keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Eksotiikkaa ja kylähulluutta


-->


(Omistettu ITE-taiteilija Edwin Hevonkosken muistolle)

Pian kymmenen vuotta sitten ajelin autolla Sevettijärven maisemissa. Pusikosta pölähti tielle kaksi liftaria. Otin kyytiin.

Liftarit olivat ranskalaisia. Mukanaan heillä oli ennen sotia tehty maantiekartta, jonka mukaan Lapissa oli vain kolme tietä. Sen mukaan he olivat vaeltaneet. Osuivat onneksi maantielle (jota heidän kartassaan ei ollut) ja eteeni.

He olivat etsimässä saamelaista alkuperäiskulttuuria. Ajoin heidät Sevettijärven kylään, jossa kolttakeskuksen muodostaa kaksi nykyaikaista rivitaloa. Vein Ivaloon matkahuollon baariin ja sanoin, että puolet porukasta on alkuperäiskansaa. Loput ovat lantalaisia ja turisteja.

Ranskalaiset olivat silmin nähden pettyneitä. Neljän tuulen lakkia ei näkynyt kenenkään päässä, Hankkijan lippalakkeja kyllä. Niinpä käytin liftarivieraitani saamelaismuseossa, joka ei ollut kovinkaan kummoinen nähtävyys. Siidaa ei silloin vielä ollut.

Turistit halusivat ostoksille Kaamasen kaupunkiin! Arvelin että tokko siinä kaupungissa on kauppaakaan (on kylläkin). Jätin heidät Ivaloon ihmettelemään.

Se mikä joka vuosi Lappiin turisteja vetää, on myytti pohjoisen eksotiikasta. Siitä voisi matkailuväki ottaa oppia etelämpänäkin. Jos jotain eksoottista Suomi-kuvaa etsitään, se löytyy kalevalaisesta perinteestä, kylähulluudesta ja ITE-taiteesta.

ITE-taidetta kansainvälisille kentille markkinoinut valtakunnanhullu taiteilija Erkki Pirtola uskoo, että juuri näissä lähes joka kylästä löytyvistä yksityisajattelijoista saataisiin Suomen kulttuurivientiin voimavirtainen generaattori.
”Miksi jollain EU-tuella pitäisi viedä Suomesta Eurooppaan Euroopasta tänne virranneita taidesuuntauksia”, Pirtola kyselee.

Uskon, että Pirtola on (ainakin osittain) oikeassa.

Suomi on eksoottinen maa, josta matkailijatkin etsivät myyttiä, eivät todellisuutta. Se myytti löytyy Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä, Haavikon Rauta-ajasta, Kaurismäen elokuvista ja Värttinän musiikista. Eteläpohjalaisella hulluudellakin olisi varmasti markkina-arvoa.

Kansan itsenäisyys on sen omassa kulttuurissa. Kansainvälinen taide tulee toimeen omillaan. Jos tulee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti