maanantai 28. joulukuuta 2009

Avaruusolentojen kulttuurihistoria osa VI


-->
17. Henkien näkijä ja itseoppinut profeetta

Ruotsin vuorikollegion asessori Emanuel Swedenborg (1688-1772) oli jo aktiivisen työuransa aikana laajasti lukenut tiedemies ja kiinnostunut kaikista aikakautensa keskeisistä ongelmista. Varsinaisen jälkimaailmalle säilyneen kuuluisuutensa Swedenborg hankki kuitenkin eläkevuosiensa toimesta henkien näkijänä ja itseoppineena profeettana.

Swedenborg perusti kosmologisen maailmankuvansa kartesiolaiseen pyörreteoriaan. Vuonna 1734 ilmestyneessä hankalannimisessä kirjassa "Luonnon periaatteet eli uusi koetelma elementaarimaailman ilmiöiden filosofiseksi selitykseksi" Swedenborg kehitteli teoriaa, jonka mukaan aurinkokunnat ovat syntyneet pyörteisestä materiasta.

"(...) yhä uusia taivaita voi syntyä; näissä taivaissa uusia pyörteitä tai maailmoja, maailmoissa uusia planeettoja ja planeettojen kiertolaisia. Näin, jos jumala suo, syntyy alinomaa uutta. (...) Niiden (planeettojen ja kiertolaisten) lukemisessa ja laskemisessa menee geometria sekaisin."
Vasta myöhemmällä iällä Swedenborg ryhtyy tarkemmin selittämään käsityksiään henkimaailman olennoista käytyään planeetoilla ja tähtimaailmoissa henkilökohtaisella audienssilla.
Swedenborgin vanhuudenteoksen Telluribus (1756) koko näkökulma oli radikaali. Kaikki mitä hän kirjoitti perustui kuultuun ja nähtyyn, spekulaatioita ei tarvita. Swedenborg näet kertoi käyneensä itse paikalla, ei vain planeetoilla vaan myös tähtimaailmoissa. (Swedenborg ei kuitenkaan väitä tehneensä avaruusmatkoja fyysisesti, vaan henkisesti, osana sisäistä elämäänsä).

Swedenborgin saaman tiedon mukaan kaikki henget ja enkelit ovat lähtöisin ihmissuvusta. Ihmissuku puolestaan ei ole kotoisin vain yhdestä maailmasta vaan lukemattomista. Kuka tahansa tervejärkinen ihminen voikin päätellä, että on monia asuttuja maailmoja.

18. Taivas on suuri ihminen

Swedenborg esittelee oman aurinkokuntamme asujaimistoa Merkuriuksessa, Jupiterissa, Marsissa, Saturnuksessa, Venuksessa ja Kuussa. Lisäksi hän kertoo kokemuksistaan viidessä muussa tähtimaailmassa. Hänelle mikrokosmos ja makrokosmos ei ole vertauskuva vaan konkreettinen asia: taivas on suuri ihminen. Mutta planeettoihin ja niiden asujaimistoon.

Swedenborgille esitellään Merkuriuksen asukkaista nainen ja mies, jotka ovat pitkälti maan asukkaiden kaltaisia. Swedenborgin näkemä Merkuriuksen nainen pärjäisi myös Maan missikilpailuissa: "Hänen kasvonsa olivat kauniit, mutta pienemmät kuin täkäläisillä naisilla. Hänen vartalonsa oli hoikempi, joskin samanpituinen. Päässä hänellä oli konstailemattomasti aseteltu, mutta sievä pellavahuivi."

Merkuriuksen mies tuo mieleen mäkihyppääjän hiihtohaalareissaan: "Häntä peitti outo tummansininen, tiukasti vartalonmyötäinen puku, jossa ei ollut siellä täällä taitoksia eikä röyhelöitä." Merkuriuksen härät ja lehmät puolestaan näyttivät kauempaa milteipä naaras- ja uroshirviltä.

Jupiterissa asuu rehellistä väkeä, jot ei kiinnosta muu kuin elämän perustarpeiden tyydyttäminen ja lasten kasvattaminen hellällä rakkaudella. Rikollisuutta ei Jupiterissa tunneta ja se näkyy myös Jupiterin henkien naamasta: "Ne muistuttivat meidän maailmamme ihmisten kasvoja, valkoisia ja kauniita, ja niitä valaisee heidän rehellisyytensä ja vaatimattomuutensa."

Aurinkokuntamme parhaita henkiä löytyy Marsista. Marsin asukasta muistuttava henki näyttää muuten maan asukkaalta, mutta hänen kasvojensa alaosa ja sivut ovat korviin asti mustat. Yläosa on puolestaan kellahtava. Saturnuksen asukkaat ovat puolestaan tropiikin ihmisiäkin metsäläisempiä. Venuslaisia on kahta lajia, toiset ovat lempeitä ja humaaneja, toiset raivokkaita, lähes villieläinten kaltaisia. Jälkimmäiset asuvat sillä puolella Venusta, joka on maahan päin. Kuulaiset ovat noin 7-vuotiaan pojan mittaisia kääpiöitä, jotka näyttäytyvät pareina; toinen kantaa toista selässään.

19. Avaruuden maalaiselämää

Myös viidessä tähtitaivaan maailmassa voi nähdä samoja tuttuja piirteitä kuin maassakin; niissä on niittyjä ja lehtipuumetsiä, asukkaat paimentavat lampaita ja juovat lehmänmaitoa. Koska koko maailmankaikkeus on ihmismuotoinen, ei Siukosen mukaan ole yllättävää, että myös avaruuden asukkaat muistuttavat ihmistä. Sen sijaan Siukosta hämmästyttää maanviljelyskulttuurin ylivalta.

Moniin insinööritaitoihin muun muassa telakkateknologiaan ja kaivostoimintaan perehtynyt Swedenborg ei näe muilla planeetoilla jälkeäkään teknisestä kehityksestä. Sen sijaan hän "tuntuu jonkinlaisena hengellisenä teollistumisen kriitikkona kaipaavan rauhallisen maalaiselämään". Monet muut avaruuden ja sen olentojen tutkijat ovat kuvanneet myös planeettojen asukkaiden arkkitehtuuria, johon tässä en enää puutu.

Siukonen päättää planeettojen ulkopuolisten olentojen kulttuurihistorian 18. vuosisadan lopulle. Vuonna 1781 "heijastus-putkella" havaittiin uusi planeetta Uranus, joka muutti oman aurinkokuntamme astronomian ja astrologian. Sen jälkeen tähtitieteessä ei ole paljon tapahtunutkaan. On havaittu omasta aurinkokunnasta vielä Neptunus ja sittemmin Pluto, jolle ensin annettiin planeetan arvo ja sitten muutamaa vuosikymmentä myöhemmin poistettiin se.

Mitään rajuja sensaatioita ei viimeisen parinsadan vuoden aikana ole iltalehtien lööppeihin avaruudesta kirjautunut, ei sen kaltaisia kuin uuden ajan alussa, jolloin maan ja auringon kiertolaisuussuhde vääntyi sijoiltaan ja totesimme itse tässä kiitävämme jossain avaruuden reunamilla hurjaa vauhtia, vaikka istuisimme näyttöpäätteeen ääressä näennäisesti paikallamme. Kuumatkalle kannattaa kuitenkin varustautua paremmin kuin H.G.Wellsin kirjan keksijä Cavor, joka yllättäen päätyi Kuussa sikäläisen hallitsijan saleihin:

"Kaikkea tuota moninaisuutta nähdessäni tunsin itseni kovin mitättömäksi ja arvottomaksi. (...) Olin ollut ylen varma siitä, ettei kuussa ole asukkaita (...) Ja niinpä minulla oli ylläni flanellipusero, krikettihousut ja kirjavat sukat."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti