Vaelluskirjaa Vuosikirja 2010

Keijo Nevaranta: Vuosikirja

Runoilijan työpäiväkirja
lokakuusta lokakuuhun

Motto:
”Eihän tässä elämässä
loppujen lopuksi
vielä ole käynyt juuri kuinkaan”
          27.12.2006


                                         Lokakuu 2008
8.10. Hain eilen eu-pussin. Tänään kävin köyhien ruokailussa, vaikka en saanut unta ennen kuin yökolmen jälkeen. Väsyttää, mutta yritän kirjoittaa jotain. Ihmettelen, koska olen viimeksi kirjoittanut runon.

Haravoin lehtiä
löytämättä juuri mitään tärkeää
ellei sitten kuolemaa.

16.10. Olen väsynyt. Join eilen pullon viiniä. Tänään ostin kaupasta 12-pakin. Runokirjani ilmestyy huomenna. Sataa. Olen juonut neljä olutta. Yritän kirjoittaa sittenkin jotain.

Saankohan venettä tänäkään syksynä ylös.
Se makaa puolittain uponneena Kyrkösjärvessä.
En jaksa nostaa sitä yksin.
Pitäisi lappaa ämpäri ämpäriltä vesi pois.
Kaikki riippuu siitä, miten korkealla Kyrkösjärven pinta on.

28.10. Keitän aamukahvia.
  
                                         Marraskuu
4.11. Haisen kuselta. Vein pyykkiä koneellisen pesuun, mutta tähän hätään ne eivät ehdi auttaa. Vene on yhä järven pohjassa. Kello on nyt 0.00. USA:ssa on presidentinvaalit. Jos jaksaisin voisin mennä suihkuun.

11.11. Näin kaupungilla västäräkin ja varpushaukan.
12.11. Keitän kahvia. Mietin tämän päivän tekemisiäni.

                                         Joulukuu
13.12.                     
Mikään ei ole tarpeeksi vähän.
Paljon on liikaa.
Olen valvonut yön.
en keksinyt mitään
läheskään vanhaa
                     
Jostain on lähdettävä;
aloitan uuden sivun.
                     
luovun kuvista
välimerkeistä
merkityksestä



Olen jäänyt viime vuosituhannen asemalle.
Aikataulut ovat vanhentuneet.

Junat eivät pysähdy;
tuskin on raiteitakaan.
Olen tästä oudosti onnellinen.

Makaan vain
ja katselen kattoon.



Talvihiiri on tullut taloon.
Olen kauhuissani.
Säpsähtelen.

Kävelen yhtä jalkaa:
ideologia on
rasittava turha

Teen yhteenvetoa hyödyttömästä:elämättä jäänyt elämä

aforismiko?



Toivoa jatkan
tyhjältä pöydältä.
Aamu on jo,
ehkä myös päivä ja ilta.

Aika,
ei minulla ole kelloa.

Tyhjentävästi:
epämääräisyys
epätietoisuus
epävarmuus
ei riitä.

Vähenen.
Nukkuessa näen unta.
Heitän sikseen.
Kestävä jää.

13.12.
Lunta oli maassa jo kourallinen.
Nyt se taas sulaa.
Viime talvena sukset jäivät vinttiin,
sitä kesti vain viikon.

Yksinäinen jouluni on peruutettu,
en ole ollut kiltti,
vaikka ei sitä voi estää tulemasta
radion kautta sisään.

Jouluhiiri kävi jo,
rapisi keittiössä kaksi päivää.

Nyt on hiljaista,
en tiedä lähtikö nälkää pakoonvai hakemaan kavereita,
kun sisällä on kuitenkin lämmin.

Ne tulevat rappauksen reiästä
ja lämmitysputkea pitkin
vessan kautta keittiöön,
majailevat jääkaapin takana.

Pakastimessa on sentään sieniä,
puolukoita ja muita marjoja,
kaapissa jauhoja ja makaronia.
Jääkaapissa ei ole mitään,
vaikka sitä on vaikea uskoa,
kun aina oven avatessaan näkee valot.

En ole köyhä vaikka en omista mitään.

Ei metsähiirikään omistanut
muuta kuin vapautensa.

14.12.
Jonkin tutun ääreen on helpompi nukahtaa
olkoon se sitten vaikka radio
nyt kun olen taas kokonaan yksin
ja unet kommentoivat ohjelmia
surrealistisesti
niin että monesti aamulla herää ihmetellen



Olen aloittanut siivoamisen.
Pesin pyykkiä.
Yritin tehdä ensimmäistä kertaa elämässäni mustikkapiirakkaa.
Ei siitä mitään piirakkaa tullut:
kauhea sotku ja jotain epämääräisen muotoista
joka maistuu jonkin verran pullalta ja mustikoilta
ei kyllä ollut kaulintakaan
eikä desin mittaa
eikä reseptiä.
Olen kiertänyt kaupunkia ja etsinyt laukkuani.
Nyt on enää yksi paikka missä se voi olla:
puolitutun luona jonka nimeä en tiedä
ja osoitetta en muista.



Olin todistajana kahden tutun kohtaamisessa:
Vanhempi mies kulki kävellen.
Vastaan tuli toinen polkupyörällä
muovipussi pyöränsarvessa.
”Mitä Villellä on siinä muovipussissa?”
”Ei mitään… Tuulta!”



Kehitin pari ideaa runosta.
Olen unohtanut ne molemmat.
Oli hyvä päivä.



Kun on juuri nukahtamaisillaan,
muistaakin ärsyttävästi
ja on noustava uudelleen ylös,
käärittävä sätkä,
avattava tietokone
ja silti jokin jää aina vaivaamaan.

Minulta kysellään, mitä minä oikein teen.
Yleensä voin vastata rehellisesti:
en mitään.

Taivaalta sataa runon riekaleita.



Ja kun lopulta lähtee
alkaa supistuminen kohti kaukaista pistettä.
Ja ennen sitä tai sen jälkeen
on jo kokonaan toinen:
musta kääpiö, ehkä useampikin.Olen hylännyt järkeistymisen.
Tunnen eräitä ihmisiä
jotka osaavat suunnitella elämäänsä
jopa päiviä eteenpäin.
Minulle kaikki on vain nyt.

15.12.
Pihassa tänään 14 pyrstötiaista.
Muistan nähneeni äskettäin myös puukiipijän.
Missä se tapahtui?
Luultavasti unessa.

                                         Tammikuu 2009
9.1. Kirjoitan lintuhavaintoja muistiin.

10.1. Lintuhavaintoja ja lumenluontia pihassa.

11.1.  Kävelyretkellä Pajuluoman kautta Routakalliolle ja ratavartta takaisin.

Tein Tribal-viinipönikästä lintulaudan pihaan. Harakka sitä kävi heti ihmettelemässä mutta ei mahtunut syömään. Muut linnut eivät ole sitä vielä tajunneet lintulaudaksi. Suojakeli. Maassa noin 5 senttiä lunta. Yhdet lumityöt olen tehnyt.

12.1. Lumi on sulanut lähes kokonaan, sitä on vain pieninä laikkuina jäljellä. Säätiedotuksen mukaan 2 – 6 astetta lämmintä. Päivällä talitintti kävi ihmettelemässä ruokintapönikkääni, mutta ei uskaltanut sisälle. No, sulasta maastakin saa ruokaa. Linturintamalla ei muuten mitään kiinnostavaa.

Huomenna pitää hakea EU-lappu ja ruokaa, jos sitä on jaossa jo.

15.1. On pakastanut uudelleen. Maassa taas hitunen lunta. Nenää kipristi kun kävelin kaupungille. Pajuluoma oli jäätynyt uudelleen ja sorsat häipyneet. Venus loisti taivaalla hyvin kirkkaana kun kävelin kotiin.

Kaksi talitiaista pyöri aamuhämärissä ruokintapönikän ympärillä, en tiedä uskalsivatko jo sisään.

Orava juoksi viereisen talon ikkunalautaa edes takaisin. Hyppäsi lopulta seinää pitkin alas.

17.1. Eilen –15 astetta pakkasta. Kävin Törnävällä etsimässä koskikaraa. En löytänyt. Tänään melkein yhtä kylmää. Löysin koskikaran Sahalammin padon alapuolelta. Illalla olen kuunnellut oopperaa atominpommin kehittäjästä Oppenheimerista. Äsken keitin kahvit. Pitäisi vielä mennä suihkuun.

19.1. Keitän puolukkamehua. Olen pessyt keittiön lattian. Äiti tulee käymään tänään.

Päivällä kävelin taidehallin kautta kirjastoon. Vainiotien varrella lähellä Pajuluomaa oli kaksi turkinkyyhkyä.

Ilma on lauhtunut lähes nollaan. Illalla satoi himpun verran lunta. Nyt yöllä lumitihkua. Tein tässä välissä puolukkakiisselin.

20.1. Unettomuus on taas ongelmana, eilisaamuna nukahdin noin viideltä. Heräsin yhdeltä.

Matkahuollossa tapasin lasinpuhaltajan, joka kertoi tarinaa Simo Salmisesta, joka oli viikon oppipoikana Humppilassa.

Turkinkyyhkyjä ei näkynyt, ei paljon muutakaan tänään. On satanut himpun verran lisää lunta, sitä on pian 5 senttiä.

21.1. Nukuttaa, mutta unettomuus vaivaa. Suurensin ruokintapönikän suuaukkoa, uskaltaisivatkohan tiaiset jo? Ulkona sataa lunta, päivällä voi tehdä vähän lumitöitä ennen kaupunkiin lähtöä. Sukset pitäisi hakea vintistä. Kävelin kaupunkiin, tulin kotiin ja siinä päivän tekemiset sitten olivatkin. Pitäisi kirjoittaa kirja jossa ei mitään tapahdu. Yritän nukkumaan.

Kaupungilta tulon jälkeen keitin perunat ja porkkanan sekä söin niiden kanssa lanttulaatikon lopun. Päivällä sinitiainen uskalsi jo lintupönikälle. Kävelin kaupunkiin. Rastaita ja tilhiä ei näkynyt. Vein sosiaalitoimiston lapun. Pauli hakee minut perjantaina Kauhajoelle.

28.1. Masentaa. Kävin Kauhajoella.

                                         Helmikuu
8.2. Lumitöitä taukojen kanssa koko iltapäivän. Puukiipijä kävi pihakoivussa.

9.2. Taistelua. Pesen pyykkiä. Alkukuu meni juuri niin kuin ei pitänyt. Huomenna mahdollisuus hakea EU-pakettia.

10.2. Oli kaunis kevättalvinen päivä. Pihassa aamulla orava tappeli tiaisten kanssa. Oli kai mennyt omin luvin suurentamaan niiden yömajan oviaukkoa. Viihdyin puronvarrella kun oli joutilasta aikaa ennen eu-pakettien hakua. Köyhää tällä kerralla. Uni on ollut kateissa. Saa nähdä miten tänä yönä. Illalla nukuin 2 tuntia. Pitää lämmittää sopan loppu, jos täysi maha auttaisi nukkumaan.

Lähes valkoinen pulu kaupungilla.

11.2. Nukahdin vasta aamukahdeksalta. Pajuluoman rannassa 2 tikkaa rummutti innokkaasti. Kävelin ammattikorkeakoululle. Radiosta tuli tähti-ilta, mielenkiintoista. Yritän vaihteeksi nukkua.

12.2. Sain unen vasta aamulla. Päivällä kävelin Pajuluoman vartta ammattikorkean kirjastoon. Kuljin Itikan risteyksen yli peltoaukeille. Palasin takaisin ja kaupunginkirjaston lehtisaliin. Illalla paistoin jauhelihan ja makaronia. Saisikohan ensi yönä paremmin nukuttua? Ei uutisia linturintamalta.

13.2. Kävin Varikolla, missä Minna oli pakkaamassa tauluja Tampereen näyttelyyn. Taidehallissa tapasin Pirkko-Liisa Murtomäen. Ossi Polari on kirjoittanut Ilkassa, että Seinäjoki ei ole mikään kulttuurikaupunki. Totta.

14.2. Kävelin päivällä kaupunkiin katsomaan ystävänpäivätapahtumaa. Kävin kirjastossa. Huomenna on Alpo Keturin muistonäyttelyn avajaiset. Minä yritän löytää jostain hippiäisen.

15.2. Alpo Keturin näyttely on hieno.

Lintuhavaintoja pihassa.

                                         Maaliskuu
12.3. Olen toipunut Helsingin matkasta, Nurmon häpeällisestä käynnistä ja Seinäjoen krapuloista. Rahaa on noin 3 euroa loppukuuksi. Sätkäpussi on lähes täysi. Kahvia ostin tänään paketin. Ruokaa on parhaassa tapauksessa pariksi viikoksi. Onhan sitten vielä marjat ja sienet ja makaronia + kauraryyniä. Tupakan riittävyys tässä suurin ongelma on.

Kävelin Kyrkösjärvelle ja voimalaitokselle asti katsomaan sulaa. Kaksi kesyä joutsenta on tuotu sinne jostain. Näin 7 västäräkkiä, jotka ovat talvehtineet kasvihuoneilla. Jalat puhki kävelemisestä.
 
Kotona tiskasin pääosan ja aloin tutkia Onni Ojan Piirtämisen taitoa.

Kuuntelin Pekka Strengin Unen maata.

20.3. Masennusta ja ahdistusta rahattomuudesta. Tunnen yksinäisyyttä. Päivällä kävelin Heikkilänmäelle ja ratavartta pitkin takaisin osaksi lumihangessa kahlaten. Kyrönjoen risteyksessä lensi etäältä muuttava joutsen. Sahalammelta löytyi taas koskikara. Ratavarressa kävelytiellä Hallilan ja kaupungin välissä oli päätön pulu. Kaikki tuntuu tarkoituksettomalta. On ollut kevätpäiviä, plussaa, mutta tuulista. Vessa alkoi vuotaa ja korjaaja kävi aamulla. Olisipa edes televisio.

21.3. Pitäisi keskittyä nyt raittiuteen. Sepon kanssa haimme lautoja rakennustyömaalta. Osaisinko vielä tehdä linnunpöntön? Kävimme saunassa. Aamulla pitkähkö lenkki Kyrkösjärvelle ja Soukanjoen kautta kotiin. Kaksi joutsenparia nahisteli kiivaasti keskenään. Teerikukko ja kaksi naarasta näkyi hyvin kiikarilla uimarannan vieressä koivuissa.

Ruoka alkaa sieniä ja makaroneja lukuunottamatta olla vähissä. Huomiseksi vielä perunaa, kukkakaalia ja yksi pihvi. Seppo lainasi Beuysin kirjan. Olen ollut hyvin väsynyt koko iltapäivän. Huomenna sunnuntai.

                                         Huhtikuu 2009
10.4. Pitkäperjantai. Eilen oli todella pitkä päivä. Nukahdin aamulla noin tunnin ja lähdin sitten lintuvaellukselle. Kävelin Seinäjoki- ja Kyrönjokivartta Paukanevalle asti ja sieltä valtatietä takaisin. Ei ollut enää kovin lämmin, lähellä nollaa, tuulista. Paukanevalla rämpiessäni huomasin että oikeaan saappaaseen tihkuu vettä. Jalka ja sukat kastuivat täysin. Oli aikomus palata Nurmon kautta mutta lähdinkin siis takaisin. Alkoi sataa rakeita. Ne iskivät Murron oikoosella kipeästi silmiin. Palelin ja olin kuolemanväsynyt kun pääsin kaupunkiin.

Yritän rauhoittua tänään.

Lämmitän mikrossa makkarakeittoa.

Tänään olisi hyvä päivä kuolla tai tehdä linnunpönttö.

Minulla on nyt äkkiä taas kädet täynnä työtä. Aikaa on onneksi elämä.

21.4. Eilen kävin Askolla ja olin viemässä sosiaalitoimistoon raha-anomusta, joka olikin jäänyt kotiin. Tänään uusi reissu. Luonnostelen kirjettä.

Menen nyt nukkumaan.

22.4. Yritän nyt keskittyä johonkin. En ole jaksanut mitään, en siivota, en tiskata, kaikkea pitäisi. Yritän tänään. Äsken istuin kuitenkin tunnin verran kuistin portaalla ja katselin lintuja. Juuri mitään ei mennyt ohi. Harakat tekevät pesäänsä pöntön taakse naapurin pihakuuseen. Muuten lintuja ei juuri näkynyt, vaikka on aurinkoinen iltapäivä ja tuuli kääntynyt lämpimämmäksi lounaaseen. On taas kevät viikon takatalven jälkeen. Ajattelin pihassa ajatuksiani. Runonpoikasia (niin pitkästä aikaa!):

On kuistin portailla istumispäivä.
Maassa vielä lumen rippeitä.
Toiselle puolelle pihaa
olen kiinnittänyt haapaan linnunpöntön.
Odotan että tiaiset tulevat ja tekevät pesän.

Lintujen pihabongaus
on helppo ja mukava urheilulaji.
Tarvitsee istua vain portaalla
ja odottaa
että linnut ja pilvet lentävät yli.

Kun istuu riittävän pitkään hiljaa
yleensä lopulta tapahtuu jotain.

Minulla on henkinen kriisi. Tajusin kotimatkalla, että jos olisin töissä, olisin nyt pitkällä sairaslomalla tai mielisairaalassa. Mutta karenssissa olevaa työtöntä taiteilijaa ei yhteiskunnan terveyspalveluissa auteta millään tavalla. Mehän olemme vain painolastia ruumassa. Ketä me enää kiinnostaisimme, kuka meille haluaisi kustantaa terveys- tai mielenterveyspalveluja? Kaikessa ahdistuksessa saamme tulla toimeen omillamme. En minä pääse mielisairaalaankaan mitään kautta.

Toivon että kevät piristää mielen. Radiosta kuuntelin Harri Närhen haastattelua. Aivoinfarkti oli hänen elämänsä ihastuttavimpia kokemuksia. Vapauttava hetki. Minun on nyt taas kerran aloitettava kaikki täysin alusta ja keskityttävä vain olennaisimpaan. Yritän aloittaa siivoamisesta. Tämä on taas hirveä läävä. Sanoista tekoihin.

25.4. Vuoristopäiväkirjaa
Vuorelle kiivetäkseen
on ensiksi päästävä vuoren juurelle.

Olen kärsinyt unettomuudesta taas viikon. Nukahdin ja heräsin aivan liian myöhään linturetkelle. Aamupäiväkahvin jälkeen päätin lähteä tietämättä sen tarkemmin suuntaa johon olin matkalla.
 
Pakkasin olkalaukkuun kiikarin ja lähdin. Painoin oven lukkoon perässäni. Pihassa Tanninen haravoi ja juutuin kuuntelemaan esitelmää haravoimisen filosofiasta. Lopulta pääsin karkuun.
  
Kävelin talonmitan Villenraittia ja käännyin Liisanraitille, siitä Ruukintielle ja liikenneympyrään, jossa jouduin hetken pyörimään ympyrää. Olin menossa  Törnävälle päin, mutta päätin käydä katsomassa näkymän Pajuluoman kaupunginosaan vievältä sillalta. Puro virtasi vuolaana ja synkänruskeana sillan alitse. Vanhan omakotitalon katon pahimmat vuotokohdat oli peitelty sinisellä pressulla. Pihasaunasta nousi savu: sitä lämmitettiin.

Pihaan johtavalla kävelysillalla oli punainen lasten leikkiämpäri kuin matopurkkina tai orapihlajanpiikkinä silmässä.

Tuossa talossa tapettiin syksyllä mies. Savu nousi kauniin harmaana vasten kuusikon ikivihreyttä.

Näissä mietteissä jatkoin matkaa.

Liikennevalot ja linnunäänet:
kaikki sekaisin.
Pikkutikka huutelee oudossa paikassa.
Huhtikuu.

Kävelen Vuoritietä pitkin.

Yritän muistella haiku-runouden sääntöjä.
  
Haikurunous huolimatta lyhyydestään sisältää aina sekä luonnonhavainnon että vuodenajan, mutta myös yllättävän tapahtuman ja usein myös sen havaitsijan.

Minä olen havaitsija. Kävelen kohti Kyrkösvuorta ja pyrin matkan varrella tekemään luonnonhavaintoja.

Käveleminen ei sido ajattelemista. Käveleminen on ajattelemista, ajattelen.

Vielä viikko sitten pyrytti lunta takatalven tuiskussa. Nyt lämpömittarin patsas nousee osoittamaan kevään lämpimintä päivää ja noin 16 asteen lämpötilaa.
   
Mielessäni on kirkkaana Kyrkösvuori,
sen tavoittaminen.
Mutta matka ei edisty.
Koko ajan jään ajatukseen tai tapahtumaan kiinni.

Yritän eteenpäin.

Nyt kävelen ohi tien oikeassa sivussa olevan vanhan hylätyn puutalon. Sen ikkunoissa on verhot. Talo on vanha maatalo, mutta pellot on rakennettu kaupunkikuvaan. Talon historiaa joudun miettimään aina kulkiessani talon ohi. Sen puutarha on villiintynyt.

Pihan läpi kulkee hiekkatie kauempana oleviin jokirannan taloihin. Sitä pitkin nyt astelen pihassa, oikealla kädellä harmaantunut puutalo, vasemmalla kookas punainen piharakennus ja jossain etuviistossa joen suuntaan linnunlaulu puun latvassa.

                                         Toukokuu
25.5. Eilen Ilmajoelta ongella kesän ensimmäinen ahven.

                                         Kesäkuu 2009
24.6. Aforismi:
Jos ei tee koskaan mitään pahaa kenellekään
ei itsellekään voi käydä kovin hyvin.

26.6. Mietteitä:
Ilman virheitä ja mokia
koko elämä mahtuisi marginaaliin.

Maailma on valmis.
Työnteko tässä yhteiskunnassa on epäeettistä toimintaa.

Olen joutunut vahingossa facebookiin ja opettelen nyt käyttämään sitä:

Kun jouduin vahingossa tähän maailmaan,
opettelen nyt käyttäytymään siinä.

Olen lähdössä Kauhajoelle Virpin rippijuhliin. Löysin vanhan valokuvan Virpistä ja itsestäni Paulin mökin portailla. Teetän siitä suurennosta:

Ei aika kulu, ihmiset kuluvat.

Kivisiä ajatuksia.

                                         Elokuu 2009
22.8. Edellisenä iltana olin kuullut Pirkon kuolleen:
Kuultuani että olet kuollut
kävelin Pajuluoman rantaan,
istuin puistonpenkillä.
Katsoin miten vesi virtasi purossa
ja miten pilvet virtasivat taivaalla.
Kaikki virtaa
ja jatkaa kulkuaan edelleen.

Siinä Pajuluoman rannalla kasvoi puu,
jonka kaksi käppyräistä vartta
kiemurteli, kietoutui yhteen ja erosi
mennäkseen omiin suuntiinsa.

Ajattelin että se muistuttaa ihmiselämää,
sitoutumista ja eroa
joka lopulta aina on vääjäämätön,
vaikka vesi jatkaa virtaustaan purossa
ja pilvet jatkavat virtaustaan taivaalla.

25.8. Olen väsynyt mutta onnellinen. Nyt nukkumaan.

27.8. Valvon yötä.

31.8. Yöuutinen radiosta väsyneeseen korvaan. Vaatekaupoissa noin 5 prosenttia vaatteista jää myymättä. Ne mieluummin hävitetään kuin lahjoitetaan esim. kierrätykseen tai kehitysmaihin, koska vaatekaupan edustajan mukaan ”ei ole ylvästä todeta, että jonkin tietyn firman vaatteita jää myymättä.” Sehän olisi huonoa mainosta vaatefirmoille, että käyttämättömiä vaatteita kierrätettäisiin.

31.8. Mustikkaa illalla vajaa litra. Äsken puolukkamehun keittoa. Sihvilä on pahasti puhki.

                                         Syyskuu
13.9. Istun kirjoittamisen ääreen. Olen yrittänyt vältellä tätä koko illan. Tänään oli hyvin kaunis päivä, ilma kirkas ja kevyt hengittää. Syksyn ensimmäinen päivä.

Tänään mieli oli kirkas kuin syysilma. Lämmin ja tyhjä olo. Illalla juuri ennen pimeän tuloa kävin Kyrkösvuorella vilkaisemassa puolukoita. Sain kokoon vain litran ennen kuin pimeä tuli. Kyrkösjärvellä kaunis auringonlasku ja lokit siluetteina sitä vasten. Aamusta lähden Hallilanvuoren taakse. Helluntaikirkon ruuanjako kello 12. Toivon herääväni aamulla auringonnousuun. Nyt ei kuitenkaan enää ole kiire mihinkään. Pidän lomaa loppusyksyn ja teen pelkästään sellaista mikä tuntuu hyvältä.

Väsyttää. Yritän tupakan jälkeen unta.

16.9. Eilen Seinäjoella virallinen lämpötila + 20,5 astetta. Eläköön ilmastonmuutos! Etsin puolukoita Kyrkösvuoren oikealta sivulta enkä löytänyt mitään. Näin kolme kulorastasta muuttomatkalla. Tupakaton ja rahaton olo. Lähdössä kirjastoon.

18.9. Kurkien päämuutto on meneillään. Eilen n.30 ja 40 kurjen aurat lensivät marjapaikan yli. Pitäisi miettiä mikä minulle on elämässä tärkeintä. Ennen se oli ongenkohon tuijotus meren rannalla, ja katsella miten kaislat kasvavat. Nyt olen menettänyt meren. Ehkä erilaisilla poluilla käveleminen. Joutilaisuuden filosofia. Marjastus ja sienestys syksyisin.

Yönmusta on vaihtunut tummaan sinisyyteen joka ennakoi valostumista. Linnut ovat vielä hiljaa.

19.9. ”Biologisesti katsoen ihminen on kohtalaisessa määrin parveileva eläin, ei mikään täydellinen laumaeläin – enemmän sanokaamme suden tai norsun kuin mehiläisen tai muurahaisen kaltainen olento.”
(Aldous Huxley: Sääli uutta sukupolvea)

24.9. Yö on tähtinen. Nyt nukkumaan. Nukuin kyllä jo illalla. Tiskannut ja tehnyt puolukkakiisselin. Helluntaikirkolta 2 Mozzarellaa.

26.9. Nukahdin illalla aikaisin ja heräsin ennen klo 4:ää. Olen kasaillut papereita.

Taivaalla on aavistus valosta, kun kirjoitan tätä.

27.9. Syksyn mittaan olen kerännyt kolme ämpärillistä puolukoita Tikkuvuoren rinteiltä, kulkenut polkuja pitkin näitä rinteitä, vuoren huipulle edestakaisin. Olen löytänyt vuorelta mättäällisen kanttarelleja ja kerännyt puolukkaa. Vasta äsken tarkastin kartasta, että olen tosiaan samonnut Tikkuvuorta. Jonkun mielestä se olisi pelkkä mäki, mutta Seinäjoella ei mäkiä juuri olekaan. Tänne ei vuoren ja laakson väliin mäkeä edes mahdu. (Yksi Vuorimäki on, mikä sinänsä on hämmentävä paikannimi.) Tikkuvuori on Kyrkösvuoren vuoristoalueen kaakkoisin huippu. Se kohoaa yksinään korkeuksiinsa muutaman metrin Kyrkösjärven vedenpinnan alapuolelle, ainoana Kyrkösvuoren ja -järven tällä puolen.

Pidän taukoa Tikkuvuoren huipulla,
puolukkametsässä.
Makaan selälläni jäkälämättäällä.
Horisonttini muuttuu vertikaaliseksi.
Toisiaan kohti lähenevien puiden latvojen tunnelista
katselen taivasta, ohi purjehtivia pilviä.
Metsä on lähes hiljaa,
vain muutama keltasirkku
ylilennolla, syksyyn parveilevia rastaita,
käpytikan nakutus työmaallaan pienessä kelossa,
etäällä palokärjen merkkihuudot
(jotka jostain syystä tuovat mieleeni laivan sumutorven,
vaikka täältä puuttuu meri, laivat ja sumu.)
Ja sitten lentoonlähdön kry-kry-kry-ytys.
Jäkälä on kuivaa, ämpärissä muutama litra puolukkaa,
Ihmisiä ei kuulu, tässä on nyt hyvä, vain olen.



Tuuli puhaltaa koivunlehdet suoraan eteiseen
kun avaan ulko-oven.
Pihaan on ilmestynyt kellanruskea matto.
Minä viihdyn marjametsässä, sienimetsässä
nämä syksyn viikot.
Mitään näkyvää en saa aikaan.

                                         Lokakuu
19.10. Masennusta ja ahdistusta. Rahaa vähän yli 5 euroa. Pitäisi jaksaa mennä suihkuun ja pesemään pyykkiä. Lähtisikö kävelemään? Huomenna pitää yrittää hakea syksyn viimeiset eu-tuet. Haisen. En saa nukuttua enkä jaksa mitään. Menen suihkuun.

21.10. Yökävelyllä:
Kävelin Aapelinraittia pitkin
vain tupakanmitan
katulamput valaisivat kulkutieni
mutta peittivät tähdet
yömuuttajien ääniä ei kuulunut
käännyin takaisin.

Aamulla piha on huurteessa. Keitän kahvia. Ryhdyn taas kävelemään. Olen katsellut keskeneräistä pastellityötä niin, että se on kohta pakko nostaa työpöydälle. Siitä on pian vuosi kun aloitin luonnoksen. Luen kahvinjuonnin lomassa vähän Bashoa ja lähden pian Seurakuntakeskuksen ruokailuun.

22.10. Aamukahvilla tupakan jälkeen. Linnut ovat vielä yöpuulla.

Illan hämärtyessä:
Erikoinen näky
fasaani lensi korkealle
haavan oksalle
käänteli päätään
tarkkaillen, mitä?

Luontoillassa ratkesi
syksyinen ihmetyksen aiheeni:
Mikä tuo lakittomia kärpässienen jalkoja pihaan?
Sain kuulla oravien syövän kärpässieniä,
se ei ollutkaan Tanninen.

                                         Jälkisanat, Chuangtse
22.10.2009 Chuangtse kalasteli kerran P’u-joella, kun Ch’un ruhtinas lähetti kaksi korkeata virkamiestä viemään hänelle sanaa. He sanoivat: ”Meidän hallitsijamme haluaisi sinun ottavan osaa Ch’un hallitsemiseen hänen rinnallaan.”
    Chuangtse jatkoi onkimista eikä kääntänyt päätänsäkään. Vihdoin hän sanoi: ”Olen kuullut että Ch’ussa säilytetään pyhää kirjaa, joka kuoli aikanaan kolmentuhannen vuoden ikäisenä. Ruhtinas pitää kilpikonnaa arkussa esi-isiensä temppelissä. Mitä arvelette, kumpi olisi kilpikonnasta mieluisampaa, maata kuolleena ja palvottuna arkussa vaiko kuljeskella elävänä ja heilutella häntäänsä mudassa?”
    Virkamiehet vastasivat: ”Varmasti se mieluummin olisi elävä ja heiluttelisi häntäänsä mudassa.”
    ”Tiehenne!” huusi Chuangtse. ”Minäkin heilutan mieluummin häntääni mudassa!”
                                (Chuangtse: ”Joutilaan vaelluksesta” kirjassa ”Keskitie”)