keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Virtaavan veden musiikkia


Gary Snyder: Virtaavan veden musiikkia
Valitut runot 1957 – 1992
105 s. Suom. J.K. Ihalainen
Palladium-kirjat 1994

Otteita kirjasta/Pitkä läpileikkaus:

Esipuheesta kirjaan No Nature 1992:

Mikä on läheistä? Jalat ja kädet, mietteiden, tietojen ja muistojen sekoitus; keittiö ja vuodevaatteet. Ja oma kieli. Miten ihanaa on syntyä Amerikkalaiseksi Puhujaksi, olla todella jonkin maankolkan ”paljasjalkainen”.


Minä kumarran myös alkuperäiselle amerikkalaiselle laululle, tarinalle ja elämänmuodolle; lännen vanhojen metsien itsepintaiselle kasvulle ja Tyynen meren rannikon lumisille vuorenhuipuille, sekä eräille suurille opettajille.

Motto:
”Kun elämä oli täyttä
ei ollut olemassa historiaa.”
Chuang Tzu


Näkymä syksyiseltä vuorelta

Alhaalla laaksossa savuinen sumu
kolme päivää hellettä, viiden sadepäivän jälkeen
pihka kimmeltää jalokuusen kävyissä
nuorten hyttysten parvet
yli kallioiden ja niittyjen.


Heinää hevoselle

”Ensimmäisen kerran liikuttelin heinää
seitsemäntoista iässä. Sinä päivänä ajattelin
että varmasti ottaisi päähän
tehdä tätä koko elämäni.
Ja piru vieköön, juuri sitähän
minä olen koko elämäni tehnyt.”


Vihreä oksa

”Tulet elämään neliskanttisissa
harmaissa taloissa karussa maassa
ja noista neliskanttisista harmaista taloista
huolimatta tulet nääntymään.”
-Juomavettä. Kuka näkikään ilmestyksen
maapallon korkealla ja yksinäisellä keskipisteellä:
Hullu Hevonen
meni katselemaan Aamutähteä
ja nelijalkaiset ihmiset, ryömivät ihmiset
seisovat ihmiset ja lentävät ihmiset
tietävät kyllä miten puhua.


Tämä runo on karhulle

Muut kaikki olivat jo lähteneet
karhunvatukkapensailta, mutta eräs tytöistä
kaatoi korinsa ja kokosi marjojaan
pimeässä.
Pitkä mies seisoi varjossa, otti häntä kädestä
vei hänet kotiinsa. Hän oli karhu.
Talossa vuoren juurella
tyttö synnytti sukkelia tummia lapsia
joilla oli terävät hampaat, ja eleli vuoren
luolassa monta vuotta.


Nyt kerron myös millä ravinnolla
me elimme tuohon aikaan


Miten ylimaallista

Yksi käsi ylös, toinen käsi alas
”Minä yksin olen kunnioitettu”
Buddhan syntymä.
Ja koko maailmanjärjestys vavahti.
”Jos tuo vauva tosiaan sanoi noin,
minä revin hänet kahtia ja heitän koirille!”


John Muir Ritterin vuorella

Huomasin äkkiä olevani uuden vaiston
vallassa. Särkeviin lihaksiini
palasi jälleen voima, jokainen rako ja särö
kalliossa näkyi kuin mikroskoopissa,
jäseneni liikkuivat sellaisella varmuudella
ja tarkkuudella ettei sillä voinut olla
mitään tekemistä minun kanssani


Öljy

laiva polttaa tulipesäsydäntään
laskimot täynnä höyryä hermoradat kuparista
vapisee ja hieman mutkittelee ja aina kulkee -
rungon kevyt heilahtelu ja turbiinin
syvä tärinä jalkojen alla.


teksti

Aamuyöstä satoi.
Me nukuimme mudan ja tuhkan seassa,
heräsimme aamun sarastaessa, tuli oli sammunut.
Taivas oli pilvetön, näimme
aamutähden viimeisen pilkahduksen


myytti

Pilvi mutisee
vuoret ovat sinun mielesi.


Joulukuu Yasessa

Tunnen itseni muinaiseksi, ikään kuin
olisin elänyt monta elämää.
Enkä tule koskaan tietämään
olenko hullu
vai olenko tehnyt
niin kuin karmani vaatii.



Kaikki pimeän tunnit kaikkialla korjaavat
ja oikovat ihmisten puheita
ja tuottavat hilpeän aamun -


Läpi savuaukon

I

Tuli on tikkaiden juurella. Tuli on keskellä. Seinät ovat pyöreät. On myös olemassa toinen maailma tämän maailman alapuolella tai sisällä. Tie sinne kulkee savun läpi. Ei ole välttämätöntä miettiä yhteyksiä.


II

Ulos kivasta tulevat
naamiotanssijat
tasankomiehet
tasankomiehet menevät maan sisään.


ihmisen juottamia
maanalaisia tunneleita
luisevia kuonan jumalia
isoäiti marjoineen
ulos
läpi savu aukon.


Palava saari

Käännettyämme pellon
anna maukkaiden perunoiden kasvaa.
Ja istuttuamme yhdessä alas mielemme mukaan
mietiskelemään Dharmaa
tuo mukanasi kukka ja hohde.
Anna meidän kaikkien nukkua rauhassa yhdessä.


Vallankumouksen vallankumous

Jos kapitalistit ja imperialistit
ovat riistäjiä, ovat massat työläisiä.
Ja puolue
on kommunistinen.

Jos sivilisaatio
on riistäjä, on massat luonto.
Ja puolue
on runoilijat.

Jos abstraktinen järkiperäinen äly
on riistäjä, on massat alitajunta
ja puolue
on yogit.

Ja VALTA
tulee mantrojen siementavuista.


Virtaavan veden musiikkia I

istuin kalliolla auringossa
katsellen vanhaa petäjää
aalto pyyhkäisi häikäisevän valkean
joenhiekkaan.


Virtaavan veden musiikkia II

Puhdas virtaava virta
puhdas virtaava virta

Sinun vetesi on valoa
minun suussani
ja valoa minun kuivalle iholleni


Rakkaus

Naiset jotka valvoivat koko edellisen yön
lentokalaa punniten ja peraten

Laulavat rakkaudesta.

Uudelleen ja uudelleen,
laulavat rakkaudesta.


Sivistys

Maailma on menossa helvettiin kaikkine
kylineen ja valtateineen.
Villit ankkaparvet eivät
ole entisenlaisiaan.
Visentit ovat tulleet harvinaisiksi.

Hae minulle minun sulkani ja meripihkani


Pitkät hiukset

Hirvi ampuu ihmisen, jonka jälkeen ihmisen on nyljettävä Hirvi ja kannettava sen liha kotiinsa ja syötävä se. Sitten Hirvi on ihmisen sisällä. Hän odottaa ja piileksii siellä, mutta ihminen ei sitä tiedä. Kun kyllin moni Hirvi on miehittänyt kyllin monta ihmistä, iskevät he kaikki yhtäaikaa.

...

Tie länteen, maanaliseen

kaikki suomalaiset mokkasiineissaan ja
päässään suippokärkiset valkopilkkuiset lakit,
verkolla kalastaen, ansoja virittäen, saunoen,
laulaen kädet yhteenliitettyinä, keinuen
penkillä edestakaisin, silmissä
rakkauden pilke

Björn – Braun – Bear – Karhu


Menin Maverickin baariin

Me lähdimme – valtatien päälle -
vanhojen tähtien alle -
jyrkänteiden varjossa
palauduin omaksi itsekseni,
oikeaan työhön, siihen
”Mikä on tehtävä”


Kylpy

Pilvi taivaalla. Tuulessa huojuvat männyt.
Pieni puro solisee upottavalla niityllä

tämä on meidän ruumiimme.

Tuli sisällä ja kiehuva vesi kiukaan päällä
me huokaisemme ja tulemme alas lauteilta
kietaisemme pyyhkeen vauvojen ympärille
astumme ulos,

musta yö, kaikki tähdet.


Kulotus

Tuli on vanha tarina.
Minä hakuaisin
talonpoikaisjärjellä
ja kunnioituksella luonnon lakeja kohtaan
auttaa maatani
kuumalla puhdistavalla
kulotuksella.


Suuri Äiti

Eivät kaikki jotka kulkevat

Suuren Äidin istuimen editse

pääse ohi pelkällä tuijotuksella.


Erämaan Kutsu

Kaikki nämä amerikkalaiset
lentävissä taivaskaupungeissaan
pumppaamassa myrkkyjä ja räjähteitä
ensin Aasiaan
ja sitten Pohjois-Amerikkaan,

sodassaan maapalloa vastaan.
Kun homma on hoidettu ei ole
paikkaa maan päällä

Kojootin piiloutua.


Valon käytöstä

Se lämmittää luitani
sanovat kivet

Minä otan sen sisääni ja kasvan
sanovat puut
lehdet ylhäällä
juuret alhaalla

Laaja epämääräinen valkeus
kiskoo minut yöstä ulos
sanoo pakeneva yöperhonen


Äiti Maa: Hänen valaansa

Pohjois-Amerikan, Kilpikonnasaaren,
ottivat miehittäjät
jotka käyvät sotaa ympäri maailmaa.
Nouskoot muurahaiset, nouskoot kiduskotilot, saukot,
sudet ja hirvet ja ottakoot pois antimensa
noilta robottikansoilta.

Yhteishenkeä. Ihmiset.
Seisovat Puuihmiset!
Lentävät Lintuihmiset!
Uivat Meri-ihmiset!
Nelijalkaiset, kaksijalkaiset, ihmiset!


Peruskallio

kosketus joka melkein menee ohi -
silmäysten pensaikko -
pienet askeleet -
jotka lopulta tallaavat
kovaa maastoa.
Pilvi kiemurtelee ja sumuuntuu
kerääntyy savensiniseen
kesäisen sateen ukonsalamoina.


Huomisen laulu

Kilpikonnasaari palasi
ystäväni nakutti auki kuivaneet kojootin ulosteet
sisältä löytyi maaoravan hammas
johon hän teki reiän, ripusti sen
kultasormukseen
ja korvaansa.


Mitä tapahtui täällä ennen

nyt

ilmavoimien suihkukoneet
matkaavat koilliseen, jyristen
joka aamu. Poikani kysyvät, keitä nuo ovat?

ME TULEMME NÄKEMÄÄN
KUKA TIETÄÄ
MITEN ELETÄÄN

Sininärhi rääkäisee männyn latvasta.


Kohti huippua

I

pyydystää tulen, jatkaa matkaansa
euraasian tundran porolaumat
ommeltu nahkavaatetus, mammutin
kylkiluista kasattu asumus.

Biisoni, karhu nyljetty ja paloiteltu
avaa eläinten rintakehät ja vatsat, pääkallot
ruhot aivan kuin omamme -
piirokset kallioissa.


III

verkot ovat solmuja täynnä
iho on rajavartija, turkisvuota lainattua lämpöä;
jousi on raajan vipu tuulessa
jättiläismäinen keskikaupungin rakennus
on pystyyn nostettu joenuoma.

lietepolut. ”vaivalloiset ja monimutkaiset tiet
kuljettamaan ravinto seittien läpi.”


IV

Kaksi puunkaatolaulua

Metsänhoito. ”Kuinka
monta ihmistä
kaadettiin
Vietnamissa?”

Avohakkuu. ”Toiset
olivat lapsia,
toiset ylikypsiä.”


Ilman

luonnon
hiljaisuus
sisällä.

Voima sisällä.
Voimaa

ilman.


Lapsille

Kiivetäksenne näitä tulevia vuorenhuippuja
yksi neuvo sinulle,
sinulle ja lapsillesi:

pitäkää yhtä
tutustukaa kukkasiin
tulkaa valoksi


Lew

”Tulin vain sanomaan
opeta lapsille kiertokulusta.
Elämän jaksoista. Kaikesta muusta kiertokulusta.
Niistä on kaikessa kysymys, ja tämä kaikki
on unohdettu.”


Runoilijoista

Mielen runoilija
pysyttelee talossa.
Talo on tyhjä
eikä siinä ole seiniä.
Runon
näkee kaikilta sivuilta,
kaikkialla,
kerralla.


MAA on meidän äitimme ja mies ja nainen menevät suoraan hänen luokseen, tarvitsematta välittäjää.
ILMA on meidän hengityksemme, henkemme, inspiraatiomme: virta josta tulee puhetta kun sen virittää. ”Kiertyä takaisin samaan työntöön”, sanovat japanilaiset; Fushi, bushi, Trkoittaa myös solmua, kehrää, laulua.
TULI tarvitsee polttoainetta ja sydämen polttoaine on rakkaus. Rakkaus joka panee runouden leiskumaan ei ole pelkkää kevään vihreyttä, vaan nostaa ikivanhoista verkoista myötätunnon ja erotiikan tekoja, jotka on varastoitu olemassaoloomme, jotka ovat geeneisssämme ja unissamme, fossiilirakkaus – hyvin hauras nimitys sille syvälle haudatulle ilolle joka puhkeaa ajateltuna kukkaan
VESI on luominen, muta jossa ryömimme; vuorovesien huuhtoutuminen soluissa. Veden runoilija on Luoja. Hänen kalligrafiansa ovat raiteet, juovat ja jäljet joita me elävät olennot jätämme toisiimme: maailmaan: hänen runoissaan.

Kirveenvartta

Opettajani Shih-hsiang Chen
käänsi tämän vuosia sitten
ja ymmärrän: Pound oli kirves,
Chen oli kirves, minä olen kirves
ja minun poikani on kirveenvarsi, joka
pian saa muotonsa, malli
ja työkalu, kulttuurin kädentaito,
näin me etenemme.


Katse menneeseen

Eräänä kesänä
vaelsin kahdesti ylös Piuten vuorelle,
raivausryhmämme leiri oli Bear Valleyssa.
Sain ensimmäisen kerran tuntuman moottorisahaan
kaataessani puita leirin kokille.
Piutevuorella. Ja tähyilin Sawtoothsin
vuorenharjalle itään.


Kolme peuraa yksi kojootti
juoksevat lumessa

Ensin kolme peuraa loikkii ohi
ja sitten kojootti viuhahtaa perään
häntä jäykkänä

seison hetken mykistyneenä kaksi sekuntia
puiden ja lumen puhdas mustavalkoisuus

Kojootti on palannut!


Pieniä lauluja Gaialle

haukka sukeltelee ja kaartelee
suolarämeen yllä

oi, tämä hidasliikkeinen järjestelmien
järjestelmä, pyörittää ja kääntää

heinäsirkkamies ajaa autollaan läpi.

Mitä minä olen oppinut

Mitä minä olen oppinut paitsi
käyttämään työkaluja oikein?

Kovien miellyttävien töiden
väliset hetket

Istun vaiti, juon viiniä,
ja mietin omiani
kuivia kannikkamietteitäni.


Dillingham, Alaska, Pajubaari

Kaikki uudet laulut.
Maailman työläisten baareissa.
Tehtyäni työpäivän maansiirtokoneella. Rekan
hurinan vaiettua.
Karibu pääsee livahtamaan
etummaiset koivet ensin
lämpimän öljyputken alla jumissa -


Vanha Luonnotar

Vanhalla Luonnottarella
on luonnollisesti kassillinen luita
kätkettynä jonnekin.
Kokonainen huone täynnä luita!

Karvat ja ruston muruset
kylvettynä metsiin.

Kettu näykkii karvoja ja hammasta.
Näkinkenkäkasa
luunsiru joentörmällä.

...

Wren-Kanjoni

Me melomme eteenpäin, huopaamme, käännymme
kiepumme läpi pyörteiden ja aaltojen
kirnuavan vedenvaahdon portaille.
kaiken jylinän yllä
kuulemme Wren-kanjonin laulun.


Hirvipolut

Olen seurannut kapeita mutkittelevia harjanteita,
terävähuippuisia ja pykäläisiä
kuin rikkinäinen katkaisusaha
poikki koko Hirvimaailman katon
pitkin muinaista vaelluspolkua,
ylittäen hulluna kalliot ja tomun ja lumen -
keveästi laskeutuen poikki ylängön niittyjen,
ilma täynnään lupiinin tuoksua,
ilma täynnään Hirvenlannan hajua,
ilma täynnään lyhytikäisten
hentojen alppikukkasten tuoksua.


Merimiehen laulu

Tänään olin töissä syvissä pimeissä tankeissa
ja kiipesin kannelle katselemaan merta:
lokit ja suolaiset aallot keinuivat ohi,
ja Arabyn vuoret.

Minä olen seilannut yksinäisiä valtameriä
ja kulkenut yksinäisissä kaupungeissa.
Olen oppinut paljon ja menettänyt paljon,
ja todistanut että maapallo on pyöreä.


Vulture Peak

Kaikki pojat ovat kokoontuneet sinne
vulture Peakille, korkeaan ilmanalaan
katsomaan miten kierto kulkee
aivoista kiveen, kivestä maahan,
kierrossa rakkaus ja viisaus ovat samanarvoisia,
mutta jakautuvat valon tavoin esittääkseen näytelmän,


Vuodet

Uusi ruoho kasvaa
läpi tammenlehtien ja männynhavujen
me istutamme muutaman puun lisää
ja katselemme miten yötaivas
vaihtaa väriään.


Salaista tietoa

Elämä mennyt sen etsimiseen
kuin mato mullassa,
kuin haukka. Vangiten lankoja
luonnostellen luita
arvuutellen minne tie johtaa.


Arktos

Sateenkaari kimaltaa pääskysistä,
mutkittelevista kurjista.

Jääniityt ja luminiityt soivat
hänen saapuessaan pitkin sateenkaaren siltaa

Vuorten Ilo
”Suuri Naaras Karhu”


Miten runo tulee minulle

Se tulee kompuroiden yli
kivenlohkareiden yöllä, se pysyttelee
pelokkaasti leirituleni
ulottumattomissa
menen tapaamaaan sitä
valon reunalle


Kiivetessäni Sierra Matterhornia

Vuorijono toisensa perään
vuodesta toiseen vuodesta toiseen.
Olen yhä rakastunut.


Hiki

Alasti leppoisaa, niukasti pelkoja,
voimakas sielu, ei peiteltävää,

tämä elämä:
me tulemme kyllin vanhoiksi
ja lopulta nautimme siitä!
Tapaamme ja hikoilemme
tuulisella rannalla.


Kusiwoqqóbi

Aurinko väkehtii vulkaanilasissa,
tuuli sadoilla vuorenhuipuilla,
pilkon puita, haistelen kaarnaa,
luulin kuulevani ”Kusiwoqqobi”
pehmeän äänen etäällä

tomusta, tuulesta.


Rakentamista

Nyt Persianlahden vuonna
valheiden ja rikosten vuonna jota Hallitus nimittää
hyveiden vuodeksi.
Tämä tanssi Aineen kanssa
jatkuu: rakennuksemme ovat tukevia
elää, opettaa, istua,
istua niin että kuulee kellon soiton -
tämä on historiaa. Tämä on historian ulkopuolella.


Väreilyä pinnalla

Laahaava sulka aalloilla -
ryhävalas hyppää pintaan
nielaisten sillin
- Luonto ei ole mikään kirja, vaan tapahtuma
vanha ylevä kulttuuri

Alati tuoreita tapahtumia
raaputetaan esiin, pyyhitään pois. Ja käytetään
käytetään uudelleen -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti