Jumalan filosofiasta

-->

Kirjoja kirjaston hyllystä

Gottfried Wilhelm Leibniz:

Monadologia

Saatuani vihdoin kolmen vuoden tuskailun jälkeen kirjastosakkoni maksettua ja lainauskiellon kumottua kotiini kulkeutui muiden kirjojen ohessa Gottfried Wilhelm Leibnizin Monadologia.

Alkuteos ilmestyi vuonna 1714, suomennos huomattavasti myöhemmin vuonna 1995 Gaudeamuksen kustantamana.

Monadologiaa voidaan pitää v. 1646-1716 eläneen Leibnizin filosofisena pääteoksena. Paremminhan Leibniz tunnetaan – jos tunnetaan – ”logiikan ja matematiikan nerokkaana uudistajana”.

Kaltaiselleni passiiviselle filosofian harrastajalle Monadologia on aivan erinomainen johdatus Jumalan filosofiaan.

Kun jätetään turhat selitykset, esipuhe ja joutavanpäiväiset suomalaisten asiantuntijoiden jälkikirjoitukset pois, itse ”Monadologia” käsittää vain 31 sivua. Luulisi sen verran filosofiaa jaksavan lukea.

Samanaikaisesti vuonna 1714 ilmestyi tosin myös toinen, suppeampi – siis luultavasti tiiviimpi ja siten parempi – versio Leibnizin filosofian kovasta tai pehmeästä ytimestä. Miksei suomennettu sitä?

Leibnizin filosofian ytimessä on atomi. Hän siis keksi atomiteorian, jonka tosin antiikin kreikkalaiset tunsivat jo yli 2000 vuotta aiemmin.

(Leibniz keksi myös differentiaalimatematiikan, jonka Newton tosin oli keksinyt jo hieman aiemmin. Syvä maailmankuvallinen erimielisyys heidän välillään syntyi kuitenkin siitä, ettei Leibniz mitenkään suostunut hyväksymään Newtonin painovoimateoriaa.)

Monadi on Leibnizilla yksinkertaisin substanssi, sellainen joka sisältyy yhdisteisiin, mutta jolla itsellään ei ole enää osia eikä jaettavuuden mahdollisuutta:

”2.Yksinkertaisia substansseja täytyy olla olemassa, koska on olemassa yhdisteitä, sillä yhdiste ei ole mitään muuta kuin yksinkertaisten kasauma tai aggregatum.” (Aggregatumin voisi tässä suomentaa vaikkapa yhdistelmäksi.)

”3. Siellä, missä ei ole osia, ei ole myöskään ulottuvuutta, muotoa, eikä jaettavuuden mahdollisuutta. Ja niin nämä monadit ovat luonnon todelliset atomit ja sanalla sanoen alkutekijät.” (Eräs tällainen monadi on äskeisen lauseen perässä oleva piste, joka kuitenkaan ei ole kyseisen lauseen alku- vaan lopputekijä.)

Tältä perustalta Leibniz kehittelee loogisesti sen välttämättömän johtopäätöksen, että on olemassa vain yksi Jumala, joka on absoluuttisen täydellinen ja Jumalan luoma maailmankaikkeus on täydellisen harmoninen ja paras mahdollinen. Senhän nykyajan ihminen havaitsee heti katsomalla vaikkapa television iltauutiset.

Yhdestä alkupisteestä lähtien Leibniz pystyy siis todistamaan Jumalan olemassaolon yhtä vakuuttavasti kuin Descartes teki sen yhdestä alkulauseesta tai prinsiipistä lähtien. Descartes tosin pystyi todistamaan myös olevansa itse olemassa, mikä Leibnizia käsittääkseni ei askarruttanut.

Vaikka Leibnizin päättelyketju ja siis koko hänen filosofiansa sekä teos ”Monadologia” sisältää ratkaisevan loogisen virheen, on ”teoksesta tullut yksi lyhyimmistä ja kauneimmista maailmanselityksistä länsimaisen ajattelun historiassa”.

Leibnizin Jumala-filosofia – hänen theodicéensa – lepää pohjimmiltaan kehäpäätelmän varassa: ”koska Jumala on hyvä hän on luonut maailman, ja maailma on hyvä, koska Jumala on sen luonut. Varsinaisia todisteita Jumalan hyvyydelle ei tarvita.” (suom. esipuhe)

Ei siis ole ihme, että Leibniz Monadologian ilmestymisen jälkeen saattoi kuolla rauhallisin mielin. ”Marraskuun 14. vuonna 1716 Leibniz veti yömyssyn silmilleen ja kuoli rauhallisesti omassa sängyssään.”

Kuten valistunut lukija tekstistäni heti havaitsee, en ole vielä jaksanut lukea Leibnizin Monadologiaa, vain selannut sieltä täältä. Aion kyllä kamppailla ne riivatut 31 sivua läpi. Haluan itselleni maailmanselityksen. Mutta miksi ei suomennettu sitä lyhyempää…

Monadologian on muuten suomentanut Jyrki Siukonen, joka on tullut aiemmin tunnetuksi muun muassa Kollaa Kestää-yhtyeen nokkamiehenä, ”Jäähyväiset aseille”-laulun sanoittajana sekä Oriveden Opiston entisenä kuvataideopettajana. Oikeasti hän kuitenkin on filosofi ja taiteen tohtori toisin kuin Leibniz, joka oli lakimies ja kirjastonhoitaja.