5 runoa

I

Valon syksy
on hiljaista poismenoa
joka saa trubaduurit
kokoamaan soittimensa
ja kulkemaan
läpinäkyvien ovien läpi

II

Viimeinen helmenpyytäjä Pohjolassa
tavattiin hukkuneena tämän vuosisadan alussa.
Nyt rannoilla kaikki on hiljaista
       (taivutettaessa lasisauva murtuu
        ja viiltää sormeeni syvän haavan)
ja sydämessäni laajenevat
                             kylmät väreet.


III

Metsänreunassa näin
miten punatulkku oli lentänyt lankaan
       (maassa tukko pörhistyneitä höyheniä).
Akvaariossa ei enää uinut kaloja,
kasvit olivat käyneet limaisiksi,
vesi ruskeaksi
                              ja haisi.

IV

Magdalena, joka kevein askelin
ennen joka päivä kulki maitokaupan kulmasta
kadun yli,
on käynyt jo kankeaksi kuin lauta
ja lakannut kävelemästä
        (sylkemästä kuolleiden kissojen päälle).

V

Minä rakennan surullisen talon
lammen rannalle, yksinäiseen metsään.

Mietin kenet saisin asumaan talooni,
ihmisiä ei näy.

Ruoho kasvaa, kivijalat sammaloituvat,
talo näyttää autiolta.

Minä vanhenen, lopulta huomaan
tehneeni turhaa työtä.

Metsä on yhä yksinäinen, syvällä
lammen vedessä ui yksinäisiä kaloja.


(1970- luku ?)