mizoguchin ja maailman välillä on kuilu. Se on änkyttäjän ja hänen tovereidensa välillä. Se on yksinäisyyden ja kauneuden välillä. Koko Mizoguchin elämä on ristiriita. Mutta hän uskaltaa tunnustaa tämän ristiriidan, hän uskaltaa ottaa pahan vastaan. Mizoguchin moraali pakottaa hänet tekoon, joka on itsestäänselvä.

Samurai-hengessä Mizoguchi ja Mishima ovat yhtä. Hyökkäyksessä temppeliä ja armeijaa vastaan. Hyökkäyksessä yksilön ja yhteiskunnan tekopyhyyttä vastaan.

(1983)