Nopea hämärä kausi.
Aloitan päivien laskemisen joulukuusta.
Ehkä ehdin kesään,
ja mitä sitten, syksy kyselee.
En pääse yli vuodenaikojen muutoksesta.
Lumi arkistoi vanhoja lehtiä.
Minä laitan lumipallon pakastimeen.
Palelen yhden yön ulkona.
Taivaan tuli ei lämmitä mieltä.
On pysyttävä liikkeessä,
hengissä, hengitettävä.
Hän joka lähtee etsimään,
menemään juurilleen,
putoaa maailman laidalta
tai harmaa karhu syö,
urisee: ural,
ugrit.
Ört tekee lähtöä.
Minä etenen,
hengitän vuodenaikojen rytmin,
ankaran ajan läpi.
Taivaan karhu pitää häitään.
Revontulet tanssivat.
Sudet läpsyttävät käpälillään tahtia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti