Onni T. Heinolan Joutsenlaulu
Olen aiemminkin kirjoittanut blogiini teuvalaisesta teosofista, keksijästä ja itseoppineesta filosofista, joka eläessään keksi mm. ikiliikkujan sekä UFOn rakettimoottorin toimintaperiaatteen. Lisäksihän hän keksi mm. uudenmallisen auran joka työntää hevosta sekä suihkuturbiinikoneen toimintaperiaatteen (propellit pysyy paikallaan mutta moottorikoppa pyörii niiden ympäri. Elämänsä loppuvuosina hän suunnitteli Teuvalle vanhusten sosialistista yhteisöä, vanhainkotia jota ei lämmitettäisi sisältä vaan seinien välistä.
Nyt jotain muuta etsiessäni käteeni osuivat Onni T Heinolan eräät noin vuonna 1985 kirjoitetut julkaisemattomat tekstit, hänen Joutsenlaulunsa. Ne on kirjoitettu mustekynällä merkillisesti taitetuille paperiarkeille. Koska en tähän hätään keksi niille parempaakaan julkaisukanavaa, kirjoitan ne ikäänkuin hänen testamentikseen kaksiosaisessa kirjoituksessa tähän. Kaikki hänen myöhemmät kirjoituksensa lienevät jo ajat sitten maatuneet kaatopaikalle:
I
”Oletteko kuulleet puhuttavan pohjolan valkoisesta valtakunnasta Ruusu-Ristin perustaja, johtaja aloitti viimeisen otsikon kirjassaan Suuri seikkailu. Se kirja oli Pekka Ervastin joutsen laulu.
Siinä kerrotaan kuinka ihminen saavuttaa ikuisen elämän täällä maanpäällä. Kuinka kuolema voitetaan ja rauhaa rakennetaan. Kun ihminen luopuu omasta vapaasta tahdostaan sukupuolipurkauksista kaikissa muodoissaan.
Rauha rakennetan kun ei tehdä pahalle vastarintaa vaan voitetaan paha hyvällä, Rakastamalla vihollisiaan ja rukoillaan niiden puolesta, jotka meitä vainoavat.
Olen näyttänyt esimerkkiä ollessani autokomppaniassa silloin kun suursuomea luotiin. Äänislinnassa minut vietiin vartiopaikalle, jossa oli Venäläisiä vankeja. Toista vartiomiestä vietiin toiselle puolelle huonetta.
Silloin kuulin sisäisen jumalani äänn: ”olenko minä veljeni vartia”. Minä sanoin, en ole. Ääni kuului, nyt sinulla on tilisuus jättää vartiopaikka ja lähteä omille teillesi.
Siitä paikasta lähdin ja vein kiväärin komppaniaan ja otin reppuni ja lähdin Vaasaan sisareni luo ja sieltä Jurvaan Herman Männyn luo, josta sain luettavakseni Helena betrovna Blavatskyn kirjan Salainen oppi, jota lueskelin yksinäisyydessäni koko talven. Enkä mennyt sotaan.
Sen jälkeen sain tuomion kolme vuotta kuritushuonetta, josta olin yhdeksän kuukautta, kunnes tuomioni purkautui Seinäjoen sotaoikeudesa. Tasavallan presidentin kehoituksesta.
Kun kaikki tekevät niin, niin maailmassa saavutetaan ikuinen rauha. Kun kukaan ei tottele eikä alistu kenenkään käskettäväksi. Vaan jos meitä pakotetaan kulkemaan peninkulma niin me kuljemme vaikka kaksi, mutta sen jälkeen olemme vapaat lähtemään omille teillemme.
Sillä ihmisten tappaminen ei kuulu meille. Ei kodin, isänmaan eikä uskonnonkaan puolesta. Sillä yhden ihmisen elämä on näitä arvoja arvokkaampi. Ihmiset jotka tappoivat sodassa lähimmäisiään, toisia, jäi heille kaikille omantunnon tuska ja menettivät sielun rauhan.
Jeesus näytti meille esimerkkiä antaen oman henkensä ristillä. Hän ei lähettänyt yhtään pahaa ajatustakaan niille jotks hänet ristiinnaulitsivat.
Hänen elämän oppinsa on siinä kun hän sanoi: ”Älä tee pahalle vastarintaa, vaan jos join lyö sinua poskelle niin käännä toinenkin poski.”
Tämä on koko kristikunnan kulmakivi, jolle meidänkin tulisi elämämme rakentaa. Antaa mieluummin oma henkemme uhriksi kuin riistää sitä toiselta."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti