Viisaat istuvat puun varjossa
päiväkausia, keskustelemassa jostain
minkä he tuntevat tärkeäksi.
Koko ajan sataa, heidän viittansa
kastuvat läpikotaisin
lierihatut valuvat vettä
silti eivät viisaat hievahdakaan.
Leipää on vähän
he murtavat sitä ja syövät
viiniä riittää, he juovat
istuvat melkein hievahtamatta
kumartuneena puun juurella
selvittämässä olennaisimpia asioita.
Viisaat eivät tiedä mitä ulkopuolella
tapahtuu. He vain istuvat.
He eivät tahdo menettää mahdollista viisautta.
(Keijo Nevaranta: Joet palaavat lähteilleen, 1981.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti