Lähistöllä
asuvalla ystävälläni on perhoskammo. Perhoskammo saattaa ensi
kuulemalta naurattaa, mutta se on ihan oikea fobia, jolla on
tieteellinen nimikin: lepidopterophobia eli suomeksi perhoskammo. Sen
oireisiin kuuluu että varsinkin suuret perhoset pelottavat.
Ystäväni
soitti minulle eilen hädissään: "Voitko tulla pelastamaan,
keittiössäni on ISO perhonen. Minä pelkään kuollakseni hämähäkkejä ja
perhosia." Lupasin lähteä apuun heti, en nauranut. Jossain alitajuntani
hämärissä komeroissa piili mielikuva että perhoskammo on todellinen
fobia siinä missä itseäni ahdistava korkean paikan kammokin, joka saa
jalkani vapisemaan jo noustesssani tuolille seisomaan.
Otin
keittiön kaapista litran pakasterasian kansineen, vedin kumisaappaat
jalkaan ja riensin apuun. Kysyin missä päin hirviö oleskeli, kun
paniikissa oleva ystäväni tärisi olohuoneessa. Hän sanoi että näki sen
lähellä kattoa jääkaapin yläosassa.
Löysin syyllisen. Korkean paikan
kammostani huolimatta kiipesin keittiötuolille, otin perhosen
pakasterasiaan ja ujutin kannen päälle, ja vein ötökän ulos kuistin
portaalle.
Olin
arvaillut mielessäni matkan varrella mikä iso perhonen kyseessä oli ja
arvaillut lähinnä neito- tai amiraaliperhosta. Tämä oli kyllä iso, yhtä
iso kuin edellämainitut, mutta tuollaista perhosta en ole koskaan ennen
nähnyt. Päätin yrittää ottaa kännykälläni siitä valokuvan samalla kun
avasin varovasti kannen. Oletin perhosen lehahtavan välittömästi
vapauteen.
Mutta
ei, perhonen ei hievahtanut pakasterasian pohjalta minnekään. Otin
hätäisesti pari huonoa kuvaa, joista on vaikea selvittää lajia kun
siivet olivat supussa ja perhoskirjoissa perhosten siivet ovat aina
viuhkoiksi levitetyt. Ulkomuodon perusteella arvailin kiitäjää tai
kehrääjää.
Jätin
kannen auki perhosen lentää vapauteen ja kiirehdin rauhoittamaan
ystävääni. Rupattelimme siinä tunnin verran ja minä lähdin kuistille
tupakalle. Vilkaisin ohimennen säilykepurkin pohjalle ja perhonen
kökötti edelleen purkin pohjalla samassa asennossa.
Olisin halunnut
kuvan sen siivistä ja sain idean. Otan sen kotiperhosekseni siksi aikaa
että se lennähtäisi vaikka olohuoneeni ikkunaan ja saisin kuvan
perhosesta koko komeudessaan.
Näin
toimin. Vein perhosen kotiini, asetin purkin ikkunalaudalle ja aina
välillä kävin tarkistamassa tilannetta. “Kiitäjäksi” kyseessä oli kyllä
harvinaisen flegmaattinen yksilö.
Toin perhosen kotiin iltapäivällä.
Iltaan mennessä se oli jossain vaiheessa kiivennyt pakasterasian
yläreunalle ja aamulla näin sen siirtynen purkin toiseen kulmaan. Siinä
se nyt kököttää ja mököttää edelleen.
Onko
tämä kiitäjille luonteenomaista käyttäytymistä, vai onko perhoseni
jotenkin sairas, pohdin. Päätin ryhtyä ruokkimaan ja elvyttämään
perhosta vireämpään kuntoon. Kuumensin mikrossa tilkan vettä ja sekoitin
siihen niin paljon sokeria kuin veteen nyt yleensä saa sekoitettua,
sokerilientä. Kaadoin liemen kivennäisvesipullon korkille jäähtymään.
Kun
liemi oli jäähtynyt vein korkin varovasti pakastepurkille ja pudotin
sen keskelle rasian pohjaa. Onnistuin pudotuksessa niin hyvin että
korkki jäi pohjalle aiottuun asentoon, liemi pysyi korkissa.
Nyt
olen taas odotellut. Mutta sokeriliemen hajukaan ei saa perhosta
aktivoitumaan. Onko kenelläkään reseptiä siitä mitä voisin tehdä.
Ajattelin jo kesyttää perhosen kotiperhosekseni jota lennättäisin sitten
pihalla ohuen langan varassa kuin leijaa. Mutta ei noin kesyä perhosta
voi kesyttää.
Ja
osaako joku arvata mikä tuo perhonen voisi olla. Sen siivet ruumista
vasten ovat yhtä suipot kuin vartalo. Pää on keltaoransssi paksuhko
samoin kuin tumma vartalo. Siivet ovat harmaanruskeat, olen erottavinani
niissä pari pienehköä silmätäplää. Kyljissä tai supistettujen siipien
laidassa on leveä valkoinen raita. Se on heikosti karvainen, mielestäni
kuitenkin kaljumpi uin kehrääjä. Minusta se muistuttaa hiukan
mäntykiitäjää, mutta en tiedä miltä mäntykiitäjä näyttää siivet supussa
sivukuvassa, tai olisiko jokin muu kiitäjä?
Ja
ennen kaikkea. Mitenkähän minun tässä uudessa kotieläinhommissani
lopulta käy? Täällä on hallaa ollut jo monena yönä peräkkäin.
myöhäissyksy ja talvi lähestyy, en raaskisi sitä uloskaan lähettää
kuolemaan. Neuvokaa nyt joku hyvät kaverit miten saan perhoseni
elpymään, miten saan houkuteltua sen syömään ja mitä tuollainen perhonen
mieluiten syö?
