Vaelluskirjaa 20.-31.8.2015 – Vaellus Välikylän torpalle osa I

Seinäjoki 20.8.

On lintujen sulkasadon aika.

Kerään taas linnunsulkia

vaelluksen varrelta.

Entiset jätin Multialle

sulkaympyrään.

Naakkojen pilvi lensi ohi,

muotoutui lennossa yhä uudelleen:

tuhat naakkaa...

Pikkulapsi huusi: ”Äiti, lintuja paljon!”

Kurikassa kyltti:

Hevosuinnin SM-kisat

Pitkämön tekoaltaalla.

Yö Kauhajoella.

Välikylä 21.8.

Lähdimme äitini torpalle Välikylään. Mukana muutaman päivän ruuat ja kaksi kanisterillista juomavettä. Auton perällä laudat uutta kaivonkantta varten. Se on minun projektini täällä. Saa nähdä miten taiteellinen kannesta tulee.

Lähdin metsään katsomaan mustikoita, niitä oli metsä sinisenään. Verryttelyn vuoksi keräsin litran. Paikallinen kurkipari huuteli hakkuuaukean toisella laidalla. Korppi lensi kronkkuen hakkuuaukean eu-kelosta etäämmälle. Se moitti minua häirinnästä.

Torpan pihassa jälleen kurjenhuutoja. 15 kurkea lensi aurana itään. Käpytikka täälläkin lähimetsässä. Peipon kutsuääniä. Kaksi puukiipijää kierteli männynrunkoa pitkin latvaa kohti. Hippiäisparven ääniä korkealla kuusimetsässä.

Korjasin sahapukkia.

Sahasin kokeeksi kolme lautaa mittaan.

Piharakennuksen takana on

ruostunut katiska.

Jokiranta 300 metrin päässä,

mutta polku sinne on

kynnetty perunapelloksi.

Poimin suuhuni kesän viimeisiä

metsämansikoita.

Multakasa on ruohottunut niin että siitä on tullut luonnonkumpu. Se on valkoisenaan villiintyneitä syysleimuja. Illan hämärtyessä tulen sisälle. Äiti on pitänyt pesässä tulta niin että hatara mökki on yöksi lämmin.

Mietin Eeva-Liisa Mannerin spiraalimaista aikakäsitystä, josta olisin halunnut kysyä häneltä, mutta hän sattui kuolemaan emmekä koskaan tavanneet.

Kun suora viiva ylettyy äärettömyyteen se lopulta tekee ympyrän, samoin aika. Hiljattain kuulin että spiraalimainen aikakäsitys on alunperin saksalaisen filosofin idea.

Eeva-Liisa Manner tuntui uskovan, että ihminen esimerkiksi unessa ja meditaatiossa voi siirtyä tästä ajasta spiraalin samankohtaiselle toiselle tasolle. Oma elämänspiraalini on konkreettisempi. Vähän kuin metsään eksyttyään yritt5ää edetä suoraan, mutta kulkeekin ympyrää.

Vaikka kuljemme elämässämme samaa polkua eteenpäin tulemme takaisin, kohtaamme samanlaisia tilanteita, mutta ne eivät ole koskaan samoja, koska elämänkokemuksen myötä kohtaamme tilanteet uudestaan spiraalin toisella tasolla.

Yötaivaalla yksinäinen kirkas tähti.

Kun silmä tottuu,

niitä alkaa näkyä lisää,

mutta vielä ei ole tähtien katselun kuukausi.

Yölläkin pohjoisessa taivaanrajassa

ohut kellertävä kajo.

Harmaa usva kohoaa hakkuuaukean yläpuolelle.

Suden hetkellä

kaikki taivaan tähdet

ovat kirkastuneet näkyviin.

Maitorata halkaisee taivaan.