Luonnonkansojen ja villin luonnon opetuksia

Gary Snyder: Erämaan opetus
Savukeidas Kustannus, 2010

Koska blogistina minulla on periaatteessa vapaus kirjoittaa mitä sylki suuhun tuo, kuten useimmat poliitikot tekevätkin, kirjoitan nyt Gary Snyderin ekologista esseekokoelmaa "Erämaan opetus" liippaavan artikkelin. En kuitenkaan tässä kirjoituksessa käsittele kainkaan itse kirjaa, jonka valistuneet lukijat voivat itse lainata kirjastosta tahi ostaa kirjakaupasta. Kerron sen sijaan hieman kyseisen Gary Snyderin tautoista Jack Kerouckin kirjojen ja suomentajan esipuheen perusteella.

Jack Kerouac julkaisi eräänlaiset beat-sukupolven ja hippiliikkeen klassikot, teokset "Matkalla" ja "Dharmapummit", joista jälkimmäisessä hänen kanssaan seikkailee Kerouacin eräänlainen idoli, Japhy Rider. Siinä missä Kerouac ei ymmärrä vuoristoissa vaeltamisesta mitään, Japhy Rider ymmärtää ja opettaa häntä.siinä missä vaelteleva hippi ei ymmärrä mitään zen-buddhismista ja taolaisuudesta japhy Rider ymmärtää ja selittää hänelle olemisen tarkoitusta ja muita seikkoja.

Lyhyesti: Japhy Rider on siis Kerouacille eräänlainen hippiliikkeen liepeillä kuljeskeleva eksentrinen idoli, vähän kuin Nuuskamuikkunen on Muumilaaksossa muumeille. Tai Joel Hallikainen Pekko Aikamiespojan maailmassa. Mutta nyt taisin vetää yhtäläisyysmerkkejä jo liian pitkälle?

Tuo Japhy Rider on todellisuudessa lähes 1:1 olemassaoleva henkilö Gary Snyder, runoilija ja esseisti, joka kylläkin liikkui hippiliikkeen ja beat-sukupolven liepeillä, tunsi vanhempia beat-runoilijoita kuten Allen Ginsbergin ja pörräsi ajoittain yhdessä nuorempien beat-runoilijoiden kuten Jack Kerouackin kanssa, mutta joka luontosuhteen kokemisessa kulki omia teitään kaukana heistä.

II

Gary Snyderin esseistinen pääteos "Erämaan opetus", "The Practise of the Wild" on ilmestynyt alkukielellä vuonna 1990. Suomeksi teos on ilmestynyt Savukeitaan kustantamana vuonna 2010. Kirjan on suomentanut Tero Tähtinen.

Mitä siis kertoo Tero Tähtinen alkusanoissaan Erämaan opetuksista. Hän pohtii kirjoituksessaan muun muassa tutkija Raymond Williamsin käsityksiä ihmisen luontosuhteen kulttuurihistoriallisista muutoksista.

Pakanallisena aikana ja vielä monoteistisen kristinuskon alkuvaiheissa fyysinen luonto nähtiin Kaikkivaltiaaan palvelijana ja tämänpuoleisena edustajana, ihminen ymmärrettiin olemuksellisena osana luonnon järjestystä. Uuden ajan alussa kiisteltiin myös ihmisluonnon alkuperäisestä olemuksesta. Osa valistusajan yhteiskuntafilosofeista näki yhteiskuntaa hypoteettisesti edeltäneen "luonnontilan" menetettynä paratiisina, jossa rauha, tasa-arvo ja omaisuudettomuus olivat vallinneet.

Williams korostaa, että suhteemme fysikaaliseen luontoon muokkaa myös suhtautumistamme toisiin ihmisiin. Sekä kapitalismi, imperialismi että sosialismi ovat aina perustuneet taloudellis-poliittiselle yhtälölle, jossa luonnonvarat ja muut ihmiset ilmenevät vain raaka-aineina ja joissa toiset hallitsevat ja toisia alistetaan.

III

Amerikkalaisen ekokirjailija ja ympäristöaktivisti Gary Snyderin "Erämaan opetus" esseeekokoelman voi nähdä yhtenä vastauksena Williamsin filosofiseen hätähuutoon. Samalla teos pyrkii todistamaan, että samalla kun ihmissuku on vieraantunut ympäröivästä luonnosta, se on vähitellen muuttunut muukalaiseksi myös itselleen.

Gary Snyderin maailmankatsomus ei ensisijaisesti perustu pelkälle filosofoinnille ja kirjaviisaudelle vaan on muovautunut olennaisesti hänen omakohtaisten kokemustensa kautta.

Snyder syntyi vuonna 1930 San Fransiscossa ja kasvoi vanhempiensa maatilalla. Snyder viihtyi lapsuudesta lähtien luonnossa, patikoi metsissä ja kiipeili vuorilla. Hän työskenteli muun muassa merimiehenä, palovartinjana ja eräänlaisena eräoppaana Yosemiton kansallispuistossa. Hän opiskeli kirjallisuutta ja antropologiaa Reed Collegyssa, myöhemmin kaukoaasian kieliä Kalifornian yliopistossa.

Opiskeluaikanaaan Snyder tutustui Allen ginsbergiin, Jack Keorouaciin ja muihin beat-sukupolven tuleviin suuruuksiin. "Toisaalta hän eittämättä kuului beat-hahmojen ydinporukkaan, toisaalta hänen elämäntapansa ja tuotantonsa poikkesivat aikalailla perinteisestä beat-kirjallisuudesta. (...) Useimmat beat-liikkeen edustajista olivat syntyperäisiä kaupunkilaisia ja heille Snyderin raskaaseen fyysiseen työhön ja askeettiseen elämäntapaan tottunut maalaisuus näyttäytyi lähestulkoon eksoottisena."

IV

Jack Kerouacin romaanissa Dharmapummit Gary Snyder (Japhy Rider) näkee keskiluokkaisen mitättömyyden sijaan näkyjä rinkkavallankumouksesta, missä ihmiset hylkäävät maallisen mammonan ja lähtevät vuorille etsimään todellista vapautta.

Romaanissa Japhy Rider lähtee lopulta kauan suunnittelemallleen matkalle Japaniin ja näin tapahtui Gary Snyderillekin. Snyder kliinnostui opiskeluaikanaan yhä enemmän zen-buddhalaisuudesta ja matkusti Japaniin 1956. Siellä hän asui ja harjoitti zen-meeditaatiota aluksi Daitokuji-temppelissä Kiotossa, myöhemmin luostarin maallikkoharjoittelijana ansaitsi leipänsä mm. opettamalla englantia ja työskentelemällä öljytankkerissa. Vuonna 1959 Snyder palasi takaisin Yhdysvaltoihin.

Myöhemminkin Snyder on vaellellut runsaasti paitsi omilla kotiseuduillaan myös maailman äärissä. Hän on tutustunut intiaanien alkuperäiskulttuureihin, mutta matkustellut muun muassa Australiassa, Intiassa ja Alaskassa.

V

"Ekologinen tiedostaminen, vihreä etiikka ja huoli biosfäärin tilasta ovat määritelleet  Snyderin kirjallista tuotantoa alusta lähtien."

Vuonna 1974 julkaistu "Turtle Island" (Kilpikonnasaari) toi hänelle Pulizer-palkinnon. Toinen maininnan arvoinen teos on metafyysinen runoelma Mountains and rivers Wihout End (1996), joka yhdistelee toisiinsa geologiaa, myyttejä, aasialaista taidetta ja intiaanien rituaaleja. Snyder kirjoitti teosta neljän vuosikymmenen ajan.

Snyder itse kirjoittaa maailmankatsomuksestaan teoksessa Earth House hold (1969): "Olen runoilija ja edustan siten maan päällä kaikkein arkaaisimpia arvoja, jotka ulottuvat aina myöhäispaleoliittiselle kaudelle asti: Maankamaran hedelmällisyyttä, eläinten taianomaisuutta, yksinäisyydestä saatua voimaaja näkyjä, initiaatioiden ja uudelleensyntymisen kauhistuttavuutta, tanssin synnyttämää rakkautta ja hurmioita sekä alkuperäiskansojen yhdessä tekemää työtä."

VI

Vuonna 1990 jjulkaistu "Erämaan opetus" on siis Snyderin esseistinen pääteos. Siinä hän pureutuu kysymykseen inhimillisen kulttuurin ja villin luonnon rajasta, joka pohjimmiltaan on harhaa: Villi luonto ei ole jotakin etäistä tai ulkopuolista vaan päinvastoin osa ihmisen todellista olemusta.

"Erämaan opetus" on myös ympäristöpoliittinen kiistakirjoitus, joka ruoskii läntisen kulttuurin henkistä latteutta, kaiken pyhän ja ylevän katoamista, mikä on mahdollistanut yksisilmäisen, pelkille taloudellisille voitoille perustuvan tuhoamiskulttuurin.

Snyderin aatteelliset esikuvat teoksessa henkilöityvät zen-mestari Eigei Dogeniin ja ympäristöfilosofian klassikkoon Henry David Thoreau´un. Dogen henkilöi Snyderille eläväksi muuttunutta viisautta ja korkeinta oivallusta todellisuuden perimmäisestä luonteesta. thoreau taas edustaa materialismia vastustavan ja luontoa rakastavan mutta tieteellisesti pätevän vastarinnan ruumillistumaa.

Snyderin ympäristöfilosofia sulattaa itseensä uskonnollisen hartauden, tieteellisen eksaktiuden ja runollisen haltioitumisen. Hänen näköalansa kattaa sekä ajattelun ja tunteen että ne ylittävän transsendentisen kokemuksen.

VII

Ympäristöliikkeen äärisuuntien leimautuessa nykyään jopa ekofasistisiksi, Snyder kulkee ekologisessa arvomaailmassa omia polkujaan. Hänen mukaansa "Järkevällä tavalla radikaali ympäristöliike ei missään tapauksessa ole antihumaani." Ihmisen rinnalla kulkee koko ajan luonto, ihmisen alkuperäinen koti ja temppeli.

Suomeksi on Snyderilta aiemmin ilmestynyt vain yksi teos, J.K. Ihalaisen 1994 toimittama ja suomentama "Virtaavan veden musiikkia" (Palladium-kirjat) joka esittelee Snyderin runoutta viiden vuosikymmenen ajalta,

Nykyaikaisessa ekokriisissä Snyderin kirjallinen tuotanto, hänen ekologinen humanisminsa on entistä ajankohtaisempaa. Kuten kirjailija itse toteaa:

"Vielä vähän aikaa sitten metsät olivat sielussamme, auringon täplittämä myyttinen koti, ajaton ja ehtymätön elämän lähde. Nyt ne ovat katoamassa. Me olemme kaikki uhanalaisia metsäläisiä."

VIII

JK. Kiitän suomentaja Tero Tähtistä mainiosta esipuheen esseestä, jota oheisessa kirjoituksesssa olen röyhkeästi siteerannut ja "varastanut" omiin tarkoituksiini. Itse asiasssa koko kirjoitus on kuitenkin vain osittain omin sanoin kirjoitettu referaatti Tero Tähtisen esipuheesta.