Lauantai 15.5.2015
Aamulla heräsin. dejavu. Menin rantaan. Korjasin teokseni. Ihailin hetken näkymätöntä näyttelyäni metsässä. Outi tuli rantaan ja alkoi taas kahlailla seipäidensä ja kankaidensa kanssa. Minä menin Nahkurin tuvalle haravoimaani polkua pitkin.
Ohjelmassa oli yhtä aikaa avajaiset ja päättäjäiset. Minusta se kuulosti aika taiteelliselta. Varsinkin kun päättäjäiset aiottiin järjestää ennen avajaisia.
Paikan päällä kuulin että kyse on ensin symposiumin päättäjäisistä, sitten taidenäyttelyn avajaisista ja sulkemisesta samana päivänä. Olin niin äimänä että menin ostamaan kaupasta kalijaa.
Kun tulin takaisin minua huudeltiin nimeltä, sain kunnanjohtajan allekirjoittaman diploomin ja jääkaappimagneetin. Unohdin ne sittemmin keittiöön, mutta Esa-Jussi on luvannut lähettää ne myöhemmin.
Tuula ja Eliisa olivat tulleet ja istuimme portailla katsomassa ensin päättäjäisiä ja sitten avajaisia. Pientä riitaa liian kovaääninen puhe kesken udmurtien pyhän pirturituaalin synnytti.
Sitten nuotiopaikalla oleva veistos sytytettiin tuleen ja ihmiset hyppivät nuotion yli, joku harjoitteli hiilillä kävelemistä. Lopuksi tanssittiin piirissä. Minulla on kaksi periaatetta elämässä, minä en laula enkä tanssi. Sivustaseuraajan silmissä meno näytikin melkoisen kahelilta, varsinkin kun olkiympyräni siinä nuotion läheisyydessä tanssittiin paskaks.
Lopulta Tuula oli suuttunut ja lähti. Kaikki ihmiset lähtivät ja minä jäin yksin pihaan. Onneksi. Joitakin ihmisiä tuli pihaan ja kysyivät missä se näyttely on. Mikä ihmeen näyttely, luulin ja olin kuullut että se on tässä pihassa. Ei kun kuulemma jossain makasiinissa.
Lähdimme etsimään näyttelyä joka löytyi SIWAn pihasta. Ihmiset olivat juuri tulossa jo näyttelystä ulos. Hyvästelin opastusta kaivanneet vieraat ja painuin korsuun nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti