Kuvataiteilija Jorma Kuula - Post Scriptum osa III

Kun suojelusenkeli myöhästyy töistä 2/2

Demoniset enkelit

"Se mikä näyttelyssä nousee päällimmäiseksi, ovat kuitenkin uudet enkelisarjat. Näyttelyn nimi on sattuvasti, satuttavasti Demoninen omakuva. Työt satuttavat. Taiteilija on kamppaillut demoniensa kanssa ja tuloksena on kärsimyssilmäisiä kuvia, maalauksia joissa enkelitkin ovat haavoittuneita ja itkevät verta. Tai niiden suudelmissa hengittää kuoleman kylmä kosketus. Viimeisen vuoden aikana taiteilija on maalannut enkelisarjaa, jossa huumorin taustalla väijyy yksinäisyys ja hätä. Kuulan maailmassa onnellisia ei ole olemassa, ei edes onnellisia enkeleitä. Hänen uudet maalauksensa ovat viiltäviä tuskan huutoja, kärsimyksen ja yksinäisyyden kuvauksia.

Enkelit jaetaan Bambergin ilmestyskirjan mukaan 12 eri luokkaan. Jorma Kuulan enkeleitä on Kemin Taidemuseon näyttelyssä karkeasti luokitellen kahta lajia, eivätkä kummatkaan nouse kovin korkealle taivaallisessa hierarkiassa. On kärsiviä, kuoleman kanssa kamppailevia enkeleitä, kalmankalpeita kuolettavasti suutelevia enkeleitä öljyvärimaalauksissa ja toisaalta Hugo Simbergin hengessä tehtyjä akvarellienkeleitä, joiden elämä on maallisen onnetonta. Enkelit ovat tämän elämän surkimuksia ja epäonnistujia, niitä jotka kapakoissa valomerkkiin asti purkavat maailmantuskaansa ja olemisensa kipeyttä.

Jorma Kuulan enkelitkin elävät demonien vallassa. Taistelussa enkeli kamppailee käärmeen kanssa hengestään kuin kreikkalaisen jumaltarun titaani. Rakkaus ja Suudelma eivät ole nekään Kuulan visioissa mitään kauniita asioita. Suudelma on Juudaksen suudelma, kuolemanenkelin kylmä kosketus. Järkyttävyyttä löytyy myös Mustasukkaisuudessa, jossa enkelin hylkäämän miehen katseessa viiltää Kuolevan eläimen ahdistus. Haavoittuneesta enkelistä Kuula sanoi jo näyttelyn tiedotustilaisuudessa, että hänen haavoittuneella enkelillään ei ole kantajia. Se joutuu olemaan yksin, helvetin yksin, kuten tekijänsäkin.

Jos näissä enkelimaalauksissa soi haavoittuneen linnun laulu, niin toisen, humoristisemman kuvan antavat ravintola Ramonan enkelit. Työt ovat satiirisia, enkeleitä puutteineen ja paheineen. Näiden töiden edessä suupielet voisivat vääntyä hymyynkin, mutta toisaalta enkeleiden huumori on mustaa. Ne ovat omakuvanomaisia elämässä epäonnistujia.

Lohduton, kovin lohduton on tällä hetkellä taiteilija Jorma Kuulan maailmankuva. Mutta hänen työnsä, hänn demoninen työskentelynsä antaa näyttelyyn vielä yhden tulkintamahdollisuuden. Töissä soi haavoittuneen linnun laulu, ne ovat kärsimyskuvauksia, mutta niin kauan kuin taiteilija jaksaa työskennellä, se pitää tekijänsä hengissä. Siinä on tämänkin näyttelyn perimmäinen positiivinen sanoma.

Näyttelyn kauneimpia teoksia on hiilellä ja hyvin niukalla värillä kankaalle luonnosteltu Omakuva 12.11.1993. Siinä kuvassa nähdään itsesääliinsä vajonnut, surkeileva taiteilija taustallaan muisto naisesta. Mutta taiteilijan edessä on maalauskangas – ja vaikkakin itsesääliin ja surkeuteen, yksinäisyyteen ahdistuneena: niin kuitenkin Taiteilijana!”

Keijo Nevaranta

Pohjolan Sanomat

15.1.1996