Kirjoja hyllystäni: Esko Sarkkinen: Lumi

Esko Sarkkinen
Lumi
Otava 1994

Tätäkään kirjaa ei tietenkään ole hyllyssäni. Koska koko Seinäjoen kaupunginkirjasto on muuton vuoksi suljettuna ja lainaussakkojeni vuoksi olen edelleen muutenkin karenssissa enkä voi tarkistaa näin ollen muistikuviani itse kirjan tekstistä, tyydyn kuvailemaan kirjan eli tapahtuman taustaa.

Vietin 1990-luvun puolivälissä kuukauden verran Porvoossa mm. Kittilän intiaanileirillä majailleen kuvataiteilijaystäväni Marja Hallenin luona Porvoossa. hänen kauttaan ajauduin kuvataiteilija Carolus Enckellin näyttelyn avajaisiin, joihin Enckellin siivellä saapui myös mielenkiintoinen henkilö: Viipurissa syntynyt kuvataiteilija ja kosmopoliitti Esko Sarkkinen. Noin vuotta aiemmin häneltä oli ilmestynyt romaani Lumi.

Avajaisten tiimellystä välttääkseni päädyin keskusteluun harmaapartaisen Esko Sarkkisen kanssa. Sarkkinen ryhtyi kertomaan elämäntarinaansa. Helsingissä aikansa elettyään, siihen elämänmenoon jostain (ymmärrettävästä) syystä kyllästyttyään hän oli vastoin päinvastaista muuttoliikettä hän oli ottanut suunnan pohjoiseen.

Sarkkinen oli vuokrannut Inarinjärven saaresta mökin, ryhtynyt erakoksi ja elellyt saaressa vuoden yksinään, vain kerran viikossa saaressa käväissyt postivene yhteysvälineenä maailmaan, kalastellut ja ajatellut omiaan.

Tämä ei kuitenkaan Sarkkiselle riittänyt, tai voisiko sanoa näin: Inarinjärvikään ei ollut riittävän kaukana niistä asioista, joista hän halusi etääntyä. Niinpä hän pakkasi reppunsa ja siirtyi Huippuvuorille. Huippuvuorilla Sarkkinen vietti toisen vuoden, kylmyydessä ja kylmyyttä vesiväreillä maalaten, tärpätti veden sijasta (koska se jäätyisi) pensselinkasteluaineena.

Kun Sarkkinen kerran oli lähtenyt maailmaa kiertämään, hän päätti saman tien kiertää aikansa kuluksi maailman ympäri. Tähän maailmanympärikierrokseen kului aikaa noin 5 vuotta. Vaikuttavimpana Sarkkisen omaan mieleen kuitenkin jäivät huippuvuoren maisemat ja siellä vietetty aika, niinpä hän siltä kierroltaan Helsinkiin palattuaan kirjoitti omaelämäkerrallisen "romaanin" (sillä niin se kirjastoissa luokitellaan) "Lumi".

Tapasin siis Esko Sarkkisen hieman kyseisen teoksen ilmestymisen jälkeen, enkä ollut moisesta kirjasta koskaan kuullutkaan. tuskinpa on kovin moni kirjallisuudenystävä kuullut vieläkään. Googlehaulla huomasin kirjan kuuluvan muun muassa pohjoisen eräkirjallisuuden joukkoon, vaikka itse kirjassa ei ammuta yhtään eläintä. Ennemminkin se on kappale taiteilijan omaelämäkertaa hieman samaan tapaan kuin eräät Hessen kirjat (esim. Kylpylävieraana Badenissa) tai James Joycen "Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta" ovat.

Kuvataiteilija/kirjailijan itsensä tavattuani päätin tietenkin välittömästi etsiä käsiini myös kyseisen kirjan. Lukukokemuksena minulle, joka myös olen aina mieluummin vaeltanut kohti pohjoista kuin etelää, teos oli riipaiseva ja huikea näky oleilemisesta ja olemisesta ihmisen elämän äärimmäisissä olosuhteissa, Huippuvuorilla, lasinkirkkaan kylmyyden maailmassa, loputtoman jäätikön, jääkarhujen ja siellä selviytyvien melko vähälukuisten ihmisten maailmassa.

Sarkkiselle tämä maailma on kiehtova, outo ja välillä pelottavakin. Hän on muukalainen joka ei ole tottunut selviytymään aivan kuten paikalliset selviytyvät. Hän kuitenkin maalaa, akvarelli maalaustelineessä, ulkoilmassa, yli 20 asteen pakkasessa kyseiseen tärpättialkoholinesteeseen pensseliä välillä kastaen akvarellejaan, kädet kohmeessa, inspiroituneena, kunnes havaitse pensselin pudonneen kohmettuneesta kädestä jo joitakin aikoja sitten.

Paikallisten varoituksista hän lähtee etsimään jääkarhuja moottorikelkalla yksin, joutuu moottorikelkan jäälakeudelle uuvuttua kuolemanvaaraan, josta hänet lopulta paikallisen yhden hengen etsintäpartion toimesta meille outoon sävyyn pelastetaan. Sanotaan nyt vaikka lappilaiseen tyyliin: "Tulin vaan tässä ohiajaessa kattomaan ettei sulla täällä mitään hätää ole."

Mutta kuten sanoin. Kirjaa minulla ei ole tätä kirjoittaessa käytettävissä. Sen saa jokainen lainata kirjastosta tai ostaa lukeakseen itse. Se kertoo taiteilijaelämästä, taiteen tekemisestä, erakoitumisesta, pohjoisesta kylmyydestä, kohtauspisteestä oudon ympäristön ja tavallaan toisessa kulttuurissa elävien ihmisten kanssa sekä ennen kaikkea Lumesta.