Työpäiväkirjaa 18.3.2014
Uni
Näin outoja unia. Unenpätkiä:
”Oliver Kohlenberg oli säveltänyt minun runoihini sinfonian.
Jokaisessa nuottivarressa oli kuusi nuottia. Minun piti soittaa puhelimella
nopeasti siitä sinfoniasta teatteriryhmälle kun ensi-ilta oli seuraavana
päivänä.
Kun yritin soittaa Jarno Tiihonen vastasi. Ihmettelin miten
se on mahdollista, kun en näppäillyt puhelimeen kenenkään numeroa vaan se
ilmestyi valmiina näytölle löytämästäni prepaidista.
Olin jossain virastossa. Selitin ongelmaa portaita alas
tulleelle miehelle. Hän kuunteli ja kyseli asiasta kaikenlaista. Kun olin
hänelle aikani selittänyt ja vastaillut kysymyksiin, hän sanoi ettei ymmärrä
näistä asioista yhtään mitään. Että pitäisi kysyä joltain joka tietää jotain.
Sain kuulla että jossain sähkölinjassa oli sattunut sellainen
vika, että sähkö oli siitä linjasta hävinnyt kokonaan kummallisesti. Ikään kuin
pulssi olisi kadonnut kokonaan ja kaikki informaatio siinä mukana. Se muistutti
sydänkohtausta sähkökentässä.
Kysyin millaisia vahinkoja tämmöisestä sähköhäiriöstä voi
tulla. Sain vastauksen: ”Emme tiedä. Voi olla että ei mitään tai voi olla
vaikka mitä. Sitä on vaikea tietää, kun nämä ovat hyvin harvinaisia. Näiden
harvinaisuutta voisi kuvailla siten, että yhtä mahdollista on ratakiskon
putoaminen kerrostalon katolta sinun päähäsi.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti