Sunnuntai. Aamupäivällä suunnittelin ylijääneistä laudanpätkistä linnunpönttöjä, En muistanut mittoja, mutta minulla on täällä pieni kirjasto alle 20-vuotiaana hankkimiani kirjoja. Pehmeää teknologiaa, ydinvoiman vastaisuutta, vapaa-ajattelua, sodanvastaisuutta, tai pikemminkin rauhan puolustusta. Leena Subran opinnäyte Sartren Dialektisen järjen kritiikki ja ekofilosofinen klassikko Framtiden i våra händer päällimmäisenä. No oli siellä yksi Flash Gordonkin, miestä lie kulkeutunut.
Mutta löysin tärkeimmän: Erkki Korpimäen, Esko Rajalan ja Pertti Sulkavan ja kumppaneiden "Harrasta lintuja", jonka on julkaissut Suomenselän lintutieteellinen yhdistys. Siitä löysin mitat pönttöihin.
Tein kaksi melko taiteellista harmaasiepon pönttöä, joissa yksikään lauta ei ollut yhtä pitkä toisen kanssa ja tiaispöntön johon kuitenkin tuli pieni suunnitteluvirhe: reikä josta lintu lentäisi pesään oli unohtunut. Totta puhuen en kuitenkaan löytänyt mökiltä poraa, joka täällä joskus on ollut.
I
Illalla haloin pari tuntia halkoja, kuskasin niitä kottikärryillä metsänlaidasta halkaisukoneelle. Tein halkopinoja paremmiksi avovaraston pohjalta kattoon.
Lintuhavainnot olivat suunnilleen edellisen päivän kaltaisia. Seurasin kahta puukiipijää, jotka kiersivät männynrunkoa pitkin ylöspäin, ja päätin maanantaina koittaa tehdä puukiipijän pöntön, jollaista en ole koskaan ennen tehnytkään.
Illalla ennen nukkumaanmenoa luin vielä Alkemisteja vähän. Aamulla olisi herätys 6.30. Olin lähdössä koululaisbussilla Kristiinaan.
Iltayöstä sumu verhoilee
taas hakkuuaukean.
Puolikuu hehkuu pilvettömällä taivaalla.
Tunnen että tänään on taas ollut
yksi elämäni mielekkäistä päivistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti