Kirjoja hyllystäni:
Keijo Nevaranta: Rajakivet
Non Art Books 2008
”Elämän pienuus ja luonnon suuruus
vain hiekanjyvän kokoinen siru
välähtää hetken avaruudessa,
piirtää ratansa tähtikarttaan
ja katoaa.
Se saa toivomaan.”
Keijo Nevarannan kokoelmassa ”Rajakivet” vaelletaan rantakaupungissa, merenreunalla ja Pajuluoman rannalla. Kirjoittajaminä keräilee matkan varrelta kiviä, muistoja, linnunsulkia, unia, sanoja, niin kuin ne vastaan tulevat ja pysäyttävät. ”Rajakivet” -kokoelman runojen aikajänne yltää 1980-luvulta 2000-luvulle.
Nevarannan runouden lähtökohdat ovat pienissä luonnonhavainnoissa, joiden merkitys kasvaa laajempiin mittasuhteisiin. Runoilija on nomadi, joka tarkastelupisteestään käsin tähtää yhtä hyvin läsnäolevaan kuin menneeseen ja tulevaan.
Runoissa kirjoittaja lähestyy välillä niukinta mahdollista ilmaisua: teksti tiivistyy luontokuvaan, täsmälliseen muutaman sanan mittaiseen havaintoon. Välillä teksti hengittää ja virtaa vapaammin, tarjoaa levähdyspaikkoja, suvantokohtiakin.
Runoilija on romantikko ja panteisti, jolle toisinaan riittää runon aiheeksi perhosen siiven värähdys, kun toisinaan näkökulma laajenee tarkastelemaan ihmisen ja luonnon kohtalonkysymyksiä.
”Päivällä satoi,
mutta yö on tähdessä.”
”Puistossa omenapuusta sataa parvi pieniä sinisiipisiä
perhosia päälleni.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti