Muu Maa Multia 5.-15.8.2015 osa V - Neljäs Lokikirja ma 12.8.

Maanantai

Heräsin, kun muut jo kolisivat ylhäällä. Hämmästyin kun huomasin, että kolme vuorokautta peiton alla maannut neitonen oli vironnut koomasta ja noussut ylös. Naisten huoneen naiset tervehtivät minua ystävällisesti. Hekin näyttivät osaavan englantia.

Ugrit lähtivät aamiaiselle, minä perässä rantametsikköön ja rantaan istumaan. Kävin tarkastamassa sulkateoksen. Joitakin sulkia tuuli oli lennättänyt ympyrään. Korjasin sulat paikalleen pystyyn ja jäin istuskelemaan rannalle pienen pensaan varjoon.

Siihen rannalle tulivat performanssitaiteilijat Marika ja Helena. He harrastivat jonkinlaista aamujumppaa selät vastakkain toisiaan nostellen ja venytellen. Tasapaino oli kohdallaan. Marika oli kertonut jo aiemmin, että kehollinen ilmaisu oli hänen taidemuotonsa, mutta täällä he olivat paikalla lähinnä järjestäjinä, eikä ollut tietoa esittäisivätkö he varsinaisesti mitään..

Marika riisuutui nakuksi ja lähti uimaan. Seurasin katseella, kun hän kahlasi pitkää matalaa rantaa vedessä järvelle päin. Olisi tehnyt mieli ottaa kännykällä kuva, mutta häveliäisyys esti, sen sijaan lähdin rannalta pois.

Myöhemmin kuulin, että Helenaa oli vähän ujostuttanut mednnä alasti uimaan minun siinä katsellessa ja minua kehuttiin hienotunteiseksi, kun olin ymmärtänyt lähteä muualle. Hienotunteiseksi minua ei ole kukaan koskaan aiemmin kehunutkaan.

Menin Nahkurin talon pihaan. Juttelin kokki Ainon kanssa. Purnasin siitä, että tapahtumassa tarjottiin pelkästään murukahvia ja hän lupautui keittämään oikeat kahvit. Venäläisillehän ei kahvi kelvannut. Menin pihaan istuskelemaan.

Olin tuntenut alkupäivinä oloni melko yksinäiseksi. Udmurtit, komit, marit ja virolainen viihtyivät omassa venäjänkielisessä porukassaan.. He tekivät etnofuturistista taidetta ja me muut teimme jotain muuta, paitsi minä en tehnyt oikein mitään. Tuntui vahvasti siltä, että muuallakin kuin ruokailussa oli kahden kerroksen väkeä: parempia taiteilijoita Venäjältä ja sitten suomalaisia. Tietenkin kaukaa tulleet vieraat olivat etusijalla kohteliaisuussyistä, mutta jotenkin eriarvoisuus huusi koko tapahtuman läpi.

Tuula oli luvannut tulla iltapäivällä katsomaan mitä puuhaamme. Multiahan on melkein Keuruuta, matkaa kirkolta kirkolle vain 19 kilometriä. Häntä odottelin pihamaalla ja katselin, miten Lenarin veistokset hahmottuivat muotoonsa. Esa-Jussi näyttäytyi pihassa ja sain häneltä kaksi ruokalappua leirintäalueen ruokalaan, missä muut vieraat kävivät päivittäin syömässä. Oma ruokalistani käsitti kuitenkin tänään puolikkaan euron pizzasta.

Esa-Jussilta varmistin että oma presentaationi oli illalla kello 19. Käsitin, että kun pari tapahtumaan ilmoittautunutta oli perunut tulonsa, olisin presentaatiossa yksin ja arvelin, että saisin esiintyäkin siellä yksin tyhjälle katsomolle.

Tuula tuli ja kävin opastamassa hänet Salen kaupan edestä Nahkurin talon pihaan. Häntä ihmetytti etnofuturismi yhtä paljon kuin itseänikin, erityisesti ehkä liiterin seinään ilmestynyt kaksimetrinen vagina-maalaus. Minä mietin auton peräkärryn kokoista punapohjaista maalausta, jonka halkaisi pystysuora sivuille haaroittuva muoto. Muuan Kauhajoella tapaamani kelttiläinen druidi maalasi ihmisen DNA-ketjua ja tämäkin maalaus toi mieleeni DNA:n vaikka tosiasiassa en vieläkään tiedä mitä maalaus esitti. Joka tapauksessa pidin siitä.

Marja-Leena oli maalannut neliön muotoiselle pohjalle laitoihin ruudukkoa ja keskelle pienemmän neliön, jonka läpi pohjan värit kuulsivat ikään kuin himmeän lasin läpi katsottuna. Kävi ilmi että laitojen ruutuihin oli tarkoitus taiteilijoiden kirjoittaa nimensä. Muuan udmurti kieltäytyi jyrkästi. Hän sanoi maalaavansa vain omia töitään, nimeään hän ei toisten töihin kirjoita.

Menimme Tuulan kanssa rantaan katsomaan sulkainstallaatiotani. Sinne kerääntyi lopulta koko pihallinen väkeä teostani katsomaan. Sana siitä oli kulkeutunut Nahkurin talolle, mutta ei kauemmas.

Olin putsannut ovaalini sisustaa ja pyyhkinyt siitä jalanjäljet. Nyt esitin runoperformanssin yleisölle. Istuin ovaalin sisään hiekalle ja luin shamaanirunoelmaa kokoelmasta Joet palaavat lähteilleen sellaisella äänenpainolla että udmurtitkin kuulemma ymmärsivät mitä sanoin.

No örtistähän siinä runossa puhutaan, örtin kulkemisesta. Ört on entisten tseremissien, nykyisten marilaisten henki, joka jättää meidät unessa, palaa herätessä sierainten kautta kehoon ja kuolemassa jättää meidät lopullisesti, jääden kuukaudeksi kiertelemään vajaan metrin korkeudelle maan pinnalta, se etsii uutta vastasyntynyttä kehoa johon asettua.

Tuula lähti aikanaan, hän yritti saada symposiumin porukkaa käymään

Iltapäivällä olin antanut Marikalle presentaatiotani varten Maailman synty runoelmani, jonka kemiläinn Jussi Paakkola oli säveltänyt ja Kambri-ryhmä esittänyt livenä Yli-Iin kivikautisessa Kierikkikylässä. Paikalle ei kuitenkaan oltu saatu kuin tietokoneen pienet kaiuttimet.

Pelkoni siitä että presentoisin yksin osoittautui turhaksi. Ohjelmaan oli ilmestynyt peräti viisi presentaatiota. Minun piti aloittaa ja jälkeeni piti presentoida suomalaiset valokuvagraafikot Sami ja Jussi. Lopussa oli kolme venäläistä presentaatiota.

Kaksi minuuttia ennen tilaisuuden alkua paikalla oli koko symposiumin väki, mutta ei ainoatakaan multialaista. Se ei kyllä ollut mikään ihmekään, koska tapahtuma-ajoista tai ohjelmasta ei edelleenkään ollut kylällä mitään tietoa. Ja jos joku paikallinen olisi presentaatioihin halunnut tullakin, hän olisi ohjelman mukaan tullut presentaatioon kello 18, jolloin Korsussa ei ollut ketään, kun tapahtumat alkoivat ohjelmasta poiketen kello 19.

Marika varmisti kaksi minuuttia ennen tapahtuman alkua, että pitihän esiintymisjärjestys nyt paikkansa ja minä aloitan. Esa-Jussi lupasi että piti paikkansa. Ei se pitänyt. Kun minä olin jo menossa estradille, tapahtuma alkoikin udmurtialailaisten taiteilijoiden päällikön presentaatiolla. Hänellä oli menoa jonnekin ja niinpä hän alussa esitteli etnofuturistisen taiteen taustoja. Sitten tauon jälkeen vuoroon tuli toinen udmurti jokEsa-Jussin tulkkaamana puhui koulun oppitunnin verran.

Tuli taas tauko. Suomalaiset Pasi ja Jussi ihmettelivät pääsevätkö he ollenkaan esittäytymään, kun heidän presentaationsa olisi pitänyt olla jo perjantaina ja he olivat lähdössä tiistaina kotiin.

No minä selvisin presentaatiosta tulkkauksineen vartissa, johon sisältyi 10 minuuttia runomusiikkia. Selitin lyhyesti Yli-Iin Kierikin, miten se on ollut kivikautinen hylkeenpyyntikeskus, jossa on rakennettu hirsisiä rivitaloja 5000 vuotta sitten ja kauppaa on käyty Virosta Norjan Altaan Kierikin kauppakeskuksen välityksellä. Ja että runoelmassani kerron oman selitykseni Maailman synnystä, joka on saanut vaikutteita niin ugrilaisesta perinteestä kuin taolaisuudesta ja intiaanikulttuureistakin.

Kaiuttimet särkivät cd:n äänen niin että sanoista ei saanut selvää kukaan muu kuin minä, kun tunsin runoni ennestään, siinä mielessä esitys oli tasapuolinen venäjänkielisillekin.

Loputkin presentaatiot pidettiin, Sami ja Jussi saivat vihdoin tilaisuuden oman esittelynsä esittämiseen.

Yöllä istuin rannalla Markuksen kanssa, joka maalaa kuusenpihkalla lasille, juttelimme kaikenlaista aamuyöhön asti.