Synnin palkka on kuolema - Vaasan ja Kristiinan suuret noitavainot 1657-1678

Jälleen tämänkin pääsiäisen aikaan noidat lentelevät Kyöpelinvuorelle neuvonpitoon, Etelä-Pohjanmaalla palavat noitavalkeat ja trullit kiertelevät taloissa tekemässä taikojaan. Noitien ja noitavainojen kulta-aikaa Suomessa kuitenkin oli vuosien 1566-1689 välinen ajanjakso. Tänä aikana Suomessa eri alioikeuksissa tuomittiin kuolemaan kaikkiaan 103 noitaa. Näistä merkittävä osa 38 kuolemantuomiota annettiin Ahvenanmaalla ja suomenruotsalaisella Pohjanmaalla. Noituudesta muihin rangaistuksiin tuomittuja oli moninkertainen määrä.

Erityisesti noitavainoissa ja mestaustuomioissa kunnostautuneita paikkakuntia olivat Ahvenanmaa 9, Vaasa 4, Kristiinankaupunki 5 sekä Vöyri 3 ja Uusikaupunki 5 kuolemantuomiota. Tässä kirjoituksessa keskityn käsittelemään Vaasan ja Kristiinankaupungin suuria noitaoikeudenkäyntejä, joissa molemmissa keskeisenä takapiruna hääri sama mies, Vaasan kaupunginkirjuri, sittemmin Kristiinankaupungin pormestari Johan Hansson.

Vaasan noitakäräjiä käytiin vuosina 1657-1658, Kristiinassa 1668-1678. Oikeudenkäynneissä tuomittiin kuolemaan eräät noituushistorian kuuluisimmat noidat kuten Marketta Punasuomalainen ja Marketta Parkoinen Vaasassa, Agnis Lubb "Lobban", Valpuri Simontytär ja ex-pormestarinna Brita Larsdotter Kristiinassa. Muut noidiksi todistetut selvisivät lopulta eriasteisilla pienemmillä tuomioilla.

II

Oikeudenkäynneistä käy ilmi, millaisesta noituudesta näitä tuomittuja syytettiin ja mitä he lopulta tunnustivat noituneensa. Monien vähäisempien noitarikosten ohella Marketta Punasuomalainen oli noitunut häntä syyttäneen kappalainen Jakob Vasseniuksen kuolemaan, Marketta Parkoinen oli noitunut Kirsti Rolofintyttären, joka synnytti tämän seurauksena neljä sammakonkaltaista olentoa. Molemmat olivat Parkoisen todistuksen mukaan paholaisen liittolaisia ja käyneet myös Isonkyrön Kuivilanvuorella (Kyöpelinvuorella) noitasapatissa ja paholaista tapaamassa.

Kun Marketta Parkoinen oli jo ajautunut tunnustamaan liittolaisuutensa paholaisen kanssa, hän yltyi ilmiantamaan kaikkiaan seitsemän noitasapatissa näkemäänsä henkilöä. Vasseniuksen kuolemasta syytetty Marketta Punasuomalainen oli mennyt noitasapattiin mustankirjavalla vasikalla, Sundomin Kyssä punaisella vasikalla ja hän itse oli ratsastanut paholaisen tapaamiseen porsaalla. Lisäksi hän ilmiantoi neljä muuta noitasapattiin tai muihin noitatekoihin osallistunutta naista. Ilmiannettu parantaja Kerttu Nätyri paljasti edelleen kolme muuta loitsujen avulla parantavaa naista.

Marketta Punasuomalainen oli Ruovedeltä Vaasaan muuttanut rääväsuinen kerjäläinen ja parantaja, josta jatkuvasti valitettiin, että hän loitsi, taikoi ja käyttäytyi pahennusta herättävällä tavalla. Kun kappalainen Jaakko Vassenius haastoi noidan käräjille tämä vaasalaisessa kapakassa löi nyrkkiä pöytään ja ilmoitti, että kappalainen "ei kantaisi kaapuaan" talven yli. Alkoikin tapahtua outoja: kun Vassenius pääsi kotiinsa sisälle omituinen myrsky rynnisti hänen talonsa läpi. Se raivosi kappalaisen asunnossa: paiskoi ovet ja ikkunat saranoiltaan sekä ravisteli uuninpellit lattialle. Todistajan nähden tuuli tarttui mieheen ja ravisteli tätä niin, että tämä pelastui kuin ihmeen kaupalla.

Käräjiä edeltävänä päivänä kävi vielä huonommin. Työmatkalla kirkkoherra Bohmsin kanssa Vassenius ryhtyi valittamaan huonovointisuutta ja arveli Marketan kenties ahdistavan häntä noituudella. Siitä reestä kappalainen ei enää noussut. Viikatemies oli vienyt Vasseniuksen. Monien muiden rikosten ohella myöhemmin Kristiinassa kunnostautunut kaupunginkirjuri Hansson syytti Marketta Punasuomalaista siitä, että hän oli manannut raskaana olleelle vaimolleen vaikean rintasairauden ja että tämä noitumisen seurauksena synnytti lapsen ohella outoja esineitä. Syntynyt lapsi ei ollut nähnyt tervettä päivää. Sen silmien eteen oli kasvanut kalvo, joka lähti vasta "Jumalan avulla ja silmävedellä".

Elokuun 7. päivänä 1658 Vaasan raastuvanoikeudessa luettiin kuninkaallisen Turun hovioikeuden tuomio, jonka mukaan Marketta Ristontytär Punasuomalainen ja Marketta Pietarintytär Parkoinen tuli syntiensä tähden mestata. Sen jälkeen heidän ruumiinsa tuli polttaa ja tuhka haudata häpeällisesti pyhän maan ulkopuolelle. Tuomitut vietiin Vaasan kaupungin ulkopuolelle sitä varten varatulle paikalle, jossa korvapuoli kaulankatkaisija teki työnsä. Mestaaja veloitti normaalin palkkionsa lisäksi 14 äyriä matkakustannusten korvauksia. Sen lisäksi hän sai kaksi taalaria "luontonsa karaisemiseen".

III

Vuonna 1664 Johan Hansson valittiin Kristiinankaupungin pormestariksi, kun hänen edeltäjänsä Hans Flyger oli erotettu virastaan joidenkin väärinkäytösten vuoksi. Hansson ja hänen vaimonsa piiasta pormestarinnaksi ylennyt Kirstin Karlsdotter eivät välttyneet noituudelta Kristiinassakaan vaan vuonna 1668 alkoi Kristiinassa kaikkiaan 10 vuotta kestänyt noitaoikeudenkäyntien sarja, jonka aikana tuomiolle joutui kahdeksan noita-akkaa ja neljä noitakonsteja käyttänyttä kalastajaa.

Noitaroviot alkoivat savuta helmikuussa 1668, jolloin Hansson todisti Lapväärtin käräjillä kerjäläinen Agnis Mikontytär Lubbia vastaan. Närpiöstä noituuden vuoksi karkoitettu "Loppan" oli pilannut Hanssonin vaimon lankavärjäyksen ja joutui syytetyyksi lukuisista noituuden avulla aiheutetuista vahingonteoista ja jopa erään kaksi ja puolivuotiaaan lapsen surmaamisesta noituuden noituudella. Hänet tuomittiin lopulta kuolemaan, mestattiin ja poltettiin Kristiinankaupungissa vuonna 1669. Mestarismiehenä askaroinut Uudenkaupungin pyöveli Heikki Hakalainen veloitti verityöstä 10 1/2 hopeataaleria.

Jatkoa seurasi kun ex-pormestarinna Brita Larsdotter oli riitaantunut Hanssonin vaimon Kirstin Karlsdotterin kanssa. Syntyneessä oikeudenkäynnissä Larssonin vaimo syytti Larsdotteria miehensä noitumisesta sairaaksi ja marssitti käräjille ainakin 20 kaupunkilaista todistamaan entisen pormestarin vaimoa vastaan noitakonstien käytöstä. Syytetty tunnustikin lopulta muun muassa tietävänsä ennakolta kuka kuolisi lähiaikoina. Tietyn taian avulla hän pystyi näkemään päättöminä ne, jotka kuolisivat pian. Taian hän oli oppinut eräältä saksalaiselta rumpalin vaimolta.

Vuonna 1667 pormestari Hansson oli sairastunut ankarasti. Hän oli oksentanut lumpuntapaista verimassaa, jonka moni "rehellinen mies" oli nähnyt. Kerran Brita oli manannut hänet sillä seurauksella, että hänen suunsa oli kipeytynyt ja hän oli oksentanut verta eikä ollut kyennyt syömään juuri mitään. Britan manausten vuoksi myös kaksi Hanssonin pojista oli kuollut ja monenlaiset vaivat olivat jatkuvasti koetelleet koko perhettä.

Pormestari Hanssonin epäluulojen vuoksi alkanut oikeudenkäynti laajeni laajenemistaan. Piika Valpuri Simontytär tunnusti olleensa noitasapatissa ja nähneensä paholaisen pidoissa paitsi jo manaamisesta syytteessä olleen Brita Larsdotterin myös Riitta Antintyttären, Marketta Heikintyttären, Marketta Juhantyttären ja "Sålvo-Kaisan".

Käräjillä Valpuri Simontytär todisti nähneensä ex-pormestarinna Brita Larsdotterin kahdesti paholaisen pidoissa. Brita oli ratsatanut sinne valkoisella vasikalla, pessyt siellä vaatteita ja antanut paholaiselle verona voita. Valpuri Simontytär ei perunut valaehtoista vannomistaan, vaikka häntä peloteltiin mahdollisesta väärästä valasta tuonpuoleisella rangaistuksella. Hänet ja toinen sapatinkävijä Brita Larsdotter tuomittiin kuolemaan. Hovioikeuden vahvistettua tuomiot Valpuri ja Brita mestattiin ja poltettiin roviolla Kristiinankaupungissa 8. päivänä joulukuuta 1877.

Marketta Heikintytär ja "Sålvo-Kaisa" vannoivat sitkerästi syyttömyyttään. Heidät määrättiin hankkimaan tuekseen valanvahvistajia. Marketta Heikintyttären asemaa heikensi se, että hänen vasemmasta korvastaan oli tarkastuksesa löydetty omituinen "stigma diapoli" eli noitamerkki. Kun kumpikaan ei onnistunut löytämään myötävalan vannojia, heidät tuomittiin raastuvanoikeudessa toukokuun 14. päivänä 1678 annetulla päätöksellä mestattavaksi kirveellä sekä sen jälkeen poltettavaksi roviolla.

Hovioikeus kuitenkin lievensi tuomioita, niin että kumpikaan ei lopulta joutunut mestatuiksi. Ainakin Marketta Heikintyttären tuomio muuttui piiskaukseksi ja kaupungista karkottamiseksi. Todennäköisesti myös "Sålvo-Kaisa" sai pitää henkensä. Riitta Antintytärtäkään ei tuomittu kuolemaan ja Marketta Juhantytär vapautettiin kokonaan.

IV

Näin päättyi eräs laaja noitaoikeudenkäyntien vyyhti Pohjanmaan noitavainojen historiassa. Noitasapattioikeudenkäyntien tulva Kritiinankaupungissa ajoittui siinä määrin myöhäiseen ajankohtaan, että valtakunnan emämaassa Ruotsisa suhtautuminen noituuteen ja noitien toisistaan tekemiin ilmiantoihin oli jo alkanut muuttua.

Aika alkoi 1600-luvun lopulla ajaa niiden käsitysten ohi, joiden perusteella pormestari Hanssonin johtama raastuvanoikeus toimi. Vuosina 1677-1678 tuomittiin kuitenkin esimerkiksi Uusikaarlepyyssä vielä neljä noitaa kuolemaan ja viimeiset kuolemantuomiot noituudesta Pohjanmaalla ja Suomessa annettiin vuonna 1689. Niiden täytäntöönpanosta ei kuitenkaan ole varmuutta.

JK. Mielenkiintoinen yksityiskohta on että kaikki Vaasassa ja Kristiinassa syytetyt (neljää kalastajaa lukuunottamatta) olivat naisia, kun koko Suomessa noituudesta syytettynä oli enemmän miehiä kuin naisia.

(Lähde: Marko Nenonen, Timo Kervinen: Synnin palkka on kuolema - suomalaiset noidat ja noitavainot 1500-1700-luvulla.)