selkä menosuuntaan.
Tuuletusta ei ole.
Paperikin hikoilee helteessä
Juna kulkee nopeammin
kun kirjoitan.
Äkkiä olen jo murron oikoosella
Kerään linnunsulkia matkan varrelta
ei mitään erityistä tarkoitusta
varten.
On alkamassa lintujen sulkasadon
kuukausi
Tulen jokivarteen tuttuun paikkaan.
Täällä olen istunut monesti hiljaa
yksin.
Ja usein ohi ajelehtii runoja
jokea pitkin.
Kaksi kajakkia meloo ohi.
Olisi hienoa kulkea tuota jokea
tällaisena päivänä.
Päätän liittyä Seuraan.
Kolme kaaliperhosta
tanssii vastarannalla.
Rastaanpoikasten ääni on alituinen.
En väsy katsomasta
veden väreilyä joen pinnassa,
puiden heijastuksissa.
Ja miten vesi syventää
kaiken vihreän värit.
Kävelin poliisiasemalle.
Afronainen pyöräili vastaan, kaunis.
Kilikello soi, kun hän ohitti minut.
Jäin miettimään
oliko se jokin merkki, kutsu.
Istun yksin tässä odotushuoneessa.
Olen kohta lukenut
Aku Ankan taskukirjan läpi.
Onkohan tuolla löytötavarapalve...
Oho, tuli minun vuoroni.
Palasin takaisin.
Haarapääsky lensi ja lauloi
yksinäisenitselleen iloksi.
Västäräkki juttelee poikasilleen.
Näin sepän joka tarjosi pullollisen
olutta.
Onnen päivä!
Löysin askillisen tulitikkuja
puistokäytävälle viskottuna
juuri kun olin polttanut viimeisenkin
oman tikkuni.
Tulitikut ovat kallista ulkolaista
puuta.
Ei niitä kannata R-kioskista ostaa,
jos puistosta löytää ilmaiseksi.
Mitähän minä tuolla
sosiaalitoimistossa selitin,
kun virkailija jäi hymyilemään kun
lähdin.
Kirjastossa:
Katsoin mitä Tat tvam asille kuuluu;
se oli lainassa! Jo neljäs lainaus,
ihan hyvä, jos jokainen lukee kirjaa
kuukauden.
Eihän se kovin montaa kuukautta
vielä ole ilmestynytkään.
Lainasin Gary Snyderin
Erämaan opetukset
ja Virtaavan veden musiikkia.
Istun Pajuluoman rantaan
puron partaalle lukemaan niitä.
Risteyksessä
musta jatkettu Cadillac ajoi ohi.
Ikkunalasit oli pimennetty.
Puistossa
kaksi västäräkkiä pakeni eri
suuntiin.
Istuin tähän miettimään:
Taipale-Vuosalmi taistelun patsas,
katkenneita puita, menetettyjä elämiä
melkein parasta ja surullisinta
mitä Seinäjoella on.
Juon Pirkka-oluen vainajien muistolle
ja ajattelen, että jokainen sota on
turha.
”Taipaleen ja Vuosalmen raivoisissa
taisteluissa 1939 – 1940 torjuivat
Etelä-Pohjanmaan miehet osaltaan
vihollisen ankarat hyökkäykset
raskain menetyksin. Hinta oli kallis,
mutta uhrin ansiosta isänmaa on
vapaa.”
Myöhästyin taidenäyttelystä,
kun jäin pohtimaan
näitä turhia sotia.
Siellä olisi ollut Outi Heiskasen
grafiikkaa
toisenlaisesta maailmasta.
Ehkä ehdin nähdä
senkin maailman vielä,
mutta vain kuviteltuina kuvina.
Käthe Kollwitzin testamentti
ei ole toivomus vaan huuto:
”Siemenviljaa ei saa jauhaa!”
Isorintaisia nuoria naisia
kävelee ohi.
Onko elintaso parantunut näin,
vai onko kaikilla nykyään silikonit.
Minä olen pudonnut
ajan ulkopuolelle.
Muistan vain nuoruuteni lautarinnat
lukioajalta.
Kuulin että puistoporukka
on siirtynyt uuteen paikkaan.
Vaihtelua sekin.
Ei ole ihme että en ole nähnyt ketään
pitkään aikaan.
Kuusitoista naakkaa
pölähti puiston nurmikolle.
Niillä on meneillään jokin
konferenssi.
Vaikka ovatkin kulttuurilintuja,
luultavasti äänestäisivät
luonnon tuhoamista vastaan.
Istun tässä vain.
Odotan junan lähtöä.
Muuan mielisairas
tuli vastakkaiselle penkille istumaan,
juuri koivun taakse.
Hänellä on tapana
olla omassa rauhassa.
Ei paennutkaan,
siirtyi viereiselle penkille istumaan.
”Piti lähteä kun jarrut
kirskuivat.”
Minä vaikutin kuulemma fiksulta
mieheltä.
Se johtui siitä, että en puhunut
mitään.
Hän halasi lähtiäisiksi.
En ole kuullut puhuvan kenellekään
ennen
paitsi itselleen.
Mutta minulla oli jo kiire junaan.
Luotin kyllä siihen,
että etelän juna myöhästyisi.
Kuten se myöhästyikin.
Junassa + 37 astetta.
Ei tuuletusta.
Näinkin hoikka henkilö hikoilee.
Tämä kalpa on päättymässä,
mutta edes hinduparviainen ei tiedä
milloin se tapahtuu.
Paperi on märkää
eikä siihen kohta enää voi
kirjoittaa.
Tässä sitä mennään
mielialalääkkeiden voimalla
kotia kohti
- ja yritetään ajatella että se
on koti.
Harakka ruispellon yläpuolella,
pyrstö ja siivet levällään,
lensi kuin helikopteri
kaartaen ylös.
Risuja aumallinen.
Noista voisi tehdä jotain,
jos olisi kuljetusväline.
Traktorinvana ruispellossa.
En ymmärrä maataloutta.
Viljan kypsyyttäkö siinä tutkitaan.
Mutta traktori polkee jalkoihinsa
enemmän kuin jalka.
Otan laatikosta postin
ja olen kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti