Kissan oikeuksista, vapaudesta ja kissanarvoisesta elämästä

 Kun SEY nyt on lähtenyt Don Quijoten sotaan kaikkia vapaana ulkona liikkuvia kissoja vastaan katsellen kissojen elämäntapoja jostain helsinkiläisen tornitalon ikkunasta käsin. Niin Kisu Jellona toivoo jonkinlaista käänteistä kansalaisaloitetta vähintään 200 000 vapaana ulkoilevan kissan oikeuksien puolesta.

Minä Kisu Jellonan toisena omistajana esitän seuraavaa:

Kaikilla kissoilla täytyy olla lakisääteinen mahdollisuus ulkoiluun ja vapauteen. Itse emme olisi edes harkinneet kissan hankkimista, ellei sille olisi ollut tarjolla varsin turvallista ja rauhallista elinympäristöä täällä Kajaanissa Hoikankankaalla, kaupungin kaava-alueen ulkopuolella, missä se voi retkeillä vapaana turvallisesti mahdollista ilkivaltaa ja hiljaista liikennettä lukuun ottamatta.

Mutta ymmärrän myös sellaisia kissoja rakastavia ihmisiä, jotka asuvat jossain keskellä Ruuhka-Helsinkiä tai muussa vastaavassa paikassa, missä kissan vapaa ulkoilu on käytännössä hengenvaarallista ja suorastaan mahdotonta. Mutta miten kovasti kissoja rakastava henkilö sittenkin kaipaa kerrostaloasuntoonsakin seurakseen ihanaa kissakaveria.

Tässä tilanteessa sisäkissan hankkiminen niin että kissa joutuu kärsimään asunnossa elinikäistä vankeutta pääsemättä koskaan nauttimaan ulkoilusta vapaana luonnossa ei ole oikea ratkaisu. Kaikille kissoille tulee antaa oikeus vapauteen, ulkoiluun ja kissan luonnonmukaiseen elämään.

Yhtenä pienenä osaratkaisuna voisi olla kissan totuttaminen jo pentuna valjaisiin. Mainitsen tässä yhteydessä, että olen vähän eri mieltä kissan valjasulkoilusta kuin monet sen kokonaan tyrmäävät. Kisu Jellona muuten, vaikka enimmäkseen kulkeekin vapaana pikkumetsän kautta kahden pienkerrostalon välistä mäenrinnemetsään missä se suorittaa omia myyrätutkimuksiaan, niin yllättävää kyllä se nauttii myös suuresti siitä että sitä aina joskus ulkoilutetaan valjaissa tai sitä seurataan muuten vain sen tutkimusretkillä, koska se ymmärtää silloin(kin), että sitä rakastetaan ja siitä välitetään. Mutta tämän ulkoilun on aina tapahduttava kissan omilla ehdoilla niin että kissa saa päättää minne se milloinkin mennä mielii.

Esitän sekä kissan että koiranomistajille pakollista vähintään 2 tunnin päivittäistä ulkoilutuspakkoa, joka tulee kirjata lakiin. Ei koirien elämäkään kovin onnellista ole jos koiraa käytetään hihnassa hätäisesti tarpeillaan ja sitten kiireesti kiskotaan sitä takaisin kotiin ilman että se ehtii kunnolla tutustua edes sähköpylväiden hajumaailmaan saati etä itse saisi päättää ja mennä sinne minne mieli tekee.

Suurkaupungeissakin on myös puistoja ja metsiäkin, ihmisten koirien ja kissojen henkireikiä, missä niitä voi ulkoiluttaa vapaammin ja tutustua mielenkiintoisiin ympäristöihin. Niissä hihnanmittaisessa vapaudessakin koira tai kissa voi ainakin hieman toteuttaa kaipuutaan luonnolliseen luontoon.

On hienoa että koirille on (tosin enimmäkseen vasta 2000-luvulla) perustettu koirapuistoja. Niissä koirilla on mahdollisuus tavata lajitovereitaan, viettää laatuaikaa ja sosiaalista elämää. Myös nykyisille sisäkissoille tulee antaa mahdollisuus tähän. Kissoille kuntien olisikin perustettava kissapuistoja yhtä paljon kuin nykyään on koirapuistoja niin että ne nykyään monesti omassa asuinympäristösään melko yksinäiseen kissanelämään pakotettuina saisivat seurustella lajitovereidensa kanssa ja kohtaisivat samaa sosiaalista vuorovaikutusta mitä ihmisetkin omana lajinaan kaipaavat: ystävyyttä ja kumppanuutta kanssakissojen seurassa. Lakiin olisi kirjattava pakolliseksi kissapuistojen perustaminen jokaiseen kuntaan.

Viime vuosina etupäässä suurimpiin kaupunkeihin on uutena hyvänä ideana perustettu myös kissakahviloita. Niissä kissat ja kissanomistajat voivat seurustella lajitovereidensa kanssa ja keskustella tärkeistä kissakysymyksistä, ihmiset ihmisten kanssa ja kissat keskenään. Olen käsittänyt että kissakahvilat tällä hetkellä on kuitenkin perustettu enemmän näiden kissakahvilan pitäjien eläinrakkauden kuin taloudellisen hyödyn takia. Yhteiskunnan pitäisikin voimakkaasti tukea tätä toimintaa niin että jokaiseen pieneenkin kuntaan saataisiin ainakin yksi kissakahvila kunnan tai valtion tuella.

On muistettava että nykyään useimmilla kotitalouksilla on käytössä autot. Nykyisin sisäkissoiksi vangittujen ahdistuksesta ja stressistä sekä virikkeiden puutteesta kärsivien kissaraukkojen omistajien olisikin ymmärrettävä, että auto on myös kissalle mahdollisuus päästä retkeilemään kauemmas, tutustumaan uusiin maisemiin ja seutuihin. Niille jolla autoa ei ole on olemassa julkiset kulkuneuvot, joilla kissat voivat matkustaa omistajiensa kanssa uusiin paikkoihin, tutustumaan kävelymatkaa laajemmin koko kotiseutuun.

Kissan oikeuksiin kuuluu ja kissan hankkimisen perusehtona on oltava syvällinen kaiken kattava välittäminen, sen elämän onnellisuudesta huolehtiminen. Eivät ihmisetkään viihdy elinkautisessa vankeudessa eikä kissan huolehtimiseen riitä pelkkä ruokakupin täyttäminen ilman virikkeellistä elämää ja rakkaudellisuutta. Se voi työssäkäyvistä ja kiireestä kärsivistä lemmikin omistajista tuntua hieman haasteelliselta, mutta takaan että sen seurauksena tuotettu kissan onnellisuus, tyytyväisyys ja vastarakkaus palkitsee monin verroin kaiken lemmikin parhaaksi uhratun ajan ja ”vaivannäön”.

Ensi sijaisesti pitääkin nopeasti saada aikaan kissan oikeuksien julistus niin että se on merkitykseltään yhtä arvokas ja sitova kuin YK:n ihmisoikeuksien julistus. Ja sitä on jokaisen kissanomistajan rangaistuksen uhalla noudatettava. Se on julistus Kissan oikeuksista, vapaudesta ja kissanarvoisesta elämästä.

Kissan vapaudesta

Kerroin fb:ssä ajatuksesta hankkia kissa ja samassa yhteydessä mainitsin että tämä asunto sijaitsee paikassa, jossa kissalla on ihanteelliset ulkoiluolot vaikka ulkoilisi joskus yksinään. Lähellä ei ole liikennettä tai muutakaan mikä kissan henkeä uhkaisi. Omat kissani ovat aina liikkuneet vapaasti maaseutumaisissa oloissa.

Usealtakin taholta tuli niskaan sekä julkisesti että privatviesteinä sylttytehtaallinen paskaa minun niskaani tyyliin: “Kissa tuhoaa pikkulinnut, kissan ei pidä antaa liikkua vapaasti, olen pettynyt jne...” Kysyn vastaan: “Miten kissan sitten pitää liikkua, jos ei vapaasti?”

Olen luonnonystävä. Ruokin pihallani lintuja talvisin, seurailen niiden pesimäpuuhia kesäisin. Viime kesänä todistin törkeän eläinsuojelurikoksen. Käpytikka oli naapurin ränsistyneeseen pönttöön pesineen leppälinnun munia tai poikasia syömässä, kun tulin pihalle tupakille. Vaadinkin nyt, että kaikkien lintujenystävien pitää laittaa käpytikat välittömästi valjaisiin. Ei niidenkään pidä saada lentää vapaasti saati käkien munia toisten pesiin.

Ihminen on vuosituhansien aikana muuttanut luontoa monin tavoin, vain yksi näistä hirveyksistä on kissan tai koiran kesyttäminen kotieläimeksi. Toki sen olisi ainakin kissan suhteen voinut jättää tekemättäkin. Eihän kissasta ole mitään hyötyä kenellekään. No entisaikaan oli maatiloilla rotanpyytäjänä, mutta sekin merkitys on menetetty. Sudesta kesytetystä koirasta taas on ollut hyötyä jo yli 5000 eaa. Tromssan kalliopiirrosten mukaan karhunmetsästykseen, ja hirvestetään sekä jänistetäänhän niillä vieläkin vaikka mielestäni se on moraalitonta. (Jos minulla olisi tuomiovalta, sanoisin jopa tuomittavaa!)

Mutta takaisin kissaan. Hulluinta on, että jo muinaiset egyptiläiset ja kiinalaiset ovat palvoneet kissaa eräänlaisena jumalolentona. Sitä on pidetty hoveissa ja keisarillisissa palatseissa eräänlaisena elitistisenä kulttiesineenä. Sitä on kasvatettu ja jalostettu ihmistä miellyttämään jo tuhansia vuosia. Silti se ei vielä kerrostaloyksiöihin sisäkissaksi vangittunakaan ole suostunut luopumaan vapaasta tahdostaan. Sen kaipaus on päästä ulos vapauteen.

Kotieläimistä yleisesti ottaen olen sitä mieltä että ihmisillä ei pitäisi olla niitä ollenkaan, sen paremmin kissoja, koiria, marsuja, käärmeitä terraarioissa kuin kaiken sortin kotisikojakaan. Tuotantoeläimistä puhumattakaan, joista olen aina sanonut, että syökää lammasta, sillä on vain edes jonkinlainen vapaus, teuraskirveen terän iskuun asti. Toivottavasti ainakaan lihansyöjät eivät moralisoi minua kissan hankkimisesta!!!!!

Miksi sitten jos vastustan kotieläimiä ylipäätään harkitsen kissan ottamista. Koska niitä nyt vain joka tapauksessa on olemassa Suomessakin kymmeniä ehkä satoja tuhansia ja ne lisääntyvät viettiensä mukaisesti ja ajattelin että voisin edes yhdelle niistä tarjota turvallisen ja hyvän kodin, mahdollisuuden ulkoilla lähimaastossa, toimia hetkittäin ikävien viettiensä mukaan ja palata mykrä tai linnunpoikanen kidassaan kotiin, mutta yhtä kaikkia tuntea itsensä vapaaksi, kuten me ihmisetkin kaipaamme vapautta. 

“Jos kerran kissoja pidetään kotieläiminä, niiden perusoikeus on vapaus, kissanoikeuksien arvoinen elämä!” julistan minä.

Joten niistäkää nipottajat nokkanne. Älkää lähetelkö enää mitään kissan hihnasta kiinnipito-ohjeita tai muutakaan lässytystä ellette itse toimi niin tiukan vegaanisti ja luontoa kunnioittaen että konttaatte polvillanne joka aamu töihin, koska teillä eettisistä syistä ei ole nahka- tai vielä pahempaa muovikenkiä jaloissa. 

Minun tuleva kissani saa oman vapautensa. Luulen että tulevan kissani luontoa tuhoava vaikutus jää huomattavasti pienemmäksi, kuin mitä täältä lähinaapurissa vain 40 kilometrin päässä sijaitseva Talvivaaran kaivos lintuihin, luontoon ja koko tämän seudun ekologiaan vaikuttaa.