Näkijätär:
Minä olen sokea. Koskaan en ole mitään nähnyt. Siksi näen siksi tiedän.
Odinn:
Mitä sinä näet? Mitä sinä tiedät? Muistatko muinaiset, taidatko kertoa kaiken alun?
Näkijätär:
Sinä tahdot, Valfödr, että tulkitsen taiten, mitä ihmisten muinaisvaiheista muistan. Ja muistanko kauemmas. Minäpä kerron.
Muinaissyntyiset jätit muistan, joiden keskellä kasvoin ammoin; yhdeksän maailmaa, puun yhdeksän juurta, jalon maailmanpuun mullan alla.
Aikojen alussa Ymir eli, ei hiekkaa, ei vettä, ei viileää merta, ei maata ollut, ei taivasta yllä; oli suunnaton kita, ei kasvanut ruoho.
Grimnir:
Kuuma olet, tuli, ja roihuat kovin, loitttone minusta, liekki! Viittani kytee, vaikka kohotan sitä, turkkini polttaa tuli.
Odinn:
Mutta miten maa luotiin, jos ei mitään ollut? Miten sai syntynsä maailma tästä?
Näkijätär:
Borrin pojat kohottivat pohjan, he jotka Midgardrin, mahtavan loivat; kivikamaraan paistoi etelästä päivä, ja maasta versoi viheriä laukka.
Odinn:
Sanoit, että päivä paisoi. Mutta mitenkä oikein oli taivaan laita?
Näkijätär:
Kuun kumppani, aurinko, etelästä hipoi oikealla kädellään taivaan reunaa; aurinko ei tiennyt asuntonsa saleja, tähdet eivät tienneet sijaansa, kuu ei mahtinsa määrää tiennyt.
Grimnir:
Istuin tulien keskellä kahdeksan yötä, ei ruokaa kantanut kukaan.
Näkijätär:
Jumalat kävivät käräjätuoliin, korkeat pitivät keskenään neuvoa, he nimesivät yön ja yön suvun, he nimesivät aamun ja keskipäivän ajan, iltapäivän ja ehtoon ajanlaskua varten.
Odinn:
Aasat kohtasivat Idavöllrillä, he pystyttivät temppelit ja pyhäköt ylväät, he tekivät ahjot, takoivat kultaa, valmistivat työkalut, väänsivät pihdit.
Näkijätär:
Jumalat kävivät käräjätuoliin, korkeat pitivät keskenään neuvoa.
Odinn:
Niin siitä parvesta saaapui kyllin, kolme aulista ja väkevää aasaa.
Ei heillä sielua, ei henkeä ollut, ei verta, ei ääntä, ei hipiän väriä.
Minä tiedän saarnin, se on Yggdrasill, valkosora vihmoo sen korkeaa vartta; siitä lähtevät kasteet, jotka lankeavat laaksoon, se Urdrin kaivolla viheriöi aina.
Näkijätär:
Sieltä tulevat neidot, jotka tietävät paljon, nuo kolme asuvat saarnin alla; Urdr on yksi, toinen on Verdandi - he kaiversivat puuta - Skuld on kolmas; he antavat ehdot, he jakavat arvat, ihmislapsille mittavan osan.
Odinn:
Varmaa on tämä, jos tutkit riimuja, jumalilta saatuja mahtajain sauvoja, jotka väkevä puhuja värjäsi, on viisainta olla vaiti.
Grimnir:
Kuuma olet, tuli, ja roihuat kovin, loittone minusta, liekki! Viittani kytee, vaikka kohotan sitä, turkkini polttaa tuli.
Näkijätär:
Muistan, miten syttyi ensimmäinen sota, kun he lävistivät keihäillä Gullveigin ja Korkean hallissa polttivat hänet, hän, kolmesti syntynyt, kolmesti paloi, usein, ei harvoin, mutta yhä hän elää.
Grimnir:
Istuin tulien keskellä kahdeksan yötä, ei ruokaa kantanut kukaan.
Odinn:
Jumalat kävivät käräjätuoliin, korkeat pitivät keskenään neuvoa: pitikö aasain antaa hyvitys vai jumalain keskenään jakaa uhrit.
Grimnir:
Minut on tuleen sidottu. Istun tulen vankilassa.
Näkijätär:
Odinn sinkosi silloin keihään: niin oli alkanut ensimmäinen sota, aasojen linnan aita murtui, kentälle läksivät loitsuinensa vaanit.
Odinn:
Jumalat kävivät käräjätuoliin, korkeat pitivät keskenään neuvoa: kuka oli petoksella pilannut ilman ja antanut jäteille Odrin neidon?
Näkijätär:
Thorr iski silloin, suuttuen kovin, hän ei monesti istu kun kuulee moista; niin särkyivät valat ja vannotut liitot, lujat mahtavat sanat, jotka sitoivat heitä.
Odinn:
Hän tietää hyvin, että Heimdallrin kuulo on taivaalle yltävän pyhän puun alla; Vallfödrin pantista virtaa sen ylle soran täyttämä koski - joko tiedätte vai ette?
Näkijätär:
Hän istui ulkona, kun vanhus saapui, levoton aasa sitoi hänet silmin.
Grimnir:
Mitä kyselette minulta? Mitä tutkitte yhä? Minä tiedän, Odinn, mihin silmäsi kätkit: maineikkaaseen Mimirin kaivoon. Mimir juo simaa joka ainoa aamu Valfödrin pantista - joko tiedätte vai ette?
Näkijätär:
Minä näin Baldrille, Odinnin pojalle, veristyneelle jumalalle varatun kohtalon: näin, miten kohosi tasankojen ylle hentoinen, kaunis mistelikasvi.
Se oksa juuri, näöltä niin ohut, oli murheen ase, Hödr sen ampui. Baldrin veli viipymättä syntyi, yön vanhana taisteli Odinnin poika.
Hän ei käsiään pessyt, ei sukinut päätään, ennenkuin sai roviolle Baldrin surman; mutta Fensalirissa Frigg itki Vallhöllin tuskaa - joko tiedätte vai ette?
Grimnir:
Kuuma olet, tuli, ja roihuat kovin, loittone minusta, liekki! Viittani kytee, vaikka kohotan sitä, turkkini polttaa tuli.
Odinn:
Hän näkee:
Näkijätär:
Hveralundissa lojuu vanki, ja vanki on näöltään kuin viekas Loki, siellä istuu Sigyn, hän on iloa vailla miehensä tähden - joko tiedätte vai ette?
Grimnir:
Istuin tulien keskellä kahdeksan yötä, ei ruokaa kantanut kukaan.
Odinn:
Jääkylmiin laaksoihin idästä laskee vyöryttäen veitsiä Slidr-virta.
------
Näkijätär:
Mahtaja nousee mahtiin ja voimaan, tuö väkevä yllä, joka ohjaa kaiken.
Nyt lähestyy lentäen tumma lohikäärme, pimeästä vuoresta se välkehtien lentää, höyhentensä kätköissä kantaa ruumiita, Nidhöggr.
Nyt näkijätär poistuu.
https://www.youtube.com/watch?v=_OxE3B8pnXc
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti