Historiastani

Kiinnostuin linnuista noin 10-vuotiaana. Kävimme Rajamäen viinatehtaan jätevesialtaalla kaverini Heikkilän Erkin kanssa katsomassa kahlaajia. Allas haisi rankkitynnyriltä.

Asuin tuolloin jo Tampereella ja liityin heti oppikouluun päästyäni Tampereen lyseon luontokerhoon. Teimme yhden eräretkenkin Siikanevan kansallispuistoon hiihtäen. Reppuni painoi enemmän kuin minä ja kaaduin selälleni jo lähtömetreillä.

Siikanevan kansallispuistossa opin mitä tarkoittavat suomenkieliset paikannimet kuten mulkkujärvi ja juostenpaskattu.

Muutimme Kristiinankaupunkiin 1973, jonne isäni ryhtyi rakentamaan voimalaitosta, joka koskaan ei ole ollut käytössä mutta jonka avulla Pohjolan Voima saa ostettua halvempaa sähköä muilta sähköntuottajilta,

Lintujen suojelun lisäksi kiinnostuin laajemmin luonnonsuojelusta. Tilasin ja jaoin sellaisian lehtiä kuin Pehmeä teknologia ja Vaihtoehto ydionvoimalle. Mutta luonnonsuojelu sai minut kiinnostumaan myös ihmisyydestä.

Niinpä kun Eritreassa 1974 puhkesi sota vein tuntia ennen koulun alkua luokan ilmoitustaululle julisteen Biafran nälkäänäkevistä lapsista. Pakenin paikalta ja palasin luokkakavereiden kanssa kouluun nauramaan sille, että kuka idiootti tuonkin julisteen on kiinnittänyt. Liityin Amnesty internationaliin, mutta siihen aikaan olisi pitänyt osata lukea ja puhua englantia. Liityin prosenttiliikkeeseen.

Kävin Koijärvellä ihmettelemässä 1979 mitä siellä puuhataan. Mulla oli teltta ja kumisaappaat, Helsingistä tuli bussilastillinen nuoria, joilla ei ollut kumisaappaita, he halusivat lainata niitä saappaita minulta. Menin malliksi näyttämään miten patoa tehdään ja jouduin Uuden Suomen etusivulle.

Koijärveä seurasi Suomussalmen maanpuolustusleiri (Äiti Maan puolesta) jossa vihreää liikettä perustettiin ja Nordisk Samaktion, joka oli pohjoismaisten kollektiivien yhteisötapaaminen. Sinne muuan norjalainen anarkisti oli kaksi kuukautta kiskonut käsikärryillä vaimonsa kanssa pikkulapsiaan ja telttaa tromssasta Suomussalmelle. Hän myi minulle pamfletin: ”Koskaan niin suuri määrä ihmisiä ei ole kokoontunut yhteen niin hyvän asian puolesta kuin Alta-joen suojelussa ja epäonnistuneet niin täydellisesti”

Paljon myöhemmin liftasin Altaan ja kuulin että Tromssan anarkisti viettää nykyään aikaansa mielisiraalassa. Silloin kuitenkin keskusteltiin siitä mitä kommuunit voisivat yhdessä tehdä. Minä ainakin haluaisin auroja ja työkaluja, vastasi anarkisti.

Vuonna 1981 muutin Seinäjoelle. Tein pohjalaista kulttuurilehteä Lakeuden Kutsua, olin mukana perustamassa Seinäjoen Rauhankomiteaa ja järjestämässä Seinäjoen ensimmäiset rauhankulkueet joista supo kuvasi jokaisen osallistujan, niitä oli toisessa kulkueessa 1700.

Yli kymmeneksi vuodeksi menin kapitalismin palvelukseen, toimittajaksi ja toimitussihteeriksi pieneen vasemmistolaiseen maakuntalehteen kunnes lehti myytiin alta. Olin kirjoittanut luonnosta, luonnonsuojelusta, kulttuurista ja ihmisyydestä ja pakon edessä vaikkapa automainoksia.

Kävin Kaj Bärlundin kanssa suojelemassa Kyrönjoen ja Mikkelinsaaret, nykyisen Selkämeren Kansalluispuiston. Kirjoitin Vaasassa Suomen ensimmäisistä irakin kurdeista turvapaikanhakijoina vuonna 1986.

Ryhdyin kuvataiteilijaksi ja runoilijaksi. Vuonna 1998 sain tilaisuuden tehdä Suomen painavimman graniittiteoksen 155 000 kiloa punaista graniittia. Nimitin sen Kiviajaksi – Stone Age, mutta ideana oli ihmiskunnan historian muistomerkki 1900-luvun lopun teollisuusyhteiskunnasta ja tasapäisestä arkkitehtuurista tuleville sukupolville. Nyt sen päälle suunnitellaan 7-kerroksisia kivitaloja.

2000-luvulla olin olosuhteiden pakosta pitkään hiljaa. Pohjanmaalla olin toisinajattelija ja minua ei huolittu toimittajaksi mihinkään Ilkan omistamiin lehtiin. Ilkka omistaa täällä päin kaikki lehdet. 2009 menin facebookiin Ja perustin Pohjois-Kalotin Itsenäisyysliikkeen. Ideani oli huumorin keinoin jakaa luonnonsuojeluasiaa niillekin joita evvvk. Se oli menestys, parhaimmillaan lähes 400 jäsentä. Järjestimme itsenäisyyskonferenssinkin Himangalla. Julistimme Himangan itsenäiseksi valtioksi.

Jo PKIssa oli kskeisenä teemana myös vähemmistökansat niiden kulttuurin ja ”itsen'isyyden” suojelu. Mutta kun Soldiers of Odin syntyi entiseen kotikaupunkiini punaiseen Kemiin ja levisi sieltä entiseen kotikaupunkiini valkoiseen Vaasaan oli pakko tehdä jotain. Perustin humoristisen ryhmän LOL Dears of Odin -klovnit ylistaro Tampereen klovien innoittamana ja vakavamman Mieluummin otan naapurikseni turvapaikanhakijan kuin rasistin. Lisäksi edelleen on olemassa humoristinen PKI ja vakavampi Elämänsuojelijat.

Miksi kirjoitan kaiken tämän: koska viimeisen kuukauden aikana minua on syytetty sekä rasistisuudesta rasismin vastustajien seinillä että suvakkikusipääksi rasistien seinillä. Ja yritys on sanoa. Historia on johtanut minut tähän missä nyt olen. En pyydä anteeksi jos olen omaa mieltä.