1.
Aamu repii itsensä riekaleiksi.
On noustava pystyyn
ja kuljettava tämänkin päivän putkessa.
Päässä jyskyttää valtamerilaivan konehuone:
Antabus,
antabus, antabus, antabus.
Sumusta tulee esiin Titanicin keula,
sen ei pitänyt upota.
Taivas on raskaana.
Tuuli pyyhkii aamun riekaleet pois.
Olen taas yksin.
Jyskytys vaimenee.
Kaupunki vaanii salakavalasti,
sen kaduilla lepää
eurooppalainen epätoivo.
En ole pyöveli vaan uhri.
Iltapäivälehdet riekkuvat sensaatiota.
Korpit kerääntyvät haaskalle.
Kesy apina kiipeää puuhun.
Musta kenraali johtaa joukkojaan.
Joukot marssivat tahdissa,
tahdissa, tahdissa, tahdissa, tahdissa.
Kaikki päät katsovat samaan suuntaan.
Jostakin kuuluu laukaus.
Se saattaa olla suuren pamauksen alku.
Pilvet uhkaavat sataa.
Aikatuuli puhaltaa
ja pyyhkii tuhat vuotta pois
ihmiskunnan muistista.
Tuhat vuotta sotaa, väkivaltaa, kidutuksia.
Noitavainot jatkuvat yhä:
Vasta toissapäivänä apina saatiin vangittua häkkiin,
eilen sille alettiin tehdä kokeita,
sen geneettistä perimää muutettiin,
sen kaikista jälkeläisistä tulee sinisilmäisiä.
Tai ehkä apina ammutaan avaruuteen,
siitä tulee ensimmäinen astronautti.
Sensaatio. Joka tapauksessa.
Kenraali on komentanut joukkoja tavaravaunuihin
rautatieasemalta.
Juna lähtee kiskomaan miehiä kohti pohjoista.
Vihollinen on näkymätön,
se saattaa vaania missä tahansa.
Nyt on pidettävä pää kylmänä.
Pitkin jänkää hiipivät hitaat miehet,
nostavat kiväärinsä.
Ahma säntää liikkeelle
ja taittaa poron niskan.
Korpit vaistoavat haaskan.
Radioasemilta alkaa kuulua jotain uutta.
Kansallinen vapautusrintama
on ottanut haltuunsa lähetysaseman.
5.
Mittaan näitä katuja,
jotka kävelevät vastaan vihan voimalla.
Kansanmurha on tapahtunut
eikä kukaan ole kertonut siitä.
Tiedotusvälineet vaikenevat,
televisiosta ei tule mitään erikoista,
mutta kansanmurha on tapahtunut.
Musta kenraali komentaa joukkojaan,
levysoittimen neula on juuttunut samaan uraan,
marlene dietrich
nikottelee.
Joukot marssivat tahdissa,
ainoastaan mallinuket näyttävät eläviltä.
Angstlos!
Päässäni jyskyttää
angstlos, angstlos, angstlos, angstlos.
Mitä se on?
Mahalaukkuni on riekaleina,
kannan kaljapullon pöytään
vapisevin käsin.
Kaikkien näiden ihmisten olemassaolo
ahdistaa minua.
Apina hyppää toiseen puuhun
ja jostakin kuuluu laukaus kesken hypyn.
On jaksettava tämä päivä loppuun,
on jaksettava tämä ilta loppuun,
on jaksettava tämä yö loppuun,
on jaksettava,
ja sama jatkuu taas.
7.
Tieto tekee ihmiset levottomiksi.
Painonvartijat keskeyttävät kokouksensa hetkeksi
ja jatkavat taas.
Levyautomaatti nielee kolikon.
Minä’ menen tiskille
ja tilaan uuden oluen.
Vain kaiken turhuus
jää ilmaan väreilemään
eikä päänsärky vieläkään hellitä.
Musta kenraali, entä’ jos olen keksinyt sen itse?
Pelästyn.
Joukot marssivat päässäni,
valtamerilaivan konehuoneessa
jokin päästää ilkeän äänen.
Epäkesko pyörii vielä hetken
ja pysähtyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti