Richard Long ja kävelemisen taide

Richard long: Walkingh a Line in Peru, 1972
I
Richard Long (s.1945) on englantilainen käsitetaiteilija ja brittiläisen ympäristötaiteen pioneereja. Hän edustaa yhdessä toisten tunnettujen englantilaisten ympäristötaiteilijoiden Hamish Fultonin ja Andy Goldswothyn kanssa ympäristötaiteen pienimuotoista maanläheistä linjaa, jos akselin toisessa päässä on amerikkalaisen maataiteen kaivinkoneilla ja puskutraktoreilla, ympäristöä maanmuokkauksella ja teknologian keinoin toteuttava suureellinen linja, jonka edustajia ovat vaikkapa Robert Smithson ja Alice Aycock, joiden teoksia on nähty suomessakin - tai mikseipä vaikka oma Kiviaika-Stone Age -ympäristötaideteokseni Kemissä.

Longin teoksissa keskeisintä, sen käsitteellinen ydin, on käveleminen ja kartat. Long käyttää geometrisia perusmuotoja, kuten muun muassa maagisia ympyröitä, spiraaleja, viivoja tai viivastoja. Oleellisinta on kuitenkin, että hän kävelee. Siinä hän on Henry David Thoreaun "kävelemisen taidon" ideologisilla linjoilla.

II
"Longille keskeistä on käveleminen - metaforiset vaellukset ja muut karttaan liittyvät teokset. Long toteutti ensimmäisen viivakävelyn "A Line Made by Walking" vuonna 1967, minkä jälkeen hän on työskennellyt systemaattisesti. Long matkustaa harvaanasutuille seuduille ja tekee luontoon teoksia kävelemällä ja veistoksia paikallaolevista materiaaleista. Kokemuksen välittämisen osana ovat myös valokuvat ja tekstit."

Näin kuvailee Wikipedia Richard Longin taidetta. Haluaisin tehdä ansiokkaaseen mutta lyhyeen esittelyyn eräitä lisäyksiä ja täsmennyksiä. Long on vuodesta 1967 tehnyt kävelemisen filosofiaan liittyviä teoksia eri puolilla maapalloa. Hän on kävellyt muun muassa Perun Andeilla, Afrikan Kilimanjarolla, Britannian Wiltshiressä, Stonehengen liepeillä, Arizonan autiomaassa, Bolivian vuoristoissa, Australian aavikolla, Kanadan preerialle, Japanin Honshun metsissä, Islannin laava-alueilla, Alaskassa, Sveitsin Alpeilla, Ladakhissa Intiassa, Nepalissa Himalajalla, Afrikan Malawissa, Fuji-vuorella Japanissa, Suomen Lapissa 1983, muun muassa. Muun muassa, sillä kävelyreittejä on toistaiseksi kertynyt satoja ellei tuhansia, mutta jo kyseinen luettelo osoittaa, että paikat on tarkkaan harkittu.

Long kävele useimmiten suoria linjoja, linjat määritellään etukäteen karttojen avulla. viivojen lisäksi Long kävelee myös muita geometrisia perusmuotoja, neliöitä, ympyröitä, spiraaleja jne. "Varsinaiset taideteokset" Long toteuttaa matkan varrella, itse kultakin paikalta löytämästään materiaalista kuten kivistä tai oksista. Teokset noudattavat jälleen maagisia perusmuotoja. "Teokset ovat tulosta pysähtymisestä ja paikalleen asettumisesta: jokainen sen paikan merkkinä, joka oli maailman keskipisteenä silloin kun hän oli täällä." Kävelyssä matkan lisäksi myös käytetyllä ajalla on usein merkittävä osuus teoksen toteutuksessa.

Longin vaikuttavimpia teoksia on omasta mielestäni "Walking a Line in Peru, 1972", kilometrien mittainen kävelty polkulinja Andien ylätasangolla kohti tiettyä pistettä kahden vuorenhuipun välissä. Wiltshiressä hän käveli keskikesän päivän kävelyn Stonehengen auringonnoususta Glastonburyn monoliitin auringonlaskuun 45 mailia aurinkoa seuraten.

III

Long kävelee yksin, matkan varrella reittiin kävellyt polut, kivi- ja risuteokset jäisivät ilman katsojia, ellei Long dokumentoisi teoksiaan valokuvin ja kirjallisin tekstein. Ulkotilaan toteutetut teokset Long julkistaa näyttelyissä valokuvina ja muina teosdokumentteina. Long toteuttaa myös samoihin materiaaleihin ja ideoihin pohjautuvia tilataideteoksia, jollainen oli nähtävissä myös Porin taidemuseossa 1986, ilmeisesti Longin Lapissa muutamaa vuotta aiemmin suorittaman kävelyn seurauksena.

Richard Longin taidetta voisi nimittää ekologiseksi sanan äärimmäisessä merkityksessä. Ekologinen jalanjälki pelkästään suoran linjan kävelemisestä on lähes nolla. Mitä nyt kengät kuluvat, jokunen kivi (yleensä noin 1000 kiveä) tai risu siirtyy toiseen paikkaan, jokin polku saattaa syntyä. Toivon kuitenkin vilpittömästi, että Long jaksaa jatkaa kävelyjään vielä pitkään tulevaisuuteenkin.

(JK. No sitä en varmuudella tiedä, lentääkö hän Himalajalle, Kilimanjarolle, Japanin Honsuun tai Andeille sun muualle, mutta luultavasti kyseiset lentokoneet lentäisivät reittejään ilman Richard Longiakin.)